Vertaistukea ja yhteenkuuluvuutta perhekuntoutuksessa

Yhteisöllisyys lisää hyvinvointia. Yhteisöllisyyden edistäminen on ajankohtainen teema myös lastensuojelussa. Perheyhteisöjen merkitys lasten hyvinvoinnille tunnistetaan yhä paremmin tukitoimia suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Yhteisöllisyys on yksi SOS-lapsikylätyön keskeisistä periaatteista. Helsingin yliopiston sosiaalityön oppiaineesta valmistunut Essi Varila tarkasteli pro gradu -työssään, miten perheet kokevat yhteisöllisyyden SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksessa. Yhteisöllisyys on tutkimusten mukaan yksi hyvinvointia luovista tekijöistä ja sen lisääntyminen on myös perhekuntoutuksen keskeinen tavoite.

Varila halusi tutkimuksessaan selvittää, millaisia kokemuksia SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksessa olleilla perheillä on perhekuntoutuksen yhteisöllisyydestä ja miten yhteisöjä muodostuu kuntoutuksen aikana. Hän keräsi aineistonsa marraskuussa 2017 haastattelemalla kahdeksaa perhettä kahdessa eri SOS-Lapsikylän perhekuntoutusyksikössä. Haastatteluihin osallistui 15 ihmistä, sekä aikuisia että lapsia.

Monenlaisia yhteisöjä

Varila löysi tutkimuksessaan perhekuntoutuksen sisältä monenlaisia yhteisöjä. Asiakasperheet kokivat olevansa osallisina perheyhteisössään, perheiden ja työntekijöiden muodostamassa yhteisössä sekä asiakasperheiden keskenään muodostamissa yhteisöissä.

Ohjatun toiminnan kautta perheiden keskinäisissä yhteisöissä muodostui jopa vertaistuellisia ihmissuhteita:

”Ohjattua toimintaa on muutamana päivänä. Semmoista askartelua ja kaikki kokoonnutaan yhteen. Mä oon sellainen helppo tutustuja. Ollaan vaihdettu aika nopeasti puhelinnumeroita ja Facebookia ja sitä kautta puolin ja toisin, että hei lähdetäänkö pihalle tai juodaanko kahvia”, kertoi haastateltu vanhempi.

Vanhempien kuvauksen mukaan myös lapset muodostavat keskenään yhteisöjä:

”Lapset tulee toimeen kaikkien lasten kanssa joita täällä on, tosi nopeasti lapset sillain ystävystyy. Kerran kun ne näkee, niin jatkossa ne tulee halaamaan toisiaan heti.”

Yhteisöjen rajat eivät ole pysyviä. Ne mahdollistavat perheille kokemuksen siitä, että he saavat tarvittaessa apua:

”On tää silleen ihan hyvä juttu, saa apua ja oppii kaikkia ja on joku jolta kysyä apua. Jos on joku huoli, niin voi soittaa ja kysyä ja pyytää vaikka kattomaan. On turvallista ainakin”, kuvasi yksi vanhemmista.

Yhdessä tekemistä ja luottamuksellisia ihmissuhteita

Tutkimukseen haastateltujen mukaan yhteisöllisyys perhekuntoutuksissa merkitsee vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä, luottamuksellisia ja vastavuoroisia ihmissuhteita, vertaisuuden kokemuksia, auttamista ja tukemista sekä asioiden yhdessä jakamista.

Esimerkiksi hyvät suhteet työntekijöihin auttavat yhteisöllisyyden kokemuksen muodostumisessa. Haastateltuja pyydettiin kuvaamaan, millainen suhde heillä on työntekijöihin:

”Humoristinen ja luotettava.”

”Rempseä ja lämmin.”

Yhteisöllisen tekemisen ja mukavan yhdessäolon merkitys helpottaa myös kuntoutukseen sopeutumista:

”Me käydään kirjastossa, askarrellaan, käydään kaupoilla ja käydään ulkona. Tai kahvitellaan sunnuntaisin. Siinä on semmoista rentoa, hauskaa ajanviettoa. Se ei ole aina sitä, että me vaan kuntoudutaan, kuntoudutaan ja kuntoudutaan”, sanoo yhden lapsen vanhempi.

Työntekijät näkevät hyvän asiakkaissa

Parhaimmillaan perhekuntoutuksessa vallitsevat yhteisesti jaettu arvopohja sekä yhteiset tavoitteet.  Varilan mukaan haastateltavat sanovat kokevansa, että perhekuntoutuksessa on yhteenkuuluvuutta ja perhekuntoutuksen aikana hyvä henki. Haastateltavien mukaan heitä kannustetaan ja työntekijät huomaavat hyvän heissä. Haastateltavien mukaan etenkin ohjaajat antavat heille paljon myönteistä palautetta. Se auttaa suhtautumaan omaan itseen myönteisemmin.

Varila kuvaa, kuinka yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavat lisäksi yhteisöjen jäsenten sitoutuminen toimintaan sekä asiakasperheiden kuntoutumisjaksojen ajallinen pituus. Yhteisöllisyyden muodostuminen vaatii tuekseen sopivat tilalliset puitteet. 

Tutkimuksensa perusteella Varila suositteleekin, että yhteisöllisyyden ulottuvuus kannattaa huomioida perhekuntoutuksien toimintaan liittyvässä päätöksenteossa, sillä se näyttää lisäävän perheiden tilanteen myönteistä kehitystä.

Ennakkokäsitykset muuttuivat

Perheet kertovat, että heidän ennakko-oletuksensa perhekuntoutuksesta eivät vastanneet todellisuutta. Haastateltavat kertoivat yllättyneensä myönteisesti, sillä perhekuntoutus on heidän olettamaansa parempi paikka. Haastateltavat sanovat, että perhekuntoutusjaksolla on ollut suuri merkitys heidän perheelleen.
Keskeistä haastateltavien mukaan on ollut työntekijöiden kanssa muodostunut suhde sekä ympäristön kodikkuus. Haastateltavat sanoivatkin SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksen ja asunnon siellä muodostuneen kodiksi:

”Tosi nopeasti alkaa tuntumaan kodilta, kun ollaan omissa asunnoissa. Se on kun ollaan omissa asunnoissa, eikä oo silleen yksi huone ja vessa mitkä jaettais”, kertoo eräs vanhempi.

”Kyllä mulla meni pari päivää ennen kuin sanoin tätä kodiksi. Sanoin ennen, että mennään nyt sisälle tai nyt mä oon täällä asunnolla, mutta kyllä se nyt on niin, että mä meen nyt kotiin. Sanon lapsillekin, että lähdetään nyt kotiin syömään”, toinen vanhempi kuvaa.

Teksti: Essi Varilan gradun pohjalta Johanna Hedman
Kuva: Mostphotos