Perhekuntoutuksessa tärkeintä on asiakkaan arvostava kohtaaminen

29.10.2018
Ihmiset työmme takana
Vanhemmat opettavat pientä tyttöä ajamaan polkupyörällä.

Työntekijät voivat antaa työkaluja muutoksen tueksi, mutta muutoksen tekevät perheet itse.

Perhekuntouksessa keskeistä on arvostava kohtaaminen, laadukas vuorovaikutus ja luottamuksellinen suhde perheeseen. Ammattitaitoisella henkilökunnalla on oltava ihmistuntemusta, sillä henkilökemioilla on suuri merkitys luottamuksellisen asiakassuhteen luomisessa.

”Perhekuntoutuksen vaikuttavuutta lisäävät ammattitaitoisen henkilökunnan ohella yksilöllisyys, perhekuntoutuksen ajoitus, kesto ja paikka sekä asiakkaan oma motivaatio. Ammattitaitoiselta henkilökunnalta odotetaan sensitiivisyyttä, empaattisuutta, dialogisuutta, kärsivällisyyttä ja aitoa kiinnostusta”, listaa sosionomi (ylempi AMK) Johanna Virtanen, joka selvitti opinnäytetyössään SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksen vaikuttavuutta.

Tutkielmaa varten haastateltiin perhekuntoutuksen asiakasperheitä ja SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksen työntekijöitä.

Haastatteluiden mukaan SOS-Lapsikylän perhekuntoutukseen tullaan hyvin erilaisista tilanteista, minkä lisäksi asiakasperheet ovat keskenään erilaisia. Mitään yleistä päätelmää perhekuntoutusta tarvitsevista perheistä ei voikaan antaa, sillä ainoa perheitä yhdistävä tekijä on lastensuojelun asiakkuus.

”Perhekuntoutukseen hakeutuneiden perheiden haasteet olivat monesti kärjistyneitä ja monitahoisia. Ongelmat eivät useinkaan liity yksittäisiin perheenjäseniin, vaan perheen keskinäiseen vuorovaikutukseen”, tietää Virtanen.

Perhekohtaisesti räätälöityä kuntoutusta 

SOS-Lapsikylän perhekuntoutukseen osallistuneet perheet asuivat perhekuntoutuksen tiloissa, mikä teki kuntoutuksesta erityisesti työntekijöiden mielestä vaikuttavampaa. Asiakkaat pitivät asumista perhekuntoutustiloissa yhtäältä yksityisyyttä rajoittavana ja toisaalta rauhoittavana.

Kaikille perheille luotiin yhdessä perheen kanssa oma viikko-ohjelma ja perheen kanssa järjestettiin keskusteluita sekä arjen tukemista vaihtelevin menetelmin.
Kaikkien asiakkaiden kuntoutukseen sisältyi aloitus- ja välineuvottelut tavoitteiden määrittelyineen ja perhekuntoutuksen jatkon tai muiden jatkotoimenpiteiden arvioimisineen. Kuntoutus räätälöitiin yksilöllisesti perheiden tavoitteiden mukaan.

”Perhekuntoutuksen myötä perheille hahmottui kokonaiskuva omasta tilanteestaan. Myös viranomaisille pystyttiin kertomaan, miltä lasten kasvuolosuhteet kussakin perheessä vaikuttavat. Perheet pystyivät sosiaalityöntekijän kanssa pohtimaan lasten kannalta parhaita mahdollisia jatkotoimenpiteitä. Perhekuntoutus saattoi vaikuttaa esimerkiksi lapsen huostaanottoon tai perheen jälleenyhdistämiseen”, sanoo Virtanen.

Vanhemmissa SOS-Lapsikylän perhekuntoutus näkyi toimintatapojen, asenteiden ja ajattelun muutoksena, esimerkiksi suhteessa lapsiin ja elämäntilanteeseen.

Oma motivaatio ratkaisee

SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksessa perhe on työskentelyssä aktiivisessa roolissa. Perhekuntoutuksessa muutoksen tekevät perheet itse, muistuttaa Johanna Virtanen.

”Työntekijöiden roolina on ohjata ja tukea perheitä löytämään tarvittava motivaatio ja työvälineet.”

Perhekuntoutuksen tavoitteisiin sitoutuminen jäi osalla asiakkaista pintapuoliseksi, sillä he kokivat joutuneensa perhekuntoutukseen väärin perustein. Kun kuntoutuksen tavoitteet jäivät heille epäselviksi, ei työskentelykään ollut enää mielekästä.

”Mitä korkeampi asiakkaan motivaatio kuntoutusta kohtaan oli, sitä nopeammin ja laajemmin asiakasperheiden tilanteeseen oli mahdollisuus saada muutosta”, summaa Virtanen.

Arjen hallinta vahvistui

Vanhemmissa perhekuntoutus näkyi toimintatapojen, asenteiden ja ajattelun muutoksena, esimerkiksi suhteessa lapsiin ja elämäntilanteeseen. Perhekuntoutukseen osallistuneissa lapsissa muutos näkyi esimerkiksi käytöksen rauhoittumisena.

Perhekuntoutus vaikutti myös perheenjäsenten keskinäiseen vuorovaikutukseen ja kommunikointitapoihin.

”Osalla perheistä lasten kasvuolosuhteet vakautuivat, kun perhekuntoutuksen myötä perheen tilanne rauhoittui ja kasvuympäristö mahdollisti lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen. Tällöin turvallisuuteen kohdistuvat tai kasvua haittaavat uhat vähenivät tai poistuivat kokonaan. Arjesta tuli hallittavampaa ja koko perhe löysi toimivia rutiineja”, selittää Virtanen.

Teksti: Tiina Tuominen
Kuva: Thinkstock

Juttu on julkaistu alun perin Uudistuva lastensuojelu -lehdessä 2/2018