Tukena elämässä

Tukiperhe on lastensuojelussa ja sosiaalihuollossa tukimuoto, josta moni perhe on saanut apua elämän eri tilanteissa. Tukiperheen tärkeimpänä tehtävänä on tarjota lapselle tavallista ja turvallista arkea.

Tukiperhe on lastensuojelussa ja sosiaalihuollossa tukimuoto, josta moni perhe on saanut apua elämän eri tilanteissa. Tukiperheen tärkeimpänä tehtävänä on tarjota lapselle tavallista ja turvallista arkea.
Vihtiläisen omakotitalon olohuoneessa puhe ja tabletista kuuluvat äänet sekoittuvat keskenään kantautuen talon kuistille. Marika Kölhi kutsuu vieraat peremmälle ja kertoo tulleensa hetki sitten kotiin lasten kanssa, jotka ovat vetäytyneet omien puuhiensa pariin. Kouluviikko on takana ja viikonlopun vietto alkanut. Tunnelma on leppoisa ja lapset kuin kotonaan, vaikka oma koti onkin kauempana Espoossa, josta Marika on hakenut lapset luokseen. 

Kerran kuukaudessa Marikan kotona viettää viikonloppuaan kolmen sisaruksen joukko. Näin on ollut jo reilun vuoden ajan, jolloin Marikasta tuli lapsille tukiperhe SOS-Lapsikylän tukiperhetoiminnan
kautta.

”Kaipaan elämää ympärilleni ja tykkään touhuta lasten kanssa. Omat lapseni ovat jo yhtä lukuun ottamatta aikuisia ja yksi heistä on jo muuttanut pois kotoa. Isompien lasten kanssa yhdessä oleminen on erilaista kuin näiden pienempien kanssa”, Marika kertoo.

Lähihoitajana työskentelevälle Marikalle ihmisten kanssa oleminen ja auttaminen ovat lähellä sydäntä. Ennen lähihoitajaopintojaan hän oli mukana sijaisperhetoiminnassa, joka edelleen houkuttelisi. Työelämän ja lastenhoidon yhteensovittaminen on vain osoittautunut hankalaksi, sillä Marikalla saattaa olla työvuoroja myös viikonloppuisin. Tukiperhetoiminta tuntui sopivalta ratkaisulta nykyiseen elämänvaiheeseen.
Tukiperhetoiminta on konkreettista avun antamista niin lasten vanhemmille kuin lapsille. Elämässä voi joskus tapahtua yllättäviä muutoksia tai menetyksiä, jolloin avulle on tarvetta. Kaikilla ei ole läheisiä ihmisiä, jotka voisivat olla arjessa apuna ja tukena.

”Joku saattaa nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Minä nautin yhdessä olemisesta ja tekemisestä. Tukiperhetoiminnan kautta saan elämääni menoa ja vilskettä ja mahdollisuuden olla avuksi.”

Tavallista elämää

”Tylsää”, toteaa olohuoneen sohvalla möyrivä päiväkoti-ikäinen *Saana, joka kaipaa tekemistä. Alakoulua käyvä Ville viihtyy sohvalla tabletti kädessään ja sisaruksista vanhin Leena on vetäytynyt huoneeseensa puhelimen kanssa. Hetken kuluttua Saana kysyy Marikalta menevätkö he tänään uimaan. Marika toteaa, ettei tiedä vielä.

”Aika normaalia arkielämää tämä tukiperheenä toimiminen on. Yhdessä käydään uimassa, keilaamassa, pelataan lautapelejä ja ollaan ulkona. Lapset saavat itse ehdottaa tekemistä viikonlopuille ja viime aikoina on käyty useammankin kerran uimassa. Lasten kanssa oleminen motivoi tekemään asioita enemmän pelkän olemisen sijaan. Aina ei suinkaan lähdetä johonkin, vaan aikaa vietetään ihan vain kotosalla”, toteaa Marika.

Marikan valmistautuminen lasten viikonloppuun alkaa yleensä muutama päivä ennen heidän tuloaan. Hän miettii, mitä ruokaa laittaa, käy kaupassa ja pohtii, mitä kivaa he voisivat tällä kertaa tehdä yhdessä. Monesti lapset ovat mielessä silloinkin, kun eivät ole Marikan luona.

”Kyllähän sitä huomaa yhteisen viikonlopun lähestyessä odottavansa lapsia jo luokseen. Yhtenä päivänä ostin kauppareissulla käydessäni uuden pelin, sillä ajattelin sen olevan lasten mieleen.”

Saana kysyy jälleen, lähdetäänkö tänään uimaan. Marika vastaa, ettei vieläkään tiedä, ja ehdottaa uuden pelin pelaamista. Hetken päästä pöydän äärellä on peli käynnissä, johon Villekin on saatu tablettinsa parista mukaan. Nauru täyttää hetkessä koko talon.

Sitoutuminen on tärkeintä

Lapset viihtyvät Marikan luona. Kavereita ei naapurustossa ole, mutta se ei haittaa Leenaa eikä varsinkaan Saanaa, joka saa monesti ikäisensä leikkikaverin Marikan veljentytöstä. Marika on huomannut, että Ville kaipaa toisinaan kaveria itselleen. Tukiperhetoiminnan kautta on jo tiedusteltu, löytyisikö Villelle samanikäinen poika viettämään yhteisiä viikonloppuja heidän kanssaan.

”Lähtiessäni mukaan tukiperhetoimintaan sain toivoa minkä ikäisiä tai kumpaa sukupuolta haluaisin luokseni tulevien lasten olevan. Muita toiveita minulla ei ollut, kuin että lapsia olisi vähintään kaksi ja he olisivat mielellään sisarukset”, kertoo Marika.

Ennen tukiperheeksi ryhtymistä Marika kävi SOS-Lapsikylän järjestämän valmennuksen. Pienissä ryhmissä käytävien tapaamisten yhteydessä pohdittiin tukiperheenä toimimista monelta eri kantilta, ja kuultiin jo toiminnassa mukana olevilta, millaisia viikonloput lasten kanssa voivat olla. Valmennuksen Marika koki erittäin hyväksi ja sen jälkeen asiat etenivät nopeasti. Marikalle etsittiin sopivat lapset ja lasten vanhempien kanssa sovittiin yhteinen tapaaminen. Tapaamisen jälkeen molemmat perheet olivat halukkaita tukiperhesuhteen muodostamiseen.

”Ei tämä tukiperheenä toimiminen vaadi oikeastaan muuta kuin välittämistä ja sitoutumista viettää aikaa lasten kanssa. Lapsille ei tarvitse olla omia huoneita tai kalliita harrastuksia”, kertoo Marika.
Menoista tulleet kulut korvataan tiettyyn summaan asti. Kulukorvausten lisäksi tukiperheille maksetaan viikonlopuista palkkio. Yhteisten viikonloppujen jälkeen tukiperheet täyttävät raportin, jossa kerrotaan lyhyesti, miten viikonloppu on mennyt. ”Meillä on mennyt hyvin ja toinen yhteinen vuosi lasten kanssa on käynnissä.”

Yhdessä eteenpäin

Ville ja Saana juoksevat ulos pihalla olevan leikkimökin luokse. Mökin ovessa roikkuu tikkataulu, johon Ville pian heittelee tikkoja. Saanakin haluaisi kokeilla, mutta Marika toteaa tikanheiton olevan hieman isommille lapsille. Pian Saana unohtaa halun heittää tikkaa ja siivoaa innokkaasti leikkimökkiä. Marika kertoo, että lapset kävivät tapaamassa häntä ensimmäisen kerran yhdessä vanhempiensa kanssa. Tärkeintä oli nähdä, miten lapset suhtautuvat Marikaan ja hänen luonaan olemiseen.

”Lapset ovat olleet todella reippaita ensimmäisestä päivästä lähtien. Alkuun hieman jännitti miten ensimmäiset yöt uudessa paikassa mahtavat mennä, mutta kaikki meni loistavasti”, Marika toteaa.
Välillä on ollut hetkiä, jolloin tunteet ovat olleet pinnassa känkkäränkkähetkien muodossa, mutta se kuuluu elämään. Marika toteaa, että tunteiden näyttäminen on iso luottamuksen osoitus hänelle. Se kertoo, että lasten on hyvä olla hänen kanssaan.

”Tukiperhetoimintaan lähteminen on ollut yksi parhaita päätöksiäni ja voin lämpimästi suositella tätä muillekin!” 


*lasten nimet ja iät muutettu

Teksti: Maija Tiensuu
Kuvat: Annabelle Antas

 

Tukiperhetoiminta SOS-Lapsikylässä

SOS-Lapsikylän tukiperhetoiminnan tavoitteena on osaltaan edistää ja tukea lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä. Tukiperheviikonloput auttavat myös vanhempia jaksamaan arjessaan. Tukiperhetoiminnassa lapsi viettää noin yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheessä. Tukiperheen avulla mahdollistetaan lapselle lisää turvallisia aikuiskontakteja ja uusia kokemuksia. Tukiperhetoiminta on ehkäisevää lastensuojelutyötä tai palvelua lastensuojelun avohuollon asiakkaina oleville lapsille.

SOS-Lapsikylässä on sekä tukiperheitä että ammatillisia tukiperheitä, jolloin lapselle löydetään parhaiten hänen tarpeitaan vastaava tuki. Tukiperheet koulutetaan tehtäväänsä. SOS-Lapsikylä haluaa tarjota lapsille pitkäaikaisia tukiperheitä, joten lasten ja tukiperheiden yhteen saattaminen tehdään huolellisesti.

SOS-Lapsikylä vastaa tukiperheiden rekrytoinnista, soveltuvuuden arvioinnista ja valmennuksesta. Tukisuhteen aikana perheet saavat tukea työntekijältä, joka osallistuu myös neuvotteluihin. Hän on myös yhteydessä kunnan sosiaalityöntekijään sekä tukee perhettä tukiperhetyössä.

Kehitämme tukiperhetyössä lapsen osallisuutta ja erilaisia tukiperhetoiminnan uusia työmuotoja, kuten leiritoimintaa. Tukiperhetoimintaa järjestetään eri puolilla Suomea.

Tutustu tarkemmin: www.sos-lapsikyla.fi/tukiperhepalvelu