Eveliina Ikonen on nuorten äänenä

Vuodet sijaisperheessä toivat Eveliinalle arvokkaita kokemuksia ja näkemystä lastensuojelusta. Nyt hän ideoi SOS-Lapsikylän toimintaa SOS-kehittäjänuorena.

Eveliina Ikosen lastensuojeluasiakkuus alkoi kymmenen vuotta sitten hänen ollessaan 9-vuotias.

”Päädyin lastensuojelun asiakkaaksi äitini kuoltua. Minä ja pikkuveljeni olimme ensin avohuollon piirissä. Viiden vuoden päästä meidät kuitenkin otettiin kiireellisesti huostaan, kun isämme oli väkivaltainen meitä kohtaan. Siinä vaiheessa kaikki kävi nopeasti.”

”Ensimmäisen yön olimme laitoksessa, ja seuraavana päivänä pääsimme asumaan väliaikaisesti vastaanottoperheeseen. Siellä asuimme neljä kuukautta, kunnes meille löytyi sijaisperhe Tampereen lapsikylästä. Olen onnellinen, että pääsimme pikkuveljeni kanssa samaan perheeseen, Eveliina kertoo. Elämänmuutos oli iso ja äkillinen, mutta positiivinen.”

”Arki muuttui kertaheitolla turvalliseksi ja normaaliksi. Olin huojentunut päästessänipois pelottavasta ja hajanaisesta arjesta. Oma kotiavain ja oma huone olivat isoja asioita, ja sain vihdoin elää tavallista nuoruutta. Sijaisperheessä asui Eveliinan ja pikkuveljen kanssa myös muita sijoitettuja nuoria. Hän tykästyi SOS-Lapsikylän tiiviiseen yhteisöön.”

”Koen, että sijaisperheen lisäksi olen saanut sieltä kokonaisen ”suvun”. Olen tutustunut muihin nuoriin ja saanut heistä kavereita sekä vertaistukiverkoston. SOS-Lapsikylä on myös tarjonnut monenlaisia kokemuksia ja vaikuttamismahdollisuuksia, joista päällimmäisenä mieleeni ovat jääneet talviriehat, luontoretket ja jalkapallo-ottelut. Ylipäätään yhdessä tekeminen on ollut minulle tärkeää.”

Jälkihuollosta tukea arkeen

Nyt Eveliina asuu omillaan SOS-Lapsikylän itsenäistymisasunnossa. Uuden elämänvaiheen alkutaipaleella suuri merkitys on ollut jälkihuollolla, jonka tarkoituksena on tukea lastensuojeluasiakkaana olleiden nuorten itsenäistymistä. Käytännön apuina ja tarvittaessa keskustelukumppaneina ovat kunnan oma sosiaalityöntekijä ja SOS-Lapsikylän ohjaaja.

”Jälkihuollon ohjaajalta olen saanut tukea tarvitsemiini asioihin, kuten esimerkiksi Kela-hakemusten täyttämiseen. Näen ohjaajaani noin kerran viikossa ja juttelemme toisinaan tärkeistä asioista, toisinaan taas niitä näitä. Välillä käymme yhdessä syömässä ohjaajan ja muiden itsenäistyvien nuorten kanssa.”

Vapaa-ajallaan Eveliina viihtyy muutenkin sosiaalisissa ympyröissä: poikaystävän ja kavereiden seurassa, veljen kanssa kahvilla tai muita sukulaisia tapaamassa. Stressille hän antaa kyytiä kuntosalilla.

Tuoretta näkökulmaa lastensuojeluun

Itsenäisen elämän myötä Eveliina on voinut tarkastella lastensuojelua uudesta näkökulmasta. Luontaiseksi vaikuttamiskanavaksi hänelle on muodostunut SOS-Lapsikylän kehittäjänuoritoiminta, jossa lastensuojelun asiakkaana olevat nuoret kokemusasiantuntijat tuovat lastensuojeluun omia näkemyksiään.

”Ajauduin vähän vahingossa SOS-kehittäjänuoreksi. SOS-Lapsikylällä oli noin kolmen viikon välein nuorten iltoja, joissa aloin käymään aktiivisesti. Jossain vaiheessa nuorten illat alkoivat vuorotella kehittäjänuorten tapaamisten kanssa, ja aloin käydä niissäkin. Myös muualla Suomessa oli aktiivisia SOS-Lapsikylissä kasvaneita nuoria. Päätimme lyödä viisaat päämme yhteen ja alkaa kouluttamaan ammattilaisia.”

Eveliina näkee, että kehittäjänuoritoiminta tarjoaa arvokasta tietoa lastensuojelulle.

”SOS-kehittäjänuoret osaavat katsoa asiakastyötä ja melkeinpä koko järjestelmää aivan toiselta kantilta kuin lastensuojelun ammattilaiset. Mielestäni on siksi tärkeää, että kehittäjänuoret saadaan mahdollisimman kattavasti projekteihin ja työskentelyyn mukaan.”

Toiveena lisäresurssit

Tällä hetkellä Eveliina opiskelee sosionomiksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hänen aikomuksenaan on jatkaa lastensuojelun parissa kehittäjänuoritoiminnan jälkeenkin.

”Olen koko ajan yhä kiinnostuneempi ja innostuneempi lastensuojelun kehittämisestä. Siksi haluan tehdä sitä jatkossa täyspäiväisesti.”

Tärkeimpiä asioita Eveliinalle ovat lasten ja nuorten huostaanottoon liittyvän kielteisen leiman poistaminen, sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden vaikutusten huomiointi sekä asiakkaan kohtaaminen. Kaiken lähtökohtana Eveliina pitää lisäresurssien saamista lastensuojeluun.

”Niitä tarvitaan, jotta ennaltaehkäisyyn voitaisiin panostaa ja valvonnasta tulisi laadukkaampaa. Lisäksi sosiaalityöntekijät tarvitsisivat paremmat työolosuhteet sekä enemmän aikaa tavata asiakkaita ja paneutua heidän asioihinsa.”

Teksti: Juho Heikkinen
Kuvat: Jukka Aro

Kohti monipuolisempaa lastensuojelua

SOS-kehittäjänuoret ovat lapsikylissä asuvia nuoria, jotka haluavat kehittää lastensuojelua ja sijaishuoltoa sekä lisätä lasten ja nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa heitä itseään koskeviin asioihin. Iso osa kehittäjänuorten työtä ovat monenlaiset tapahtumat, kuten foorumit, seminaarit, kokoukset ja lastensuojelun ammattilaisille suunnatut kehittämispäivät.

Idea kehittämispäivistä on lapsikylien nuorten oma. Tapahtuman tarkoituksena on saattaa sosiaalialan ammattilaiset kasvokkain lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden kanssa.

SOS-kehittäjänuoret ovat ideoineet myös tutornuori-toimintaa lapsikylissä. Sen ideana on tarjota lapsikylään muuttavalle nuorelle keskustelukumppaniksi toinen nuori. Päämääränä on, että vertaisnuorten mukana olo parantaa työn laatua sijoittamisessa.rheen tärkeimpänä tehtävänä on tarjota lapselle tavallista ja turvallista arkea.