Lastensuojelun painopiste muuttuu

Helsingin kaupunki näkee perhekuntoutuksen toimivana ja tehokkaana tapana ehkäistä kodin ulkopuolisia sijoituksia. ”Helsingissä on näkynyt trendi, että kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat vähentyneet usean vuoden ajan. Olemme tulkinneet asian niin, että kehittämistoimenpiteemme ovat olleet oikeita”, sanoo Helsingin kaupungin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski. Kansanedustaja Annika Saarikon mukaan perheiden ennalta ehkäisevään tukemiseen pyritään entistä vahvemmin myös yhteiskunnallisella tasolla.

Keskeisenä lastensuojelun kehittämiskohteena Helsingin kaupungilla on yhteistyö lastenpsykiatrian kanssa. Apua tarvitsevat perheet ja heidän lapsensa ovat usein myös lastenpsykiatrian asiakkaita. Jos nämä toisiaan tukevat palvelut on mahdollista saada samalta luukulta, saadaan aikaan hyviä tuloksia. Saila Nummikosken mukaan perhekuntoutuksella pyritään oikea-aikaisuuteen ja vaikuttavuuteen. ”Keskeisimmäksi asiaksi nousee asiakaskokemus sekä se, kuinka asiakkaat kokevat hyötyvänsä palveluista. Tavoite on, että lapsiperheiden palveluissa pystyttäisiin vastaamaan perheiden tarpeeseen matalalla kynnyksellä.”

”Brankkari” apuun kriisissä


Onnistunut esimerkki perhekuntoutusmallista on lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteinen päiväkuntoutus, jossa lastenpsykiatrinen hoito ja lastensuojelun kuntouttava toiminta tuodaan osaksi lapsen arkea. ”Olemme panostaneet myös siihen, että perhetyö saadaan tarvittaessa käyntiin välittömästi. Meillä on käytössä myös niin kutsuttu ’brankkari-malli’, jossa voimme kriisitilanteessa ottaa käyttöön perhetyöntekijän, joka tarvittaessa menee välittömästi perheen kotiin ja voi olla siellä niin kauan, että perheen akuutti kriisitilanne saadaan haltuun. Useissa tilanteissa tämä on ehkäissyt kiireellisiä sijoituksia. Tämä palvelu on saanut erittäin hyvää palautetta sekä työntekijöiltä että asiakkailta”, Nummikoski kertoo.

Apua jo ennen lastensuojelun asiakkuutta

Huostaanotot ovat kalliita. Sen lisäksi, että perhekuntoutuksessa lapsi saa olla omien vanhempiensa kanssa, taloudellinen hyöty on pitkällä aikavälillä palkitsevaa. Kustannukset ovat laskeneet voimakkaasti myös Helsingin kaupungin lastensuojelussa viime vuosina. ”Satsaus avohuollon tukitoimiin on laskenut sijoitusten määrää”, toteaa Saila Nummikoski. 

Helsingin kaupungin tavoitteena on jatkossa saada palvelut perheille yhä helpommiksi ja se on perustamassa uusia matalan kynnyksen perhekeskuksia, joissa palveluita on helposti saatavilla. ”Perhekuntoutuksen ei pitäisi olla pelkästään lastensuojelun tukitoimi, vaan perhetyötä ja päivämuotoista perhekuntoutusta tulee olla riittävästi saatavilla jo ennen lastensuojelun asiakkuutta. Oikea-aikaisuus on tärkeää, sillä monet perheet kokevat lastensuojelun edelleen haasteena. Palveluita on helpompi vastaanottaa silloin, kun ne saadaan yleisinä perhepalveluina. Tämä on tärkeä kehityssuunta jatkossa”, sanoo Saila Nummikoski.

Koko Suomi mukaan muutokseen

Kansanedustaja Annika Saarikko kertoo, että perheiden ennaltaehkäisevään tukemiseen pyritään myös yhteiskunnallisesti. ”Tavoitteena on uudistaa lastensuojelua yhä enemmän ehkäisevään suuntaan. Suomessa tehtiin nyt ensimmäistä kertaa strateginen hallitusohjelma, jonka keskeisimmäksi kohteeksi muodostui lasten ja perheiden palveluiden muutosohjelma. Tämä muutos kumpusi siitä, ettei suuria taloudellisia panostuksia ja inhimillisiä voimavaroja haluta enää käyttää korjaaviin palveluihin, jotka ovat kalliita ja jotka auttavat vasta silloin, kun moni asia on mennyt jo pieleen. Lastensuojelun muutos, jota on tietyissä kunnissa ja järjestöissä onnistuttu jo tekemään, pitäisi saada nyt todeksi koko Suomessa. Nyt painopiste on siis korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, niin että fokuksessa on koko perhe, ei pelkästään lapsi.” 

Näinä säästämisen ja leikkaamisen aikoina sosiaali- ja terveyspolitiikassa ennaltaehkäisy lastensuojelussa on kuitenkin sektori, johon laitetaan lisää rahaa. ”Valtio kustantaa jokaiseen maakuntaan muutosagentin, jonka tarkoitus on läpivalaista palvelut, löytää maakunnan sisältä hyvät käytännöt ja toteuttaa ne lastensuojelun tavat, joilla joissakin Suomen kunnissa on jo onnistuttu. Tällä pyritään saamaan näkökulma vaihtumaan etukäteissatsaamiseen, jolloin kustannuksissa säästetään, puhumattakaan inhimillisestä puolesta”, Saarikko sanoo.

Saarikon mielestä paras mahdollinen varhainen tuki olisi esimerkiksi neuvoloiden saavutettavuus palvelevana puhelimena sekä neuvoloiden kotikäynnit pikkuvauvavaiheessa. ”Minulla on paljon odotuksia neuvolajärjestelmään, jotta perheet voisivat saada palvelua ja apua jo ennen lastensuojelun asiakkuutta. Tiiviimpi yhteistyö myös varhaiskasvatuksen kanssa päiväkodeissa ja kouluissa on tärkeää, jotta ammattilaiset osaisivat toimia lapsen ympärillä yhdessä vanhemmuutta kunnioittaen”, sanoo Annika Saarikko. 

Teksti: Johanna Frondelius