Perhekumppani kulkee rinnalla

Tukea tarvitsevat perheet ajautuvat liian usein tilanteeseen, jossa palveluiden käyttäminen käy työstä ja tukitoimien suorittaminen vie paljon voimia. Myös sitoutuminen tarjottuun tukeen ohenee. Silloin kun perheen omat voimavarat ovat vähäisimmillään, rinnalla kulkeva perhekumppani tulee tukemaan, valmentamaan ja vahvistamaan perheenjäseniä aktiivisiksi toimijoiksi.

SOS-Lapsikylä kehittää Varkaudessa uudenlaista lapsiperheille suunnattua tukimallia. Perhekumppani auttaa paljon tukea tarvitsevia perheitä elämässään eteenpäin. Hän tukee perheitä sitoutumaan heidän tarpeistaan lähteviin tukitoimiin ja hyötymään tarkoituksenmukaisista ja oikea-aikaisista palveluista. Työskentelyn perustana on arvostava ja välittävä kohtaaminen, joka mahdollistaa perheen kiinnittymisen työskentelyyn, tavoitteiden asettamisen ja niihin sitoutumisen.

Tavoitteena on vähentää useita sosiaali- ja perhepalveluita samanaikaisesti käyttävän perheen tarvitsemien palvelujen päällekkäisyyttä ja määrää. Perheelle palveluiden aiheuttama kuormittavuus vähenee. Kunnan kannalta perheen asioiden hoitaminen tehostuu ja saavutetaan taloudellista säästöä, kun apu on oikea-aikaista ja tarvelähtöistä eikä tehdä turhaa työtä. 

Aitoa kuulluksi tulemista

Varkaudessa perhekumppanuuden pilotointi on kestänyt nyt puoli vuotta. Perhekumppaneina toimii kolme kaupungin perhetyöntekijää osana perustyötään. Perhekumppanuutta ei kuitenkaan rinnasteta perhetyöhön. Tämänhetkiset resurssit riittävät viiden perheen perhekumppanuuteen. Perhekumppani jalkautuu osaksi perheen arkea, on ihmisenä lähellä ja kuuntelee perhettä tukien perheen osallisuutta ja sitoutumista oman hyvinvointinsa vahvistamiseen. Pilotissa mukana olevat perheet ovat valikoituneet mukaan sosiaalityöntekijän ja neuvolan kautta. 

”Tärkeintä on perheen kuulluksi tuleminen ja ymmärtäminen. Kuunnellaan, vaikkeivät kaikki toiveet voisikaan toteutua. Perheellä on tunne, että joku on heidän puolellaan”, perhekumppanit Asta Leppänen ja Heini Kallio kertovat.

Perhekumppani voi myös olla mukana perheen palavereissa ja asioinneissa. ”Eräs perhe sanoi, että hyvä kun olit sinäkin paikalla kuulemassa”, Leppänen sanoo. 

”Palaverissa perhekumppani voi auttaa perhettä sanoittamaan perheen tilannetta ja tarpeita. Palaverin jälkeen on voitu käydä läpi, mitä palaverissa puhuttiin sekä purkaa tilannetta”, SOS-Lapsikylän kehittämiskonsultti Miia Lahtela kertoo.

Kartoitusta ja mukana kulkemista

Aluksi perhekumppani selvittää yhdessä perheen kanssa tuen tarvetta aiheuttavat juurisyyt. Perheen ei tarvitse kertoa ja kerrata asioitaan monessa eri paikassa usealle eri ihmiselle, vaan perhekumppani hankkii perheelle tukea ja asiantuntijuutta moniammatilliselta tiimiltä. Kartoitusvaiheen jälkeen perhekumppani työskentelee perheen kanssa muutosvaiheen yli ja varmistaa perheen sitoutumisen ja kokeman hyödyn palveluista. 

Perhekumppanuuden kestoa ei ole määritelty, vaan tuen ajatellaan olevan pitkäjänteistä ja kestävän niin kauan kuin on tarpeen, minkä jälkeen tukisuhde päätetään hallitusti. Keskeistä on, että perhekumppani on varsinaisesta auttamistyöstä irrallinen ihminen, jotta hän pystyy katsomaan perheen tilanteen kokonaisuutta.

Tiimin näkemys ja yhteinen arviointi

Perhekumppanimallin pilotointia Varkaudessa koordinoivat kehittämiskonsultti Miia Lahtela ja sosiaalityöntekijä Tiina Mikkonen-Reponen. Perhekumppanin työn tukena on moniammatillinen tiimi. Sosiaalityöntekijän lisäksi tiimiin kuuluvat palvelualueen lääkäri Eija Ruotsalainen, aikuispuolen psykiatrian sairaanhoitaja Eveliina Kähkönen ja johtava sosiaalityöntekijä Sari Itkonen tai Tiina Kiiltomäki

Työn pohjana on perhekumppanin ja perheenjäsenten tuottama tieto tuen tarvetta aiheuttavista syistä. Moniammatillinen resurssitiimi arvioi, millaista tukea perhe tarvitsee ja tarvittaessa räätälöi perheelle juuri heidän tilanteeseensa sopivia ratkaisuja. Palveluja ei siis välttämättä valikoida vain ennestään olemassa olevien joukosta. Muun muassa erään monilapsisen perheen tilannetta auttoi, että vanhemmille mahdollistettiin viikon lomamatka kahdestaan järjestämällä lapsille hoitopaikka loman ajaksi. 

Yhteisissä keskusteluissa muodostetaan myös näkemys perheen tarvitsemien palveluiden kokonaiskustannuksista ja niiden kehityksestä.

Miia Lahtela korostaa perheen saaman tuen oikea-aikaisuutta ja tarvelähtöisyyttä. ”Pyritään tunnistamaan ja löytämään juurisyyt, ettei hoidettaisi vain oireita. Perheen vähäiset voimavarat voivat kulua, jos joutuu kulkemaan virastosta toiseen. Perhekumppani toimii myös kunnan tukena. Tämä on eräänlaista tukihenkilötoimintaa ja aitoa kumppanuutta. On huikeaa, miten perheet ovat ottaneet perhekumppanin tuen vastaan. On sellaisiakin perheitä, joilla on ollut aiemmin pettymyksiä palvelujärjestelmää kohtaan. On voitu luoda luottamusta palvelujärjestelmää kohtaan ja tunnetta, että kyllä me pärjätään”, Lahtela kommentoi. 

Perheen aktivoimista ja kannustamista

Perhekumppanit kertovat, että perhekumppanuustyöskentely vaatii perheeltä aktiivisuutta. ”Kukaan ei tee puolesta. Kumppanin kanssa mietitään, mitkä ovat perheen tarpeet. Tässä työssä on eteenpäin menemisen meininki. Moniammatillisen tiimin tuki on myös tärkeää, ei siis olla pelkästään oman arvion varassa. Perhekumppani antaa perheelle tunteen, että heistä välitetään, ja että asioita voidaan korjata.”

Tällä hetkellä on tekeillä opinnäytetyö, jonka avulla pyritään luomaan opas perhekumppanuuden ja tukisuhteen aloittamiseen. ”Ohjeet kumppanuuden aloittamisvaiheeseen selkeyttävät jatkossa toimintaa. Prosessi voi olla perheelle pitkä ja vaativa. Omalla tavallaan sitä on perheen asioidenajaja. Jos perheen tilanne kriisiytyy, perhekumppanin rooli aktivoituu. Tämä on mielenkiintoista työtä ja saamme olla kehittämässä ja seuraamassa, miten työskentelymalli kehittyy. Toivoisi, että tästä tulisi pysyvä käytäntö. Luottamus, kannustaminen, rohkaisu, huomaaminen ja hyvän palautteen antaminen perheelle on tärkeää”, perhekumppanit sanovat.

Heini Kallio, Asta Leppänen ja Olli-Matti Koistinen työskentelevät perhekumppanuuden ohella kaupungin perhetyöntekijöinä. Erilaiset työroolit ovat löytäneet omat paikkansa, ja toisinaan perhekumppanina työskennellessä huomaa, että työssä pystyy soveltamaan myös perhetyön keinoja. Samantyyppisiä konkreettisia asioita nousee perheissä esille niin perhekumppanuudessa kuin perhetyössäkin. ”Perhetyöhön on voinut ottaa eväitä perhekumppanuudesta. Sitä arvioi ja miettii enemmän perheen tilannetta”, Kallio kiteyttää. 

”Pilotoinnin positiivisten tulosten vuoksi on lähdetty miettimään vaihtoehtoisia rahoituskanavia tämän uuden palvelun laajempaan käyttöön. Perhekumppanimalli on tarkoitus juurruttaa palveluvalikkoon”, SOS-Lapsikylän kehitysjohtaja Kati Palsanen sanoo.

Teksti: Tiina Kontro-Heiskanen