Osallisuustyöryhmissä syntyy aktiivisia toimijoita

Sijoitettujen lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen on kiinteä osa SOS-Lapsikylän toimintakulttuuria. Parhaimmillaan oman näkemyksen esilletuominen kasvattaa nuoren rohkeaksi ja itsenäiseksi aikuiseksi.

Lasten ja nuorten osallistaminen on yksi tapa kehittää palveluita SOS-Lapsikylässä. Osallisuutta voidaan vahvistaa sekä lasten ja nuorten omissa työryhmissä, että osana lapsen arkea.

”Lapselle arjen osallisuus on sitä, että hän saa vaikuttaa perheessä ikätasoisesti: esimerkiksi valita vaatteensa, huoneensa sisustuksen tai harrastuksensa”, summaa SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Sanna Välimäki.

SOS-lapsikylissä on pidetty yhdessä Pesäpuu ry:n kanssa kehitettyjä Kirahvi ja Salapoliisi Mäyrä -osallisuustyöryhmiä sijoitetuille lapsille. Nuorimmille, 3–5-vuotiaille lapsille suunnatut, Kirahvi- ryhmät seuraavat Kirahvi Mainion tarinaa.

”Kirahvi Mainion tarinan kautta pohditaan lasten kanssa sitä, mitä ovat huostaanotto tai sijoittaminen perheeseen. Päähenkilö on Kirahvi Mainio, joka on itse sijoitettu norsuperheeseen. Tarkoituksena on luoda lapsille kokemus siitä, etteivät he ole yksin ja käsitellä leikin kautta vaikeita asioita. SOS-Lapsikylän perheet asuvat yleensä melko lähekkäin ja tukityöntekijät tuntevat heidät, mikä mahdollistaa lasten kokoamisen yhteen”, Välimäki kertoo.

Lasten ehdoilla

SOS-Lapsikylän ohjaaja Olli Harjunen on vetänyt useita osallisuutta vahvistavia ryhmiä osana työtään.

”Järjestämme sijaisvanhempien biologisille lapsille omia ryhmiä osana sijaisvanhempien
PRIDE-koulutusta. Tarkoituksena on valmistaa heitä sijoituksen mukanaan tuomiin muutoksiin. Lisäksi pidämme sijaissisaruus-ryhmiä niille lapsille, joiden kotona on jo sijoitettuja lapsia ja käsittelemme esimerkiksi siihen liittyviä, lasten esiin tuomia tunteita ja kokemuksia.”

Harjunen työskentelee Espoon ja Vantaan lapsikylissä. Hän on vetänyt myös 6–10-vuotiaille suunnattuja osallisuusryhmiä, joissa pohditaan huostaanottoon liittyviä asioita Pesäpuun kehittämän Salapoliisi Mäyrän kanssa.

”Mäyrätoiminta pyörii lasten ehdoilla. Punaisena lankana on Salapoliisi Mäyrän auttaminen. Samalla lasten kanssa mietitään yhdessä, mikä on vaikkapa sosiaalityöntekijä tai millainen on turvallinen paikka. Lapset saavat kertoa asioista haluamallaan tavalla: joku voi vaikka rakentaa sen turvallisen paikan itselleen tai piirtää sosiaalityöntekijän. Omia kokemuksia saa jakaa, mutta se ei ole pakollista”, Harjunen kertoo.

Osa salapoliisitoimintaan osallistuneista lapsista pyysi päästä uudelleen ryhmään yli-ikäisenäkin.

”Järjestin sitten näille 10–14-vuotiaille oman osallisuusryhmän, jolla ei tosin ole vielä nimeä”, Harjunen nauraa.

Ryhmän toiminnan sisältö räätälöidään suoraan osallistujien toiveiden mukaan.

”Lastensuojelusta keskustellessamme yksi ryhmäläisistä kirjoitti oma-aloitteisesti listan siitä, miten olla hyvä vanhempi”, Harjunen lisää.

Nuoret sosiaalityön kehittäjinä

SOS-kehittäjänuoret on SOS-Lapsikylän oma osallisuustyöryhmä, jonka jäsenet ovat 12–20-vuotiaita. Ryhmän toiminta pohjautuu SOS-Lapsikylän toimipisteiden aiemmin ylläpitämiin nuorten kehittäjäryhmiin, joista innokkaimmat lähtivät mukaan SOS-kehittäjänuoriin. Virallisesti SOS-kehittäjänuoret perustettiin vuonna 2016 ja mukana on tällä hetkellä 15 nuorta.

Kehittäjänuoret kokoontuvat useita kertoja vuodessa ja heillä on aktiivinen Whatsapp-ryhmä. Toimintaa vetävät SOS-Lapsikylän ohjaajat, mutta sen sisällöstä päättävät nuoret.

”Ajatus kehittäjänuorten perustamiseen ja toimintaan tuli nuorilta itseltään. Nuoret lähtivät miettimään, mitä asioita he haluaisivat lastensuojelussa muuttaa. Pohdinnan tuloksena syntyi kiertue, jossa nuoret kouluttivat lastensuojelun ammattilaisia. Ammattilaisten kiertueen pohjalta syntyi idea myös ammattikorkeakoulujen sosionomiopiskelijoille suunnatusta koulutuskiertueesta, joka järjestettiin viime vuonna”, kertoo kehittäjänuorten toimintaa vetävä ohjaaja Johannes Jahnukainen Tampereen lapsikylästä.

Jahnukainen on kulkenut kehittäjänuorten rinnalla alusta lähtien.

”On ollut mieletöntä huomata, miten nuorten työskentely on muuttunut koko ajan itsenäisemmäksi. Moni on onnistunut kääntämään jonkin menneisyyden kipeän asian, kuten perheväkivallan, omaksi vahvuudekseen toimimalla aiheen kokemusasiantuntijana”, Jahnukainen kertoo.

Rohkeutta astua esiin

Punkaharjun SOS-lapsikylässä työskentelevä ohjaaja Ari Koskela on kiertänyt SOS-kehittäjänuorten mukana viime vuonna järjestetyllä ammattikorkeakoulujen kiertueella.

”Olen seurannut vierestä kehittäjänuorten kasvua ja nähnyt, kuinka moni on rohkaistunut toiminnan myötä olemaan esillä ja kertomaan mielipiteitään. He eivät ole vain lastensuojelun toimenpiteiden kohteita, vaan aktiivisia toimijoita ja asiantuntijoita”, Koskela summaa.

Hän muistaa viimevuotiselta kiertueelta hyvin tapauksen, jossa aiemmin ujo nuori halusikin vetää yksin ammattikorkeakoulukiertueen aloituspuheenvuoron.

”Aluksi nuori uskalsi sanoa hädin tuskin oman nimensä ja siinä hän puhui sujuvasti yksin yleisön edessä. Se oli hieno hetki.”

Teksti: Matleena Merta
Kuva: Kaarinan lapsikylän lapset

 

Avoin keskustelu kasvattaa ymmärrystä

”Kun nuori pääsee kertomaan aikuiselle avoimesti oman näkökantansa, molemminpuolinen ymmärrys lisääntyy. Jos aikuinen vain sanelee asiat, eikä kuuntele, nuori rupeaa helposti vastustamaan. Lähdin mukaan SOS-kehittäjänuoriin, koska haluan viedä eteenpäin nuorten asiaa. Minut on sijoitettu ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut niin hyvän sijaisperheen. Haluaisin, että myös muut saisivat elää hyvissä fiiliksissä.

SOS-kehittäjänuorissa kaikki ovat mukana omasta tahdostaan. Kuulin toiminnasta SOS-Lapsikylän ohjaajalta Ari Koskelalta ja olen nyt toista vuotta mukana. Olen saanut toiminnasta kavereita ja oppinut paljon. Olemme kiertäneet kertomassa sosiaalityöntekijöille, miten sijoitettujen nuorten kanssa kannattaisi toimia. Nuoria kannattaa kuunnella, sillä he usein ajattelevat asioita aikuisia monipuolisemmin. Avoimessa keskustelussa molemmat osapuolet voivat oppia jotain.”

- Joonas, SOS-kehittäjänuori