Onnistunut perhehoito on toimivia ihmissuhteita ja lapsilähtöisyyttä

Lapsen sijaishuoltoon siirtyminen ja muutto perhehoitoon on iso asia niin hänelle kuin tulevalle sijaisperheellekin. Vaikka perhehoitajat olisivat toimineet tehtävässään jo pitkään, on jokainen lapsi ainutlaatuinen ja tuo mukanaan yllätyksiä sekä haasteita.

Suurin sijoituksen onnistumiseen vaikuttava tekijä on lapsen ja perhehoitajan välille syntyvä ihmissuhde. Suhde ei muodostu kuitenkaan itsestään, vaan sekä lasta että perhehoitajaa voidaan tukea sen vahvistamiseksi. Laurea-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Kaisu Tuovinen ja Pauliina Voutilainen tutkivat SOS-Lapsikylän perhehoitajien ja tukityötä tekevien kokemuksia onnistuneesta perhehoidosta. Opinnäytetyössään SOS-Lapsikylän perhehoitajien ja tukityöntekijöiden kokemuksia perhehoitajan ja sijoitetun lapsen välisen onnistuneen suhteen tekijöistä he haastattelivat perhehoitajia ja tukityöntekijöitä yhdessä saadakseen moniäänisen käsityksen siitä, mitkä asiat suhteen onnistumiseen vaikuttavat.

Tärkeä ensikohtaaminen

Pitkäjänteisyys on avaintekijä perhehoitajan ja lapsen toimivan suhteen muodostamisessa. Tuovinen ja Voutilainen kuvaavat useamman haastateltavan nostaneen esiin ensikohtaamisen lapsen ja perhehoitajan välillä. Osa perhehoitajista kertoi käyneensä tapaamassa lasta tämän vanhempien luona ennen muuttoa ja joskus lapsi vieraili perhehoitajien luona. Kaikki perhehoitajat kertoivat jättäneensä lapselle ensitapaamisen yhteydessä jonkin tavaran tai muiston sijaisperheestä, jotta lapsi voisi jatkaa tutustumista sijaisperheeseen kyseisen tavaran avulla. Jotkut antoivat lapselle kuvan esimerkiksi kotitalosta tai perheen lemmikistä, joista oli ensitapaamisella puhuttu.

Tutkimustiedon mukaan onnistunut ensikohtaaminen luo lapselle tunteen siitä, että hän on tervetullut perheeseen. Yksi haastatelluista perhehoitajista kertoi lähettäneensä kuvia, tavaroita tai kirjeitä jo ennen ensitapaamista. Tämän eleen hän ajatteli kertovan lapselle, miten odotettu ja tervetullut lapsi on heidän perheeseensä.

Hyväksytyksi tuleminen synnyttää luottamuksen

Tuovinen ja Voutilainen kuvaavat, kuinka luottamus on yksi sijoitetun lapsen ja perhehoitajan välisen onnistuneen suhteen muodostumisen elementti, jonka syntymiseen vaikuttavat jäsentyneet toimintatavat, aika ja turvallisuus. Haastatelluista useampi puhui siitä, kuinka lapsen on tunnettava olonsa hyväksytyksi ennen kuin voi luottaa perhehoitajiin. Lapsella tulee olla tunne hyväksymisestä, vaikka hän olisi testannut perheen sääntöjen rajoja. Turvallisuuden tunnetta haastateltavien mukaan lisää tuki tunteiden näyttämiseen.

”Tärkeää on, että kun luvataan jotain, niin siitä pidetään kiinni. Ja ei pidä luvata semmoista, mitä ei pysty toteuttamaan”, kuvasi eräs haastatelluista perhehoitajista.

Perhehoitajan perheeseen liittyvät lapsen lisäksi myös tämän läheiset. Tuovisen ja Voutilaisen mukaan haastateltavat pitivät tätä yhteistyötä äärimmäisen tärkeänä. Eräs haastateltava kuvaili, miten perhehoitajan tulee kannustaa lasta pitämään yhteyttä kaikkiin itselle tärkeisiin ihmisiin. Hän painotti, että lapsen tulee antaa itse päättää, ketkä ovat hänelle tärkeitä ihmisiä.

”Meidän pitää ylläpitää arjessa lapsen suhdetta omaan biologiseen sukuun ja tärkeisiin ihmisiin. He kuuluvat lapsen arkeen, vaikka eivät näykään ihan fyysisesti”, kuvasi eräs perhehoitaja.

Vertaistukea ja osallisuuden vahvistamista

Haastatellut perhehoitajat nostivat esiin tärkeänä elementtinä SOS-Lapsikylän sijoitetuille lapsille suunnatun vertaistoiminnan. Perhehoitajat kuulevat lasten toiveita arjessa, mutta vertaisryhmissä lasten on mahdollista käsitellä sijaishuollossa elämistä ja sen esiin tuomia tunteita. Eräs haastatelluista perhehoitajista koki lapsen ja tukityöntekijän suhteen auttavan lapsen näkökulman huomioonottamisessa. Suhde auttoi myös siinä, että lapsi tiesi, että hänestä välitetään ja hänen asioitaan hoidetaan.

”Sitten te aina annatte lasten itse kirjata, mitä kuuluu. Musta se on dialogisuutta, että annetaan ja pyritään vahvistamaan osallisuutta omassa elämässä”, kuvasi eräs perhehoitajista sitä, millainen merkitys tukityöntekijän osallistavalla dokumentoinnilla on lapselle.

Tukityöntekijä ei jätä yksin

Tuovisen ja Voutilaisen tutkimustulosten mukaan tukityöntekijä on onnistuneen suhteen muodostamisen kannalta isossa roolissa. Hän toimii perhehoitajan tukena, asioiden sanoittajana ja vierellä kulkijana auttaen perhehoitajan ja sijoitetun lapsen välisen suhteen muodostamisessa. Jokaiselle sijaisperheelle nimettyjen omien tukityöntekijöiden tavoitettavuus mainittiin kaikissa haastatteluissa merkittäväksi tekijäksi lapsen kanssa muodostuvan suhteen kannalta.

Perhehoitajat kuvasivat ammattitaitoista tukityöntekijää seuraavasti: Hänellä on taito ottaa puheeksi asioita ja sanoittaa eteen tulevia tilanteita. Tukityöntekijä auttaa osaamisensa pohjalta ymmärtämään, mitä esimerkiksi lapsen käytöksen takana voi olla. Perhehoitajat kokivat tärkeänä, että tukityöntekijän tavoittaminen on helppoa. Tukityöntekijän tavoitettavuus puhelimenja viestien kautta tuo paljon tukea perhehoitajan arkeen. Lisäksi tuttu tukityöntekijä antaa tunteen siitä, ettei haastavienkaan asioiden kanssa tarvitse olla yksin.

”Toiveissani on, että olisin helposti lähestyttävä. Avoimuus ja rehellisyys puolin ja toisin, että voi päästää ulos ja tuulettaa kaikki asiat. Mulle voi sanoa kaiken rehellisesti ja kaikki tunteet ovat sallittuja. Tietäähän sen, ettei tämä aina ole helppoa ja ruusuilla tanssimista”, kuvasi haastateltu tukityöntekijä työskentelyään.

SOS-Lapsikylässä perhehoidon tukityöntekijät koulutetaan dialogisen työotteen menetelmäkoulutuksella. Tällöin tukityöntekijä voi auttaa perhehoitajaa myös dialogin keinoin löytämään toimivia tapoja perheen arkeen ja sitä kautta mahdollistaa lapsen huomioimisen.

”Me tukityöntekijät ollaan vähän kauempana ja katsotaan eri vinkkelistä, että se lapsilähtöisyys toteutuu”, kertoi haastateltu tukityöntekijä.

Lapsen etu edellä

Opinnäytetyönsä lopussa Tuovinen ja Voutilainen kuvaavat, kuinka tutkimusta tehdessään heille välittyi lämminhenkinen tunne siitä, miten tärkeitä sijoitetut lapset, heidän läheisensä ja sijoituksen onnistuminen ovat perhehoitajille ja tukityöntekijöille. He nostivat esiin SOS-Lapsikylän työskentelyn kulmakivenä olevan lapsilähtöisyyden, jota perhehoitajat toteuttavat tukityöntekijöiden tuen avulla. Tuovinen ja Voutilainen toivat johtopäätöksissään esiin myös sen, miten tärkeänä työntekijät näkivät lapsen läheisverkoston ja miten he halusivat sen olevan läsnä lapsen elämässä. Tutkimuksen lopussa he toteavat:

”Mielestämme tämä kertoo työskentelytavasta, jossa työtä ei tehdä omista tarpeista, vaan lapsen etu ja oikeudet määrittelevät työskentelyä hyvin vahvasti. Tämä kertoo myös tietynlaisesta ammatillisuudesta ja oman työroolin tiedostamisesta sekä kasvamisesta omaan ammatti-identiteettiin.”

Teksti: Johanna Hedman Kaisu Tuovisen ja Pauliina Vuotilaisen opinnäytetyön pohjalta
Kuva: Mostphotos