Mamma rimpuilee -blogin Laura Satamo pohtii SOScastissa ryhtymistä tukiperheeksi

Tuhannet lapset ympäri Suomea odottavat tukiperhettä, jonka kanssa voisi viettää yhden viikonlopun kuukaudessa. Usein tukiperhettä etsitään, jotta lapsen vanhemmat saisivat levätä ja ladata akkuja. Samalla lapsi saa yhden uuden, turvallisen aikuisen tai kokonaisen perheen elämäänsä, tukiperhe taas uuden perheenjäsenen.

SOSCastissa tukiperheaiheesta Kati Palsasen kanssa juttelevat tukiperheäiti Riitta Koivunen ja tukiperheeksi ryhtymistä harkitseva Laura Satamo.

Tukiperhetarpeen taustalla voi olla yksinhuoltajuutta tai luonnollisten tukiverkostojen puutetta. Tukiperheistä on huutava pula, ja moni lapsi joutuu odottamaan sopivaa perhettä yli vuoden.

Riitta Koivunen on toiminut tukiperheenä 10 vuoden ajan. Hänet sai ryhtymään tukiperheeksi oma tytär, joka ainoana lapsena alkoi alakouluiässä kaivata sisarusta.

”Määrätietoinen tyttö vaati, että otetaan perheeseen tukilapsi. Toisin kuin olin luullut, hän ei halunnutkaan itsensä ikäistä tyttöä leikkikaveriksi, vaan jonkun mahdollisimman pienen! Meille tuli tukiperheeseen 2-vuotias poika, joka on nykyään jo 12-vuotias. Tapaamme häntä edelleen, vaikka virallista tukisuhdetta ei enää olekaan”, kertoo Koivunen, jolla on ollut kaikkiaan kolme tukilasta, nyt tukilapsina on kaksi sisarusta.

Mamma rimpuilee -nimimerkin takaa löytyvä somevaikuttaja Laura Satamo sen sijaan vielä pohtii tukiperheeksi ryhtymistä. Satamolla on Ugandassa kummilapsi, jota hän on tavannutkin, mutta nyt kiehtoo tukiperhesuhde.

”Jos omista voimavaroista ja ajasta liikenee, miksei käyttäisi sellaiseen mistä on muillekin iloa?” sanoo Satamo.

Ihan tavallista arkea yhdessä

Tuettavan lapsen kanssa tehdään ihan tavallisia asioita, kuten lainataan kirjastosta kirjoja ja elokuvia tai käydään uimassa. Hiihtolomalla aikaa oli kuusi päivää, jolloin Riitta ja lapset ehtivät käydä muun muassa Heurekassa katsomassa dinosauruksia ja Tuusulassa jäänveiston SM-kisoissa. Koivusen luona lapset askartelevat, ulkoiluttavat koiraa, tekevät Riitan kanssa pihatöitä ja lopuksi saunotaan ulkosaunassa.

”Kun minulla ei ole omia lapsia kotona, on tämä lapsille vähän kuin mummolameininkiä maalla”, Koivunen nauraa.

Satamo arvelee ihmisten usein ajattelevan, että tukiperheenä oleminen vaatii jotain erityistä, joka taas nostaa rimaa lähteä mukaan.

”Oikeastihan lapsi tulee osaksi perusarkea. Ei siitä tarvitse ottaa stressiä, keksiikö jotain ihmeellistä. Tukilapsihan tuo elämään jotain lisää, kuten lapselle uuden kaverin. Riittää, että on ihan tavallinen, ei tarvitse olla ammattikasvattaja.”

Tähtihetkiä lapsen kanssa

SOS-Lapsikylän tukiperheenä ei jää yksin, vaan saa tukea tukiperheenä toimimiseen ja omaan jaksamiseen. Koivusen mielestä onkin tärkeintä, että on nimetty yhteyshenkilö, jonka kanssa asioista voi keskustella ja niitä pallotella. SOS-Lapsikylässä ammattilaiset myös etsivät jokaisen lapsen tarpeisiin sopivan perheen.

Tukiperheeksi aikova käy alkuun valmennuksen, jossa mietitään yhdessä, onko nyt oikea aika ryhtyä tukiperheeksi ja onko se juuri omalle perheelle sopivaa tekemistä. Tukiperheeksi voi ryhtyä yksin tai pariskuntana, minkä lisäksi voi olla lapsia tai ei.

Koivunen kertoo, että tukiperheenä olemisessa on omat liikuttavat tähtihetkensä. Niitä voivat olla tilanteet, joissa lapsi uskoutuu aikuiselle vaikean asian kanssa tai silloin kun huomaa, että lapsi aidosti välittää.

”Esimerkiksi silloin kun lapsi piirtää punaisen sydämen, jossa lukee huonolla tekstillä, että ”sä oot kiva”. Sellainen sydän mulla on nytkin kaapin ovessa”, Koivunen hymyilee.