Maria Ohisalo, miten lapsiperheköyhyys poistetaan?

19.2.2019
SOScast
Kati Palsanen ja Maria Ohisalo

Lapsiperheköyhyys on asia, johon suomalainen hyvinvointivaltio pystyy puuttumaan ja jonka se voi halutessaan ratkaista, sanoo Y-Säätiön köyhyystutkija, Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo uusimmassa SOScastissa. SOS-Lapsikylän podcastin uudessa jaksossa SOS-Lapsikylän Kati Palsanen jatkaa Ohisalon kanssa keskustelua lapsiperheköyhyydestä.

Rahakysymyksiä ja arvokysymyksiä

Jo silloin, kun perheeseen on syntymässä lapsi, voidaan Ohisalon mukaan toimia ennaltaehkäisevästi, niin sanotun Imatran-mallin mukaisesti. Tällä tarkoitetaan muun muassa vahvaa perhetyötä sekä kotikäyntejä ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Näillä keinoilla lastensuojelun kustannukset kunnassa saatu laskuun.

”Joitakin yksinhuoltajiin ja lapsiperheisiin liittyviä asioita voitaisiin ratkaista nopeastikin. Varhaiskasvatuksen pitäisi olla maksutonta kaikille ja kaikilla pitäisi olla siihen oikeus. Myös yksinhuoltajakorotuksia lapsilisässä ja toimeentulotuessa olisi syytä pohtia uusiksi”, listaa Ohisalo.

Vaalien alla puhutaan sekä maksuttomasta varhaiskasvatuksesta että maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta, mutta onko meillä varaa molempiin? Kyseessä on Ohisalon mukaan rahakysymyksen lisäksi myös arvokysymys.

”Kyse on siitä, nähdäänkö maksuttomuus käyttökuluna vai investointina, joka maksaa itsensä takaisin. Sama tilanne on esimerkiksi asunto ensin -toiminnassa. Näistä asioista on iso konsensus ekonomistien, sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalitieteilijöiden kesken, mutta se ei näy arvovalinnoissa.”

Leipäjonot eivät poista köyhyyttä

Suomessa leipäjonot nähdään helposti osana sosiaaliturvaa ja tämänkaltainen ruoka-apu onkin monelle erittäin tärkeää. Voiko sosiaaliturvaa karsia ajatuksella, että joku ottaa myöhemmin kopin?

”Kun jaetaan ruokaa, ruoka vie nälän pois hetkellisesti, mutta se ei vie köyhyyttä. Mukaan tarvitaan poliittinen taso: asuntopolitiikan myötä kohtuuhintaisia asuntoja, työmarkkinat, joissa jokaisen kyvyille löytyy sopiva työpaikka sekä sosiaali- ja terveyspalvelut, joista saa hyvissä ajoin apua ja tukea. Tätä kokonaisuutta täydentävät järjestöt”, sanoo Ohisalo.

”Helsingissä sosiaalityöntekijät jalkautuvat leipäjonoihin keskustelemaan siitä, ovatko ihmiset saaneet kaikki ne tuet mitä tarvitsevat ja mitä muuta heidän kanssaan voisi tehdä. Perusturvan taso on jäänyt liian matalaksi, sillä lähes puoli miljoonaa suomalaista ei THL:n mukaan pääse elämään kohtuulliseksi katsottua minimielintason mukaista elämää.”

Miten huono-osaisuuden kasautumista sitten voisi ennaltaehkäistä ja ennakoida? Ohisalon mukaan ainakin helsinkiläisiin perheisiin tehdään vauvan synnyttyä kotikäyntejä, mutta perheistä noin joka kymmenes on sellaisia, joiden luo ei päästä. Perheellä saattaa olla taustalla esimerkiksi negatiivisia kokemuksia viranomaisten kanssa.

”Tilastoiden tai kyselyiden avulla ei päästä kiinni kaikkein huono-osaisimpien tilanteeseen. Katseet pitäisikin kääntää paikkoihin, joihin huono-osaisuus kasautuu: leipäjonoihin, neulanvaihtopisteisiin ja kysyä paperittomilta ja asunnottomilta. Tältä pohjalta pitäisi rakentaa palvelut, jotka tavoittavat ihmiset parhaalla tavalla.”

Teksti: Tiina Tuominen

”Kun jaetaan ruokaa, ruoka vie nälän pois hetkellisesti, mutta se ei vie köyhyyttä. Mukaan tarvitaan poliittinen taso: asuntopolitiikan myötä kohtuuhintaisia asuntoja, työmarkkinat, joissa jokaisen kyvyille löytyy sopiva työpaikka sekä sosiaali- ja terveyspalvelut, joista saa hyvissä ajoin apua ja tukea”, sanoo Maria Ohisalo (oik.) SOScastissa. Keskustelua vetää Kati Palsanen (vas.).