Perhekuntoutus antaa tukea vuorovaikutukseen, osallisuuteen ja kohtaamiseen

SOS-Lapsikylän perheterapeuttisessa perhekuntoutuksessa Vantaalla on syvennytty siihen, millaiset menetelmät ja työskentelytavat tukevat asiakkaiden omaa muutostahtoa ja -kyvykkyyttä.

SOS-Lapsikylässä uskotaan siihen, että perhe itse on kuntoutuksen keskeisin tietäjä ja toimija. Avoimuus ja uteliaisuus ovat toimintatapojemme ytimessä. Ei ole luottamusta ilman rohkeutta puhua vaikeista asioista ääneen.

Intensiivistä ja yksilöllistä apua moniammatillisen tiimin tukemana

Perhekuntoutukseen tulevilla perheillä on taustallaan usein haasteita vanhemmuudessa, perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa sekä kiintymyssuhteissa.

Jokainen perhe on erilainen ja lähtökohdat kuntoutukselle ovat yksilölliset. SOS-Lapsikylään Vantaalle on tullut perheitä ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta, jolloin vauva ei ole vielä syntynyt, aina perheen jälleenyhdistämiseen ja kaikkea siltä väliltä. Osa perheistä on hakeutunut myös itse avun piiriin. Keskimäärin perheet ovat perhekuntoutuksessa puolisen vuotta.

Jokaiselle perhekuntoutukseen tulevalle perheelle nimetään perheterapeutti ja kaksi omaohjaajaa, jotka huolehtivat tavoitteiden suuntaisesta työskentelystä ja jotka viettävät perheenne kanssa eniten aikaa. Vantaalla on työn tukena myös alueellinen psykologi, perhe- ja Theraplay-terapeutti.

Syksyllä 2017 aloittaneen SOS-Lapsikylän Vantaan perhekuntoutuksen työryhmä on kirjava yhdistelmä erilaista tietoa ja vankan kokemuksen tuomaa viisautta. Tiimiin kuuluu eri alojen asiantuntijoita sosiaalialan ammattilaisista musiikkiterapeuttiin.

Ennen kaikkea SOS-Lapsikylässä on ihmisiä, joita yhdistää palava halu löytää keinoja joilla monitahoisiin systeemisiin ongelmiin voidaan vaikuttaa.

Arki haltuun omassa asunnossa

Vantaalla perheille on yhteensä kuusi perhekuntoutuspaikkaa: neljälle perheelle on asunnot ja kahdelle perheelle on kuntoutuspaikat integroituina toimistotilojen yhteyteen, mikä mahdollistaa intensiivisemmän tuen perheille. Kaksi asunnoista on lemmikkiasuntoja, joten oman tärkeän lemmikin voi myös ottaa kuntoutusjaksolle mukaan.

”Omat asunnot antavat perheille mahdollisuuden tehdä arkirytmistä heitä palvelevan. Kunnioitamme yksilöllisyyttä ja tuemme siihen. Omat asunnot takaavat, että perheen oma toimijuus vahvistuu. Myös perheen dynamiikka tulee hyvin esille omissa asunnoissa, ja näin voidaan saada kestävämpiä muutoksia aikaan. Tärkeintä on tietenkin sellaisen arjen luominen lapselle, mikä tukee hänen kasvuaan ja kehitystään”, SOS-Lapsikylän perheterapeutti kertoo.

Ruuanlaitto ja kaupassakäynti ovat olennainen osa perhearkea ja myös näitä taitoja perhekuntoutuksessa harjoitellaan.

”Mitä kaupasta ostetaan, miten pärjää lasten kanssa kaupan kassajonossa, miten tehdään ostokset? Nämä kaikki ovat hyviä keskustelunpaikkoja. Ruoka on oman perhekulttuurin rakentamista. Suunnitellaan, mitä tänään syödään, tehdään yhdessä ruokaa tai ainakin syödään yhdessä ja vaihdetaan päivän kuulumisia”, perheterapeutti kertaa tärkeitä arkipäivän taitoja.

Kuulluksi tulemista ja vuorovaikutuksen vahvistamista

Perhekuntoutuksessa tuetaan perheen sisäistä vuorovaikutusta, jotta jokainen perheenjäsen tulisi kuulluksi ja erilaiset näkökulmat paremmin ymmärretyiksi. Vanhempien mentalisaatiokykyä ja ymmärrystä oman lapsen tarpeista ja käyttäytymisestä pyritään vahvistamaan. Perhekuntoutuksen työntekijät ovat arjen tilanteissa sanoittamassa ja auttamassa vuorovaikutuksessa, etsimässä perheelle yhteistä mukavaa tekemistä mutta myös selvittelemässä riitoja. Yhdessä perheen kanssa etsitään uusia keinoja puhua ja kuunnella, jotta arki saataisiin sujuvammaksi.

Perhekuntoutuksessa luottamus ja arvostus ovat keskeisiä elementtejä.

”Pyrimme auttamaan asiakasta siinä, että sillä on oikeasti väliä, mitä hän ajattelee ja haluaa. Asiakkaiden oman toimijuuden ja kyvykkyyden vahvistaminen on avain sisäisen motivaation syntyyn. Lähestymistapamme on voimavarakeskeinen ja nostamaan keskiöön myös positiivisia asioita perheen arjesta ja lapsista”, SOS-Lapsikylän ohjaaja painottaa.

”Tavoitteena on, että perheen oikea muutoshalukkuus syntyy, jotta perhe olisi kuntoutusjakson jälkeenkin sitoutunut muutokseen niiden tahojen kanssa, jotka työtä jatkavat kestävien tulosten aikaansaamiseksi.”

Perheen aikuisia mutta myös lapsia tavataan yksilötapaamisissa, joiden tavoitteena on ajatusten ja näkemysten hahmottaminen omasta elämästä. Perhetapaamiset musiikkiterapeutin kanssa ovat myös olleet todella toimivia. Musiikin kautta voi olla helpompaa ilmaista muun muassa tunnetiloja. Dialogiseen työotteeseen liittyvät ennen kaikkea kohtaamistaidot.

”Meillä ei ole valmiita vastauksia, vaan perheiden kanssa etsimme niitä yhdessä. Perhe tekee varsinaisen työn, ja me olemme aktiivisina toimijoina siinä prosessissa”, SOS-Lapsikylän perheterapeutti kertoo.

”Meillä perheet ovat kokeneet, että heidän mielipiteillään on väliä, he ovat kokeneet tulleensa arvostetuiksi ja hyvin kohdatuiksi.”

Kehittämistyötä yhdessä perheiden kanssa

SOS-Lapsikylä kehittää perhekuntoutusta yhdessä asiakkaiden kanssa.

”Suuri tahtotila on, että ensi syksynä asiakkaiden kanssa järjestetään kehittämispäivä ja saataisiin kunnistakin työntekijöitä mukaan. Viime keväänä meillä oli lasten kanssa kehittämispäivä, jossa keskusteltiin, mikä heidän mielestään perhekuntoutuksessa oli hyvää ja mikä huonoa. Viime syksynä aikuisten kanssa puolestaan pohdittiin perhekuntoutukseen tulovaiheen kehittämistä, mikä siinä on hyvää ja mitä voisi parantaa”, lapsikyläläiset kertovat yhteisestä kehittämistyöstä Vantaalla.

Asiakkaat nostivat esiin hyviä huomiota, joiden pohjalta on mm. tehty infopaketti tuleville asiakkaille. Kehittämispäivässä mukana olleet perheet kirjoittivat myös kirjeitä tuleville asiakkaille.

”Perhekuntoutukseen tulo on yksilöllinen kokemus, usein joko kriisi tai helpotus. Siihen liittyy muun muassa muutto uuteen ympäristöön ja moni asia arjessa menee uusiksi, mikä pitää huomioida. Perheiden kirjeet olivat todella liikuttavia. Ja oli upeaa nähdä, miten perheet antautuivat työskentelyyn”, SOS-Lapsikylän ohjaaja iloitsee.

Teksti: Elina Pitkäranta
Kuva: Tuukka Troberg

Juttu on julkaistu alun perin Uudistuva lastensuojelu -lehdessä 1/2019 ja sitä on päivitetty 12/2020.