Uusi alku perheelle sijoituksen jälkeen

Perheen jälleenyhdistämiskuntoutusta voidaan käyttää, kun pohditaan lapsen tai nuoren sijoituksen tai huostaanoton purkua.

Lastensuojelulain mukaan huostaanotto ja sijaishuolto ovat lähtökohtaisesti väliaikaisia, ja lastensuojelun tavoitteena on perheen yhdistäminen.

SOS-Lapsikylän tarjoamassa jälleenyhdistämiskuntoutuksessa pyritään lapsen tai nuoren turvalliseen ja lapsen edun mukaiseen kotiinpaluuseen. Keskiössä on lapsi, mutta myös lapsen molemmat perheet: syntymä- ja sijaisperhe. Syntymävanhempaa tuetaan näkemään sijoituksen ja sen aikana syntyneiden ihmissuhteiden merkitys lapselle.

Tavoitteena on, että lapsen sijoitusaika on osa lapsen ja perheen elämänhistoriaa, jota ei tarvitse pyyhkiä pois. Vanhemman kanssa käydään läpi myös lapsen sijoitusta ja siihen johtaneita syitä sekä lisätään vanhemman ymmärrystä lapsen kokemuksista.

Syntymävanhempien kanssa työstetään sijoitusta ja mahdollista kotiin paluuta ennen kuin lapsi palaa perheeseen asteittain. Usein huostaanoton purku alkaa lapsen niin sanotulla koekotiutuksella, jossa lapsi sijoitetaan kotiin alkuun kuudeksi kuukaudeksi.

Kotona on vaikea havainnoida ja tukea vuorovaikutussuhdetta, jos tukea ei ole saatavaissa. Vanhemmat kaipaavat konkreettista tukea ja neuvoja tilanteessa, jossa lapsi muuttaa kotiin. Joskus yhdessä asumisesta on kulunut vuosia.

Sijaisperhe ei ole vanhemman kilpailija

Perheen jälleenyhdistämiseen tähtäävässä perhekuntoutuksessa on mahdollista työstää erilaisia tunteita, epävarmuuksia ja pelkoja kaikkien perheenjäsenten kanssa, yhdessä ja erikseen. Tukena perheellä on moniammatillinen tiimi, johon kuuluu muun muassa perheterapeutti.

Vanhempi pääsee puhumaan omista tunteistaan liittyen sijoitukseen, minkä lisäksi keskustelaan lapsen tunteista ja lapsen ajatusmaailmasta. Vanhempaa autetaan näkemään sijaisperheen ja sijoituksen aikana syntyneiden suhteiden merkitys lapsen elämässä.

Sijaisperhe ei ole vanhemman kilpailija vaan tärkeä osa lapsen elämää myös sijoituksen päätyttyä. Kuntoutuksen isona tavoitteena on, että sijoitusjakso tulisi osaksi perheen tarinaa, niin ettei se olisi irrallinen osa tai jopa niin häpeällinen asia, ettei lapsi tai nuori saisi puhua siitä enää.

Tukea myös sijaisvanhemmille ja sisaruksille

SOS-Lapsikylässä on pitkä kokemus myös sijaisvanhempien tukemisesta. Sijaisvanhemmat kokevat usein jäävänsä yksin lapsen siirtyessä takaisin syntymäperheeseen. Työskentelyssä sijaisperheelle aukeaa mahdollisuus käsitellä myös omia tunteitaan mahdolliseen sijoituksen päättymiseen liittyen.

Isossa osassa kuntoutusta ovat niin ikään sisarusten väliset suhteet. On mahdollista, että sisaruksista vain osa on ollut sijoitettuna tai että sisarukset ovat sijoitettuna eri paikkoihin.

Tämä saattaa herättää monia kysymyksiä lapsen tai nuoren mielessä: Miksi minä jouduin pois ja toinen sai jäädä? Sisaruksille syntyy myös erilaisia rooleja, joita kuntoutuksessa tarkastellaan ikätasoisesti. Näin autetaan sisaruksia kuulemaan toistensa tarina. Lähtökohtana on luoda sisaruksille uusi tarina, joka kantaisi aikuisuuteen asti.

Teksti: Tiina Tuominen ja Kirsi-Mari Hardy

Juttu on julkaistu alun perin Uudistuva lastensuojelu -lehdessä 2/2018