Perheterapeuttisuus menee pintaa syvemmälle

SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksessa erityistä on perheterapeuttinen lähestymistapa. Se tarkoittaa, että koko perhe saa tilanteeseensa apua, ei vain yksi perheenjäsen. SOS-Lapsikylä järjestää perheterapeuttista perhekuntoutusta ympäri Suomen: Vantaalla, Kaarinassa, Punkaharjulla, Jyväskylässä, Tampereella, Kuopiossa, Oulussa ja Rovaniemellä.

Perheterapeuttinen perhekuntoutus on moniammatillisen tiimin toteuttama, ympärivuorokautinen palvelu vahvaa ja intensiivistä tukea tarvitseville lastensuojelun asiakasperheille. Se on tavoitteellista, suunnitelmallista, muutokseen tähtäävää työskentelyä, jossa keskeisinä elementteinä ovat muun muassa dialogisuus, voimavara- ja ratkaisukeskeisyys, läpinäkyvyys sekä perheen osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen.

Intensiivisessä kuntoutusmuodossa keskitytään perheen arjen tukemiseen ja perheenjäsenten välisen vuorovaikutuksen kehittämiseen. Jokaisen perheen kanssa työskentelee oma perheterapeutti ja erityisenä painotuksena kuntoutuksessa on vuorovaikutushaasteiden kanssa työskentely koko perheen kanssa. Paitsi perheterapeutilla myös koko työryhmällä on perheterapeuttinen työote työskennellessään perheen kanssa. Myös omaohjaajien rooli on vahva ja yhteisöllisyyttä pidetään yllä muun muassa erilaisilla ryhmillä.

Halaamisen ja yhdessäolon harjoittelua

Perhekuntoutuksen tavoitteena on, että työskentelyn myötä perhe pysyy yhdessä ja heidän on hyvä elää keskenään. Jos kiintymyssuhteessa on ongelmia, koitetaan kiintymystä perhekuntoutuksessa herätellä esiin.

”Kuntoutuksen alussa eräs äiti ei edes halannut lapsiaan, eikä muutenkaan osannut olla heidän kanssaan, vaan sitä piti yhdessä harjoitella. Perheen kotiutuessa äiti jo silitti lastaan oma-aloitteisesti. Kun asioita tekee vanhemmalle tietoiseksi, on muutos mahdollinen”, sanoo eräs SOS-Lapsikylän perheterapeuteista.

Perhekuntoukseen tulleille on SOS-Lapsikylän perheterapeuttien mukaan vaikeaa antaa yhtä yhteistä nimittäjää, mutta harvalla vanhemmalla on ollut turvalliset suhteet omiin vanhempiinsa. Taustalla voi olla esimerkiksi perheväkivaltaa, puutteellisia kokemuksia hoivassa, rakkaudessa ja juuri kiintymyssuhteessa.

Opittuja malleja, monenlaisia traumoja

Perheterapeuttien saama koulutus antaa valmiudet myös ylisukupolviseen ajatteluun ja niin sanottuun juuritason työskentelyyn. Tällä tarkoitetaan sitä osaa, josta löytyvät vanhempien oma elämänhistoria uskomuksineen, traumoineen, opittuine malleineen ja pelkoineen.

Vanhemman kanssa tarkastellaan sitä, miten hän omalla toiminnallaan saa aikaan tietynlaista käyttäytymistä lapsissaan. Toiminnan lisäksi muutetaan ymmärryksen tasoa: Miksi lapseni tappelevat ja riehuvat? Miten voin muuttaa heidän käyttäytymistään? Voinko antaa itse esimerkkiä?

Joskus perheet tulevat kuntoutukseen tilanteessa, jossa vanhemmat joutuvat valitsemaan lähtevätkö he perhekuntoutukseen vai sijoitetaanko lapset kodin ulkopuolelle. Perhekuntoutus kestää muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen. Kun vuorovaikutuksessa saadaan kuntoutuksessa aikaan pysyviä muutoksia, voi lapsi jäädä asumaan syntymäperheeseensä. Joskus kuntoutuksen jälkeen osa lapsista palaa kotiin ja osa sijoitetaan.

”Perhekuntoutusta voidaan ajatella yhteisenä tutkimusmatkana perheen kanssa, jossa katsotaan, miten paljon vanhemmalta löytyy kykyä, oivallusta ja mentalisaatiota eli osaamista asettua toisen ihmisen asemaan”, kuvaa Mari Tirkkonen Jyväskylän perhekuntoutuksesta.

Ensimmäinen sukujoulu 18 vuoteen

Työskentelyyn kuuluu yhteistyö perheen läheisverkoston kanssa. SOS-lapsikylä auttaa myös katkenneiden ihmissuhteiden palauttamisessa.

”Viime jouluna eräs perhe vietti ensimmäisen sukujoulun yhdessä 18 vuoteen! Perhekuntoutuksessa he olivat ehtineet olla ennen tätä 1,5 kuukautta”, antaa eräs perheterapeutti esimerkin.

Perhekuntoutuksen loppuvaiheessa mukaan kytketään palveluja perheen kotikunnasta. Perhe kotiutetaan saattaen, sillä kotiuttaminen on perheelle kriittinen vaihe. Koska vaikeudet ovat syntyneet kotona, on ne siellä myös korjattava.

Perheterapeutit muistuttavat, että perheiden ongelmia eivät voi ratkaista muut kuin perhe itse. Ratkaisujen löytämisessä autetaan ja kuljetaan perheen rinnalla. Perhettä kunnioittava, arvostava kohtaaminen on kaiken a ja o.

”Erityisyys on siinä, että lämpö ja inhimillisyys ovat jatkuvasti läsnä, vaikka ollaan tekemisissä tuskallisten ja rankkojen aiheiden kanssa. Kaikki tunteet ovat sallittuja!” sanoo Tirkkonen.

”Parasta on, kun lapselle tulee kokemus siitä, että tästä päästään yli ja meitä voidaan auttaa. Asiasta puhuminen ei ole perheessä enää tabu”, hän lisää.

Teksti ja kuva: Tiina Tuominen