TUKENA-hankkeessa kerätty arvokkaita oppeja perheryhmäkotien toiminnan kehittämiseksi

Kaksivuotinen TUKENA-hanke on lähestymässä loppuaan. Hankkeen loppuseminaari pidettiin joulukuun alussa Perheryhmäkotipäivien yhteydessä. Seminaarissa käytiin läpi, miten turvapaikan saaneiden nuorten kotoutumistoimintaa on hankeaikana kehitetty Uudenmaan alueen perheryhmäkodeissa. Lisäksi seminaarissa kuultiin puheenvuorot ihmiskaupasta sekä kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta.

”TUKENA-hanke syntyi kotouttamistoimijoita muutama vuosi sitten kohdanneista suurista haasteista: lyhyessä ajassa Uudellamaalla perustettiin 22 perheryhmäkotia 11 kuntaan asuttamaan noin 500 yksin alaikäisenä Suomeen tullutta turvapaikanhakijaa. Lähes kaikille toimijoille toiminta oli uutta: kysymyksiä, toiveita ja palautetta riitti”, Satu Nila Uudenmaan ELY-keskuksesta kertoi.

Toukokuussa 2018 käynnistynyt TUKENA-hanke on tarjonnut tukea perheryhmäkotitoiminnan kehittämiseen ja ilman huoltajaa Suomeen tulleiden alaikäisten kotouttamiseen Uudellamaalla EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) tukemana. Hankkeen koordinoinnista on vastannut Uudenmaan ELY-keskus ja se on toteutettu yhdessä SOS-Lapsikylän kanssa.

TUKENA-hankkeessa on luotu toimintamallia, jonka avulla saadaan lisätukea traumatisoituneiden lasten hoitamiseen asumisyksiköissä. Lisäksi sen puitteissa on kehitetty osallistavia toimintoja kuntouttavan vertaisryhmätoiminnan avulla sekä edistetty asumisyksiköiden ja kuntien yhteistyötä.

”Nuorilta vaaditaan paljon”

Yksi hankkeeseen osallistuneista ohjaajista on tiivistänyt nuorten elämään liittyvän huolen osuvasti:

”Nuoren pitäisi samaan aikaan olla ahkera ja hyvä koulussa, etsiä kiivaasti töitä ja näyttää hyödyllisyytensä, käsitellä epävakaan menneisyyden traumoja, kehittyä teini-ikäisestä nuoreksi aikuiseksi, käydä läpi tärkeitä kehitystehtäviä, joita ei ole aiemmin voinut suorittaa, opetella vähintään yksi uusi kieli, päättää miksi haluaa tulevaisuudessa vaikkei tiedä missä maassa on vuoden kuluttua, ymmärtää yksilön oikeudet ja velvollisuudet tässä maassa… Nuorilta vaaditaan paljon ja se voi ymmärrettävästi olla hyvin kuormittavaa.”

TUKENA-hankkeessa on tuotettu yhdessä kuntien ja perheryhmäkotien kanssa ratkaisuja lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. ”Hankkeen toiminnot on muokattu sen mukaan, mitä tarpeita perheryhmäkoteihin tehdyllä kierroksella, työntekijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa sekä sidosryhmille suunnatuissa kyselyissä on noussut esiin”, hanketyöntekijät Riikka Hautakoski ja Marja Koskela kertoivat.

Työhön on sisältynyt muun muassa perheryhmäkotien työntekijöiden kouluttamista ohjaajien vertaistyöpajoissa, traumatietoisen työskentelyn edistämistä sekä nuorten asiakasraadin järjestämistä.

Osallisuus ja verkostoituminen olleet suurinta antia

”Nuorille olennaisimpia asioita ovat kohtaaminen, luottamus ja osallisuus arjessa. Myös nuorten perhesuhteiden tukeminen heidän nykyisessä elämäntilanteessaan on tärkeää ja sen avuksi hankkeessa on kehitetty Perheet puheeksi -työskentelyä”, Hautakoski ja Koskela kertoivat.

”Ohjaajat ovat kehuneet hankkeen lisänneen verkostoitumista ja vertaistukea yli yksikkö- ja kuntarajojen. Lisäksi he kiittelivät hankkeen koulutusten prosessinomaisuutta”, Hautakoski ja Koskela jatkoivat.

TUKENA-hanke päättyy helmikuun 2020 lopussa ja tällä hetkellä Uudellamaalla on toiminnassa enää 6 perheryhmäkotia. ”Tällä toimintakentällä työ on aaltoilevaa riippuen kansainvälisistä muuttoliikkeistä ja rajapolitiikasta”, Satu Nila kertoi.

Hankkeessa kerätyt tärkeät opit talletetaan mahdollista myöhempää käyttöä varten Työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämälle kotouttaminen.fi-sivustolle. TUKENA-hankkeen loppuraportti ilmestyy helmikuussa ja hankkeen materiaalit löytyvät jatkossakin SOS-Lapsikylän verkkosivuilta.
 

Seuraavassa on listattu TUKENA-hankkeessa tehtyjä alustavia havaintoja, miten perheryhmäkotitoimintaa voitaisiin Suomessa kehittää jatkossa. Lopulliset havainnot julkistetaan hankkeen loppuraportissa.

Valtakunnan tasolla:

• Perheryhmäkotityön kehittäminen vaatisi tuekseen valtakunnallista visiota siitä, mihin yksin tulleiden nuorten kotoutumistyöllä pyritään. Tämä helpottaisi myös perheryhmäkotien työn suunnittelua.
• Erilaisissa hankkeissa on tuotettu laadukkaita materiaaleja, joita voisi hyödyntää paremmin kehittämisen tukena.
• Saadun palautteen perusteella työntekijät arvostavat yhteisten kokemusten jakamista toisissa yksiköissä työskentelevien kanssa, kuitenkin niin, että keskustelua ohjaa ulkopuolinen taho, joka voi tarjota tapaamisille tietyn teeman sekä alustuksen aiheeseen.
• Verkostoituminen eri yksiköiden välillä mahdollistaa hiljaisen tiedon leviämisen.

Yksikkötasolla:

• Valmiin mallin tuominen yksikköön on hankalaa. Parempi lopputulos saavutetaan kuuntelemalla yksiköstä nousevia kehittämistarpeita. Lisäksi on huomioitava, että kunnissa on erilaisia tapoja tuottaa palveluja.
• Mikäli perheryhmäkodeille halutaan rakentaa yhteisiä toimintamalleja alueellisesti, tulisi koko henkilökuntaa kouluttaa prosessinomaisesti ja jatkuvasti toimintamallin käyttöön. Koulutuksen jälkeen työntekijät tarvitsevat tuen ja mahdollisuuden työstää ja kokeilla mallia.
• Perheryhmäkodeissa tulisi kiinnittää huomiota ohjaajien työn tukemiseen. Tuen aktiivisella tarjoamisella voidaan parantaa ohjaajien ymmärrystä esimerkiksi siitä, mitä psykososiaalinen tuki on ja lisätä taitoja tarjota sitä nuorelle.
• Tarvitaan selkeät rakenteet nuoren tukemiseksi. Yhdessä sovitut esimiestyön, sosiaalityöntekijän, nuoren edustajan sekä omaohjaajan roolit auttavat ratkaisemaan haastavia tilanteita.

Nuorten näkökulmasta:

• Yksintulleet ovat oikeutettuja samoihin palveluihin kuin kaikki muut saman ikäiset kunnan asukkaat, mikä pitäisi huomioida jo perheryhmäkotitoimintaa suunniteltaessa.
• Perheryhmäkotia perustettaessa tulisi huomioida yksikön sijainti suhteessa lasten ja nuorten koulujen sijaintiin ja muihin kunnan lapsille ja nuorille järjestämiin palveluihin. Tärkeää on, että esimerkiksi erikoissairaanhoidon palvelut ovat nuorten saavutettavissa.
• Nuorten osallisuuden huomioimista perheryhmäkotien työssä tulisi tehdä suunnitelmallisesti ja pyrkiä yhdessä nuorten kanssa löytämään erilaisia vaikuttamisen keinoja arkeen.
• Perheryhmäkoteihin tulisi jatkossa kehittää yhtenäinen rakenne siihen, kuinka lasten ja nuorten perhesuhteita tuetaan heidän nykyisessä elämäntilanteessaan. Hankkeessa tehty Perheet puheeksi -työskentely on yksi tapa lähestyä teemaa.