Toisenlainen tie aikuisuuteen

SOS-Lapsikylässä kasvaneet nuoret kokevat saaneensa yhteisöstä hyvän pohjan aikuiseksi kasvamiselle.

Ylitornion lapsikylän pitkäaikainen johtaja Kai Lomma haastatteli Ylitornion lapsikylässä 1979-2015 välisenä aikana kasvanutta 39 nuorta aikuista. Haastattelujen pohjalta syntyi selvitys, joka antaa äänen huostaanotettuna kasvaneille nuorille.

Lähes kaikille huostaanotto ja sijaishuoltoon siirtyminen oli ollut iso muutos elämässä. Haastateltavat kertoivat vahvoista tunteista kuten toivosta, hämmennyksestä, pettymyksestä, surusta, raivosta, odotuksesta ja ilosta. Uuteen tilanteeseen asettuminen oli kaikille iso prosessi. Haastattelut kertovat vaihtoehtojen puutteesta ja lasten pakosta sopeutua. 

”Mun mielest se tuli tosi äkkiä. Meijäthän vietiin hoidosta ja koko tilanne oli tosi sekava, koska meille vain sanottiin keske hoitopäivän, että haluutteks lähteä Lappiin? Me oltiin tietenkin ihan innoissaan, jee! Ei kukaan sanonu et sinne jäädään. Sit kysyttiin halutaanks me hakea tavaroita kotoa mukaan, mut me haluttiin vaan äkkiä Lappiin.’’*

Turvallinen yhteisö kasvattamassa

Kokemukset lapsikylästä olivat yleisesti positiivisia, ja kyläyhteisö koettiin turvallisena paikkana kasvaa. Suhteet toisiin lapsiin, lapsikylävanhempiin ja tukityöntekijöihin olivat pääsääntöisesti hyviä, kannattelevia ja jatkuivat pitkälle aikuisuuteen. Lapsikylän pitkäaikaiset ihmissuhteet toivat turvaa, jatkuvuutta ja ennustettavuutta.

”Aivan sama minne mentiin, niin mentiin aina meän porukalla, koulussa touhuttiin aina meän porukalla ja pietettiin yhtä ihan pienestä pitäen. Se oli semmonen tosi iso plussa, että oli perhe, jossa on tyyliin 30 henkeä, et sulla on 30 veljeä ja siskoa. Se näkkyy ihan hyvin nyt tässäki hetkessä. Koulussa sanottiin, että tuo on minun veli tai sisko ja siinä ei ollu mitään epäselvää.”

Liikuntaa ja harrastuksia

Koko yhteisöllä oli iso merkitys. Siihen kuului lapsikylävanhempien ja -sisarusten lisäksi muut kylän työntekijät: ohjaajat, lapsikylävanhempien sijaiset, koulunkäynninavustajat, sosiaalityöntekijät, sihteeri ja johtaja. Haastateltavat muistelivat erityisesti yhteisön yhteisiä tapahtumia ja niihin liittyneitä tunteita ja merkityksiä. Myös sijaishuollon ajan liikunnallinen aktiivisuus ja harrastusmahdollisuudet saivat kiitosta.

”No tietenki mahdollisuudet tehdä kaikkea, harrastaa ja tietenki nämä perustarpeet, et mitä tarvii elämässä. Ja tuki aina, että oli vaikeita aikoja, niin löyty aina tukihenkilö kuitenki.”

Haastateltavien kokemukset kertoivat hoidon ja turvan, arjen rytmin ja rakenteen, tekemisen ja harrastusten, välittämisen ja avun merkityksestä. Kyläyhteisö antoi elämälle turvalliset puitteet. Pienen Ylitornion nähtiin tuovan turvaa.

Leirit olivat tärkeitä yhteishengen nostattajia ja itseluottamuksen kasvattajia. Yhteiset kanoottiretket merkitsivät lapsille ja nuorille aikaa tehdä yhdessä asioita, lähentyä aikuisten kanssa ja oppia ryhmätaitoja. Tärkeintä leiri- ja retkitoiminnassa oli luottamuksen ja yhteisymmärryksen kasvaminen aikuisten ja lasten välillä. Paras tapa siirtää arvoja, asenteita, elämäntapaa ja arvostusta tapahtuu juuri ryhmässä, ja SOS-Lapsikylän vahva panostus leiri- ja retkitoimintaan toimi juuri näin. 

Kehitettävääkin löytyi

Lapsikylässä kasvaminen ei herättänyt pelkästään myönteisiä tunteita, vaan haastateltavat toivat esiin myös kehittämisideoita ja epäkohtia. Esimerkiksi kyläyhteisö nähtiin jopa liian turvallisena. Painopiste ainakin sijaishuollon jossakin vaiheessa oli ollut haastateltavien mukaan liikaa rajoissa, joiden sijaan tai oheen haastateltavat olisivat toivoneet läheisempää ja yksilöllisempää kanssakäymistä sekä kannustamista.

”Kyllähän siinä oltiin semmosessa lintukodossa. Aina tiesi, että kyllä siellä joku aina välittää ja huolehtii. En tuntenut itseäni koskaan epävarmaksi, kyllä aina sai apua, ku pyysi.”

Haastateltavien esiin nostamat epäoikeudenmukaisuuden kokemukset ovat tärkeitä huomioita, joihin lapsikylätoiminnassa on viime vuosien aikana kiinnitetty erityistä huomiota. Lasten ja nuorten osallisuuteen panostetaan, jolloin heidän on mahdollista nostaa kehittämisehdotuksia esiin ja vaikuttaa työn sisältöön.

Lisäksi lapsikylässä on selkeä ja läpinäkyvä prosessi, jolla lapset ja nuoret voivat kertoa mahdollisista epäoikeudenmukaisuuden kokemuksistaan. Turvallisuuden tunteen lisäksi nuoria valmennetaan hyvissä ajoin ennen täysi-ikäisyyttä sellaisilla taidoilla, että he eivät koe tippuvansa tyhjän päälle itsenäistyttyään.

Itsenäistymisen eväät

Koulunkäyntiin sai tukea ja erityisesti koulunkäyntiavustajat koettiin hyviksi. Koulussa yli puolet oli kokenut kiusaamista, syrjimistä, eristämistä tai leimaamista. Kaikilla lapsikylässä kasvaneilla oli kuitenkin peruskoulu suoritettuna ja koulutustaso yleisesti korkeampi kuin sijoitettuna kasvaneilla nuorilla keskimäärin.

Niin sanottuun ylisukupolvisuuden ilmiöön on viime vuosina haluttu tarttua ja ehkäistä pahoinvoinnin ja huostaanoton tarpeen siirtymistä vanhemmalta tämän lapselle. Merkittävää on, ettei yhdenkään 39 haastateltavan omaa lasta ole huostaanotettu.

Eri vuosikymmeninä ja eri ikäisinä tulleiden kokemukset olivat saman tyyppisiä. Kaikilla oli tarve yhteyden säilymiseen lapsikylään ja sen työntekijöihin sijaishuollon jälkeen. Selvitys toi vahvasti esiin ihmissuhteiden merkityksen lastensuojelutyössä ja nuorten toiveet niiden säilyttämiseen. 

Haastatellut kuvasivat aikuiseksi kasvamisen kipukohtia ja haasteita sekä lapsuuttaan ja kasvamistaan ilon, toimeliaisuuden ja kiintymisen tunteiden kautta. Lapsikylä on ollut nuorille paikka, jossa muodostetaan pysyviä ihmissuhteita ja tunnetaan itsensä joukkoon kuuluvaksi. Lapsikylä on antanut tavanomaisesta lapsuudesta hieman eriävän tavan kasvaa aikuiseksi – kuitenkin siten, että tiellä on ollut joku saattamassa ja tuomassa turvallisuuden tunnetta. 

’’On tullu semmonen fiilis, että on oikeasti perhe, että on kuulunu ja se on ihanaa.’’

*Sitaatit ovat suoria lainauksia Kai Lomman koostamasta selvityksestä.

Teksti: Johanna Hedman
Kuvat: Kai Lomma


Lue koko selvitys: Toisenlainen tie aikuisuuteen - selvitys sijoitettuina olleiden lasten ja nuorten näkemyksistä (pdf)