SOS-Lapsikylän lausunto lastensuojelulain muuttamisesta

SOS-Lapsikylän lausunto asiassa: HE 237/2018 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lastensuojelulain muuttamisesta.

SOS-Lapsikylä kiittää lain valmistelijoita avoimella lausuntokierroksella esiin nostettujen monien muutostarpeiden huomioimisesta tähän uusimpaan esitykseen. Tämän esityksen osalta toivomme, että hallitus ottaisi huomioon vielä seuraavat seikat.

1. Lakiesityksestä näkyy, että sen valmisteluun ovat vaikuttaneet voimakkaasti lastensuojelun laitoshoidossa tapahtunut lasten kaltoinkohtelu ja lainvastainen menettely. SOS-Lapsikylä haluaa korostaa, että lakiesityksessä olisi otettava voimakkaammin kantaa myös perhehoitoon yhtenä sijaishuollon muotona. Hallituksen esitys oli jo alun pitäen laadittu ikään kuin perhehoito olisi täysin ongelmista vapaata. Perhehoito on yksi sijaishuollon järjestämisen muodoista, joka pitää lastensuojelulain 79 §:n valvontasäännöksen nojalla toteuttaa lastensuojelulain mukaisesti. Tämän pitää ilmetä myös hallituksen esityksestä, koska iso osa ongelmista perhehoidon puolella johtuu siitä, ettei perhehoidon ja laitoshuollon oikeudellista vastaavuutta ymmärretä.

2. Esimerkiksi rajoitustoimenpiteiden ja yhteydenpidon rajoittamisen tarkoituksena on osaltaan turvata lapsen edun mukaisen sijaishuollon toteutuminen ja lapsen oikeus erityiseen suojeluun, mutta lakiesityksessä puhutaan ainoastaan työntekijöistä ja henkilöstöstä, mikä johtaa ajatukseen siitä, ettei lain muutos vaikuta perhehoitoon. Yhtä lailla rajoittamista on esimerkiksi yhteydenpidon rajoittaminen perhehoidossa. Äärimmäisen tärkeää olisi myös huolehtia, että perhehoitajat tuntevat valtansa rajat. Ja toisaalta lainsäädännön tulisi tarjota myös perhehoitoon ohjeistusta tarvittavien rajoitustoimien käytöstä.

3. Esityksen tavoitteissa todetaan, että muutoksilla pyritään ennaltaehkäisemään lapsiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua myös silloin, kun lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Valvonnan vahvistamisella tavoitellaan väärinkäytösten ennaltaehkäisyä sekä niihin varhaista puuttumista. Lisäksi valvonnan tehostamisella vahvistetaan lasten kuulemista ja osallisuutta. Erityisesti tässä yhteydessä SOS-Lapsikylä haluaa painottaa perhehoitoa tapana järjestää lapsen sijoitus primäärin kodin ulkopuolella. Perhehoidossa valvonta on kaikin tavoin huomattavan paljon vähäisempää ja lähes yksinomaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän vastuulla.

4. Esityksessä ehdotetaan, että vanhemmille tehtävässä asiakassuunnitelmassa olisi arvioitava, millä tavoin vanhemmille järjestettävän erityisen tuen avulla voidaan edistää perheen jälleen yhdistämistä. SOS-Lapsikylä esittää, että laissa velvoitettaisiin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä laatimaan vanhemmille asiakassuunnitelma, vaikka he eivät siihen olisi halukkaita. Tai vaihtoehtoisesti laissa säädettäisiin, että lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulisi tarjota sitä 6 kk välein vanhemmille, vaikka olisivat tästä kerran kieltäytyneet. Vanhemman asiakassuunnitelma on yksi konkreettinen osoitus siitä, että tavoite perheen jälleen yhdistämisestä otetaan tosiasiallisesti huomioon sijaishuollon aikana oikeudellisena seikkana, niin kuin on tarkoitettu.

5. Esityksessä ehdotetaan, että lapsen asiakassuunnitelmaa olisi aina täydennettävä lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmalla, jos lapseen kohdistetaan tai oletetaan kohdistettavan sijaishuollossa rajoituksia. SOS-Lapsikylä ehdottaa, että lapsen asiakassuunnitelma olisi täydennettävä lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmalla joka tapauksessa. Lisäksi ehdotamme täsmennystä perhehoidon palveluntuottajan työntekijöiden tehtäviin siten, että jos kunta ostaa perhehoidon palvelun, perhehoitaja voi laatia hoito- ja kasvatussuunnitelman yhdessä perhehoidon palveluntuottajan työntekijän kanssa. Näin toimitaan jo nyt monin paikoin, mutta sopimuksenvaraisesti, vaikka kysymyksessä on lastensuojelulain 52 §:n mukainen tosiasiallisen huollon sisällön tarkentaminen, joka lain mukaan kuuluu virkavastuulla toimivan sosiaalityöntekijän tehtäviin.

6. Perhehoito tulisi ottaa huomioon myös LSL 74 a §:n 2 momentin sanamuodossa, jossa on säädetty sosiaalityöntekijän velvollisuudesta keskustella lapsen kanssa rajoitteiden käytöstä ja syistä sekä arvioida lapsen tilannetta sekä sitä onko lapsella riittävä hoito, oikeanlaiset palvelut ja onko lapsen sijoituspaikka hänelle sopiva huomioiden lapsen tarpeet ja palveluyksikön henkilöstön riittävyys ja osaaminen sekä yksikön tilat.

7. SOS-Lapsikylä ehdottaa lakiin säännöstä, jonka nojalla hatkalainen voi tilapäisesti olla muussa sijaishuoltopaikassa kuin siinä, missä hänen pitäisi päätöksen mukaan olla. Nykyisin toimitaan EOA:n linjauksen mukaisesti toiselle laitokselle tehtävän virka-apupyynnön perusteella, joka antaa oikeuden muun muassa käyttää rajoitustoimenpiteitä sillä aikaa, kun lapsi on muussa kuin ”omassa” sijaishuoltopaikassaan. Koska tilapäisessä sijaishuoltopaikassa voidaan puuttua lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin, pitää menettelystä säätää lastensuojelulaissa. Hatkaamiseen liittyen tulisi lainsoveltamisohjeissa myös korostaa, että nykyisin suuria vaikeuksia saada poliisilta virka-apua hatkatilanteissa, joten keskeistä olisi huolehtia tämä myös käytäntöön.

8. Lakiesityksessä esitetään, että sijaishuollon valvontaa tehostettaisiin velvoittamalla aluehallintovirastoja kuulemaan sijaishuollossa olevia lapsia tarkastuskäynneillään. SOS-Lapsikylä haluaa korostaa, että perhehoitoon sijoitetun lapsen osalta tämän valvontatehtävän osalta keskeinen vastuu on vastuusosiaalityöntekijällä. Kuntien sosiaalityöntekijöiden ja aluehallintovirastojen olisi myös hyvä lisätä keskinäistä koordinaatiota ja yhteistyötä valvontaan liittyen. Lakiin olisi myös hyvä kirjata, että valvovien viranomaisten on huolehdittava, että heillä on tarvittavaa osaamista lasten ja nuorten kuulemiseen.

9. Koulutus- ja osaamisvelvoitteita korostettaessa tulee ottaa huomioon, että osaamisen tasoon ja jatkokoulutustarpeisiin on syytä kiinnittää huomiota myös perhehoidossa. Esityksessä todetaan, että henkilöstön tulisi jo nykyisellään tuntea mm. lastensuojelulaki, laissa säädetyt velvollisuudet ja oikeudet sekä lasten ihmisarvoinen kohtelu. Tässäkin kohdassa on hyvä muistaa, että myös perhehoitajien on tunnettava nämä, koska he hoitavat julkista hallintotehtävää.

10. Esityksessä todetaan, että henkilöstön koulutusvaatimusta muutettiin lausuntopalautteen perusteella niin, että henkilöstön riittävästä määrästä, osaamisesta ja perehdytyksestä on huolehdittava siten, että niihin liittyvät puutteet eivät aiheuta rajoitusten käyttämistä tai lasten kaltoinkohtelua. SOS-Lapsikylän mielestä henkilöstön koulutusvaatimusta ei pidä keventää sen vuoksi, jos tarpeelliseksi katsottua henkilöstöä ’’ei ole saatavilla’’. Jos tietty taso on arvioitu tarpeelliseksi, tulisi sen saavuttamisesta huolehtia eikä palautteen perusteella väljentää lakiesitystä.

11. Lain voimaan tuloa on porrastettu, niin että muutokset tulisivat voimaan 1.4.2019, mutta yleistä hyvän hoidon suunnittelua koskevat pykälät tulisivat voimaan vasta 1.1.2020. SOS-Lapsikylän mielestä porrastusta ei tarvita, vaan koko laki voisi tulla voimaan yhdellä kertaa 1.4.2019. Jos arvioidaan Suomessa olevan laitoksissa yksikin lapsi, joka lakiuudistuksesta hyötyisi, ei sitä saa viivytellä. Tämän toteuttaminen ei vaadi palveluntuottajilta ihmeitä.

12. Laissa korostetaan hoidossa ja kasvatuksessa jokaisen lapsen erityisyyden huomioimista esim. vamman perusteella. SOS-Lapsikylässä näemme ongelmalliseksi, että Suomessa ei ole riittävästi erikoistuneita lastensuojelulaitoksia, joissa voidaan ottaa huomioon erityistä tukea ja huolenpitoa tarvitsevien lasten tarpeet.

13. Esityksessä todetaan, että se mikä on yleisesti yhteiskunnassa hyväksyttyä tavanomaista kasvatusta ja siihen liittyvää yleisesti hyväksyttyä rajojen asettamista, voidaan katsoa tavanomaiseksi kasvatukseksi myös lastensuojelun avohuollossa sekä sijaishuollossa. SOS-Lapsikylän mielestä säännöstä olisi hyvä tarkentaa siten, että siinä todetaan tavat, joilla lapsen tosiasiallinen huolto primäärin kodin ulkopuolella järjestetään, eli perhehoito, laitoshuolto tai muu lapsen tarpeita vastaava tapa. Esim. seuraavasti: Lastensuojelun on edistettävä lapsen oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä säädetään riippumatta siitä, onko lapsi kotona vai sijoitettu kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimenpiteenä, kiireellisesti sijoitettuna tai huostaanotettuna. Lapsen kodin ulkopuolinen sijoitus järjestetään perhehoitona, laitoshuoltona tai muulla lapsen tarpeita vastaavalla tavalla.

14. Lapsen kodin ulkopuolisen sijoituspaikan ulko-ovia voidaan pitää lukittuna yöaikaan sekä muutoinkin, mikäli se on välttämätöntä lasten hoitoon, huolenpitoon ja valvontaan liittyen tai johonkin lapseen on kohdistettu liikkumisvapauden rajoitus. SOS-Lapsikylä haluaa kuitenkin korostaa, että tämä lainkohta on kirjoitettava siten, ettei se mahdollista joukkorangaistuksia.

15. Esityksessä puhutaan määrätystä poistumiskiellosta. Tämä aiheutti SOS-Lapsikylässä ihmetystä, koska lastensuojelulaki ei tunne aiemmin tällaista käsitettä. Toiseksi meitä kummastutti, mitä tarkoittaa liikkumisvapauden käyttämisen sääteleminen ja mihin se oikeuttaa, kun se ei kumminkaan ole liikkumisvapauden rajoittamista? Näitä käsitteitä ja niiden tarkoituksia olisi tärkeää tarkentaa.

16. Esityksessä todetaan, että lasta ei saa vierottaa muista laitoksen lapsista esimerkiksi kieltämällä yhteisiin tilaisuuksiin osallistuminen tai yhteisissä tiloissa oleskelu pitkiksi tai määräämättömiksi ajoiksi. Tämän tulee koskea myös perhehoitoa, eikä pelkästään laitoshoitoa. Samoin nöyryyttämistä ja alistamista koskevat ohjeet tulee kattaa kaikki sijaishuollon muodot.

17. SOS-Lapsikylä esittää, että lakiin kirjattaisiin, että lastensuojelun asiakkaana olevalla lapsella olisi subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, onko hän kotona vai sijoitettuna ottaen huomioon tämän lapsiryhmän erityinen haavoittuvuus.

18. YK:n yleiskokouksen sijaishuollon ohjeessa on ohjattu, että perheen jälleenyhdistämisen tavoitteet sekä perheen ja sijaishoitajan (=perhehoitaja tai laitoksen edustaja) tähän liittyvät pääasialliset tehtävät tulisi määritellä kirjallisesti ja hyväksyttää kaikilla asianosaisilla (kohta 50). SOS-Lapsikylä ehdottaa, että tämä lisättäisiin lakiin huostaanotetun lapsen asiakassuunnitelmaa koskevaan pykälään tai asiakassuunnitelman täydentämistä koskevaan pykälään.

19. SOS-Lapsikylä haluaa kiinnittää lainsäätäjän huomion siihen, että yhteydenpidon rajoittaminen esimerkiksi lapsen mielipiteen johdosta (LSL 62 § 1 mom 4-kohta) on melko hankalaa, jos kaikissa tilanteissa edellytetään ehdotetun uuden säännöksen LSL 61 a § 1 mom 2-kohdan mukaisesti sitä, että rajoituksen käyttäminen on välttämätöntä lapsen oman taikka muiden henkilöiden terveyden vakavan vaarantumisen vuoksi, ruumiillisen koskemattomuuden turvaamiseksi taikka merkittävän omaisuusvahingon ehkäisemiseksi.

20. Lakiin pitää sisällyttää pykälä, joka velvoittaa lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää säännöllisesti arvioimaan kaikissa tilanteissa lapsen kokonaistilanteen, sijaishuollon lapsen edun mukaisuuden sekä sen, vastaako lapsen sijaishuolto huostaanoton syihin ja lapsen tarpeisiin, jotta lapsen oikeuksien sopimuksen 25 artiklassa turvattu lapsen oikeus saada sijaishuollon aikana saamansa hoidon ja kohtelun asianmukaisuus säännönmukaisesti arvioiduksi toteutuu paremmin tai edes ollenkaan.

21. Lakiesityksessä todetaan, että palvelujen tuottaja vastaisi 1 momentin mukaan siitä, että lastensuojelulaitoksessa laaditaan yleinen hyvää kohtelua koskeva suunnitelma. Tämän tulisi koskea myös muita lastensuojelun palveluja, kuten avohuoltoa ja perhehoitoa.

Helsingissä 15.1.2019
SOS-Lapsikylän asiantuntijatyöryhmän puolesta,

Kati Palsanen
kehitysjohtaja
puh. 040 825 1620
s-posti: kati.palsanen(at)sos-lapsikyla.fi