SOS-Lapsikylä vastaa tahdonvastaisten huostaanottojen kasvuun

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkistaman Lastensuojelu 2014 -tilastoraportin mukaan tahdonvastaisten huostaanottojen määrä Suomessa on kasvussa. Ne ovat miltei kaksinkertaistuneet vuodesta 2000. Vuonna 2014 tahdonvastaisesti oli huostaan otettuna yhteensä 2309 lasta ja nuorta.

”Syitä kehityskulkuun on varmasti monia. Tahdonvastaisten huostaanottojen taustalla on luonnollisesti vakavia syitä. Tästä huolimatta vanhemmat voivat kokea, että huostaanottoon ei ole riittäviä perusteita.  Vastustamalla huostaanottoa vanhemmat voivat myös haluta antaa lapselleen sen viestin, että he rakastavat lastaan eivätkä siksi suostu luopumaan hänestä vapaaehtoisesti.  Yli 13-vuotiaiden huostaan ottojen määrä on kasvanut viime vuosina muita ikäryhmiä voimakkaimmin ja nuoret suhtautuvat tutkimusten mukaan vanhempiakin useammin kielteisesti huostaanottoon”, SOS-Lapsikylän lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer sanoo.

SOS-lapsikylissä yli puolet on tahdonvastaisesti huostaan otettuja

SOS-lapsikylissä sijoitettuina olevista, noin 170 lapsesta, yli puolet on tahdonvastaisesti huostaan otettuja. Lapsikylien vahvuutena onkin erityisesti sisarussarjojen, tahdonvastaisesti huostaan otettujen ja erityisratkaisuja tarvitsevien lasten hoitaminen.

”Monesti kunnan sosiaalityöntekijät sanovat, että lapsi voitaisiin muuten sijoittaa tavalliseen sijaisperheeseen, mutta pelkona on, että haasteellinen yhteistyö lasten läheisten kanssa uuvuttaa sijaisperheen,” Anna-Liisa Koisti-Auer kertoo. ”SOS-lapsikylässä lapsi pääsee haasteellisista lähtökohdista huolimatta asumaan perheenomaiseen ympäristöön, sillä lapsikylän tukihenkilöstö, mm. ohjaajat ja sosiaalityöntekijä, voivat ottaa vastuun käytännön yhteistyöstä lapsen läheisten kanssa, jolloin sijaisvanhemmat saavat keskittyä lapsen hoitamiseen.”

SOS-lapsikylissä tavoitteena on, että lapsen sijaisvanhempi ja syntymävanhemmat toimisivat hyvässä yhteistyössä, mutta tilanteissa, joissa esiintyy esimerkiksi uhkailua tai muuta vastustusta, toimipisteen muut ammattilaiset voivat ottaa enemmän vastuuta ja toimia ikään kuin puskurina. Tavallisessa sijaisperheessä tällaista mahdollisuutta ei yleensä ole. SOS-lapsikylän koulutetuilla lastensuojelualan ammattilaisilla on hyvät valmiudet työskennellä haastavissa tilanteissa. Lapsikylissä on myös lapsille ja vanhemmille erilliset tapaamistilat, joissa muun muassa yhteisen viikonlopun vietto onnistuu. Tarvittaessa SOS-lapsikylä järjestää myös tuettuja tai täysin valvottuja tapaamisia.

Pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää

SOS-Lapsikylässä on koettu, että kun työskentely lapsen läheisten kanssa on pitkäjänteistä ja tavoitteellista, yhteistyö voi haasteellisenkin alun jälkeen onnistua. ”Tarvitaan oikea tahtotila ja luottamuksen synnyttämiselle riittävästi aikaa. Pitkällä kokemuksella on merkitystä, sillä silloin jaksaa paremmin uskoa, että työ lopulta kantaa hedelmää eikä kannata luovuttaa”, Anna-Liisa Koisti-Auer sanoo. Kaiken työskentelyn lähtökohtana on vanhempien ja muiden lapsen läheisten kunnioitus ja arvostus, olipa sijoittamisen taustalla mitä tahansa syitä.

On tärkeää, että lapsille ja läheisille järjestetään epävirallisia yhteisiä kohtaamisia myös asiakassuunnitelmaneuvottelujen ja niissä sovittujen tapaamisten lisäksi: äitienpäiväjuhlat, joulujuhlat, kyläjuhlat ym. mahdollistavat luontevan ja välittömän kanssakäymisen lapsen läheisten ja työntekijöiden kesken. Lapset nauttivat siitä, että heille tärkeät ihmiset – sukulaiset ja työntekijät – ovat yhdessä, juttelevat, juovat kahvia ja voivat osallistua jopa yhteisiin peleihin sekä leikkeihin. Merkityksellistä on myös, että tämänkaltaiset tapahtumat tarjoavat perheille mahdollisuuden tavata toisia samassa tilanteessa olevia.