Tonin pitkät pudotuspelit

Salolainen Toni Nyman on käynyt läpi päihde- ja vankilahelvetin. Sumuisina vuosina hänelle syntyi kaksi lasta, joihin mies ei ole missään yhteydessä. Toni haaveilee vielä yhdestä lapsesta, jolle hän haluaisi olla turvallinen isä.

 

Tonin ja hänen Kaisa-puolisonsa asunto rauhallisella asuinalueella on viihtyisä. Istumme kahvipöytään ja juttu lähtee liikkeelle. Toni Nymanin rosoisessa elämäntarinassa riittäisi aineksia vaikka elokuvaan.

Lapsuus Helsingissä oli varsin onnellista aikaa. Toni oli innostunut urheilusta ja aloitti koripallon pelaamisen jo kuusivuotiaana. Pojan vanhemmilla ei ollut ongelmia päihteiden kanssa. Isovanhempien tilanne oli toinen. ”He asuivat samassa talossa ja olivat molemmat alkoholisteja. Jouduin tietyllä tavalla kasvamaan päihteiden keskellä, kun vietin isovanhempien kanssa aikaa. Se ei varmasti ollut lapselle hyvä asia”, Nyman pohtii.

Tonin oma alkoholinkäyttö alkoi 14-vuotiaana. Jo ensimmäisten kokeilujen aikana selvisi pelin henki. Kohtuukäyttö oli tälle kaverille täysin tuntematon asia. ”Periaatteekseni tuli, että mieluummin överit kuin vajarit.”

Vähitellen tajuntaa muuttavat aineet kovenivat. Toni poltteli pilveä ja 17-vuotiaana tutustui ensimmäisen kerran heroiiniin.
”Sörnäisten metroaseman vessassa käytin sitä ensimmäisen kerran. Koin, että heroiini oli minun juttuni. Pian käyttö meni päivittäiseksi.”

Rikollisuuden korkeakoulussa

Tuhoisa elämäntapa johti sitten väistämättömään. Vuonna 1999 Toni Nyman astui ensimmäistä kertaa vankilan muurien sisäpuolelle. ”Keravan nuorisovankilaan saavuttuani matkasellissä oli tunnettu vanki Jan Jalutsi. Hän kehotti vakavasti minua – nuorta poikaa – muuttamaan ajoissa elämäni kurssia.”

Kovan rikollisen toivo oli turha. Vankilassa Toni tutustui venäläiseen kaveriin, joka aloitteli heroiinin myyntiä. Toni verkostoitui ja oppi rikollismaailmasta koko ajan lisää. ”Tunsin olevani urani huipulla, kun minut siirrettiin Hämeenlinnan vankilaan. Siellä sain lusia aikuisten miesten parissa ja he hyväksyivät minut joukkoonsa. Oli egolleni mahtavaa treenata yhdessä murhamiesten ja muiden kovien rikollisten kanssa”, Nyman kertoo.

Normaali elämä ei toiminut

Rikkinäisestä elämäntilanteesta huolimatta perhe kasvoi. Vankilan perhetapaamisen aikana Tonin tyttöystävä tuli raskaaksi. Tyttölapsi syntyi viisi päivää Tonin siviiliin pääsyn jälkeen. Tämäkään ei tuonut kurssiin muutosta. ”Ei minulla ollut siihen aikaan mitään käsitystä siitä, millainen isän oikein tulisi olla. En kyennyt kantamaan vastuuta perheestäni”, Toni huokaa.

Välillä tilanne näytti hiukan paremmalta. Perhe asui saman katon alla ja Toni kävi töissäkin. Mutta pesti uimavalvojana päättyi puhelinsoittoon. Venäläinen vankilakaveri oli vapautunut omalta tuomioltaan.

”Vanha tuttu rumba jatkui. Käytin huumeita ja myin niitä. En viihtynyt kotona tyttöystävän ja lapsen kanssa, vaan majailin rappukäytävissä ja kellareissa. Lopulta erosimme.” Muutaman vuoden päästä Toni Nyman yritti taas olla jonkin aikaa raittiina. Hän näki kerran ostoskeskuksessa ohimennen tyttärensäkin.

Pitkä tuomio ja toinen lapsi

Tonin viimeisin vankilatuomio alkoi vuonna 2004. Vapautuminen koitti vasta viisi vuotta myöhemmin. Tämän pitkän tuomion aikana oli runsaasti aikaa ajatella. Mielessä kävi useammankin kerran elämäntavan muutos.

”Kerran vankilasta soitin uudelle tyttöystävälleni. Olin viimeinkin hoksannut, mikä tulisi pitämään minut raittina. Sanoin hänelle, että ota pankista lainaa ja ostetaan asunto. Ja tehdään myös lapsi.”

Nyt Nyman tunnistaa, että hän näki raitistumisprosessin tuolloin aivan väärin. ”En osannut vielä ajatella asiaa itseni kautta, vaan ulkoistin koko ongelman. Kuvittelin tuolloin ihan oikeasti, että asunto ja lapsi riittäisivät pitämään minut kaidalla tiellä.”

Vankilassakin mies yritti olla välillä päihteettömällä osastolla. Sitten jostakin ilmestyi taas huumeita ja käyttö jatkui. ”Olin kamoissa myös silloin, kun pääsin linnasta mukaan toisen lapsen synnytykseen. Muistan tilanteesta sen, että sain pitää sylissäni vastasyntynyttä poikaani.”

Tutustuminen omaan itseen

Viimeisen vankilatuomion jälkeen Toni jatkoi huumeiden käyttöä, mutta hakeutui sitten kuntoutukseen. A-klinikalta hänet ohjattiin Mikkeli-yhteisöön. Yhteisökasvatukseen ja vertaistukeen perustuva kuntoutusyksikkö oli miehelle tärkeä etappi. ”Siellä istuttiin paljon ryhmissä ja keskusteltiin. Joutui oikeasti kohtaamaan itsensä ja tekonsa.”

Nyman hämmästeli erityisesti kahta asiaa. Mikkeli-yhteisössä päihde- ja rikollistaustaisiin ihmisiin aidosti luotettiin. ”Olin aivan haavi auki, kun käteeni kerran lyötiin auton avaimet ja pyydetiin toimittamaan joku asia.” Toinen ihmetystä herättänyt seikka oli kanssaihmisten sydämellinen halaaminen. ”Kovissa käyttäjäpiireissä vuosia eläneelle tuollainen oli täysin uutta. Jokaisen mielessä oli vain oma etu.”

Kuntoutuksen jälkeen vanha elämäntyyli jatkui vielä jonkin aikaa. ”Ajauduin käyttäjämaailman mukana Saloon ja päätin taas kerran hakea apua. Lopulta onnistuin ja kaikki päihteet jäivät pois. Viimeiset lääkkeetkin vedin vessanpöntöstä alas marraskuussa 2011.”

Koripallo yksi pelastusrengas

Tonin intohimo on lapsuudesta saakka ollut koripallo. Helsingin NMKY:n lahjakkaan juniorin kehitys katkesi kuitenkin päihteisiin ja rikoksiin. Raitistuttuaan Nyman alkoi miettiä, mistä saisi mielekästä sisältöä elämäänsä. Mieleen juolahti nuoruuden suosikkilaji. ”Lähestyin paikallista koripalloseuraa, Vilpasta. Pidimme seuran edustajien kanssa palaverin. Minut otettiin mukaan juniorivalmentajaksi ja myöhemmin siirryin miesten joukkueeseen, joka pelaa liigaa Vilpas Vikingsin nimellä.”

Edustusjoukkueen kakkosvalmentajana entinen narkomaani sai aivan uudenlaisia ”kicksejä”. Vilpas Vikings eteni keväällä 2017 aina liigan loppuottelusarjaan, mutta hävisi niukasti Joensuun Katajalle. Tällä hetkellä Toni toimii päävalmentajana Vilppaan farmijoukkueessa, Peu Basketissa.
”Olen myös opiskellut oppisopimuksella nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Minua kiinnostaa työskennellä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen.”

Suhde lapsiin lähes olematon

Levottomat vuodet ja pitkä toipumisprosessi ovat vieneet ison osan Toni Nymanin elämästä. Oma identiteetti on pitänyt rakentaa uudestaan. ”Olen elämäni loppuun saakka addikti ja kaikista päihteistä on pysyttävä erossa. Edes saunakaljoja en voi ottaa, mies toteaa realistisesti.”
Suhde kahteen lapseen ei ole noussut Tonin prioriteetilistalla kärkeen. Hän uskaltaa puhua asiasta rehellisesti, vaikka se ei helppoa näytä olevankaan. ”En oikeastaan tiedä, missä tyttöni ja poikani tällä hetkellä ovat ja miten heillä menee.”

Puolisen vuotta sitten Toni kuuli, että hänen sisarensa oli ollut yhteyksissä veljen ensimmäiseen perheeseen. ”Näin kuvankin tyttärestäni. Ei se paljoakaan herättänyt tunteita.” Nyman myöntää kuitenkin tuolloin hetken aikaa syyllistäneensä itseään. Olenko jotenkin tunnevammainen, koska kyseessä kuitenkin on oma lapsi? ”Mutta on muistettava, että olin vuosia niin totaalisen pihalla. Ei minulle ole päässyt syntymään häneen tai toiseenkaan lapseeni tunnesidettä.”

Tutustuminen pitäisi aloittaa nollasta

Kysyn Toni Nymanilta, onko hänellä koskaan sellainen olo, että pitäisi aktiivisesti ottaa yhteyttä omiin lapsiin. ”Ensimmäinen ajatukseni on, että ei minulla ole mitään syytä etsiä heitä käsiini. Eri asia tietenkin olisi, jos asuntomme ovikello soisi ja ovella lapsi katsoisi silmiin ja sanoisi: ”faija”. Sitten en tiedä, mitä tapahtuisi.” ”Varmaankin minulla olisi nyt enemmän valmiutta ottaa asioista vastuuta, mies jatkaa.”
”Lapsiin pitäisi kuitenkin alkaa tutustua aivan nollasta käsin. Niin vieraiksi tyttöni ja poikani ovat minulle jääneet, mies pohtii.”

Turvallisen isän malli

Alkuvuonna 2018 Nyman näkee elämänsä varsin positiivisessa valossa. Päihteet ja rikollinen elämä ovat jääneet taakse. Välit vanhempiin ja sisaruksiin ovat kunnossa.

Tärkeä voimavara miehelle on salolainen koripalloyhteisö. Sieltä on tullut pelkästään tukea.
”Aika moni tällä paikkakunnalla tietää elämänvaiheistani. Käyn joskus kouluillakin puhumassa siitä, mitä minulle on tapahtunut.”
Ja sitten on Kaisa, joka ilmestyi Tonin elämään muutama vuosi sitten. Pariskuntaa yhdistää intohimo urheiluun.

”Vaimoni on entinen ammattilentopalloilija. Tapasimme täällä Salossa treeneissä ja aloimme seurustella. Kaisa on sittemmin lopettanut urheilu-uransa ja työskentelee paikallisessa pankissa.”

Tonin mukaan pariskunta on keskustellut perheenlisäyksestä. Hän on myös mietiskellyt sitä, millainen isä voisi mahdolliselle kolmannelle lapselleen olla. ”Haluisin olla sellainen turvallinen faija, joka on oikeasti paikalla. Kyllä perheemme elämä sujuisi pitkälti sen lapsen ehdoilla, mies suunnittelee.”

Teksti: Vesa Keinonen Kuvat: Rami Marjamäki

Juttu on julkaistu Uudistuva lastensuojelulehdessä 1/2018