Lapsiperheiden hyvinvointiin kannattaa investoida

Miten tutkia elämän vaikuttavuutta? Iso kysymys. Siihen ja moniin muihin vastaaviin haasteisiin hakee vastauksia SOS-Lapsikylä, joka kehittää palveluidensa vaikuttavuutta.

"Tavoitteena on, että voimme pian hinnoitella tuottamamme palvelut vaikuttavuusperusteisesti. Kunnat ja maakunnat ostavat silloin tuloksia, eivät työtä", SOS-Lapsikylän kehitysjohtaja Kati Palsanen tiivistää.

Tavoitteita pohdittu tiimeittäin

Kun palvelujen vaikuttavuutta lähdetään kehittämään, määritellään toiminnan tavoitteet. Tämän jälkeen mallinnetaan prosessit ja resurssit, joilla päämäärät saavutetaan. Vaiheessa kolme valitaan mittarit, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan.

SOS-Lapsikylässä palveluiden vaikuttavuutta työstettiin viime talvi palvelukohtaisissa työryhmissä. Vaikuttavuuden arviointiin määritetyt mittaristot on mahdollista ottaa käyttöön alkuvuodesta 2018, ja seurantatietoa käytetään palveluiden vaikuttavuuden arviointiin ja kehittämiseen.

"On ollut avartavaa pohtia, mitä haluamme lasten ja nuorten elämässä saada aikaan, ja mitä tekoja se palveluilta vaatii."

"Tavoitelluista muutoksista osa näkyy lyhyellä, osa pitkällä aikavälillä. Jo tämä tekee lastensuojelun palveluiden vaikuttavuuden osoittamisesta vaikeaa. Lisäksi asiakasperheiden ongelmat ovat moninaisia, ja heidän hyvinvointiinsa vaikuttavat useat tahot kouluista perheneuvoloihin. Hyvä mallinnus ottaa huomioon kaikki ne osa-alueet, joissa on onnistuttava, jotta myönteinen muutos tapahtuu."

Sitä saadaan, mitä mitataan

Palsasen mukaan pohdittavaa riittää myös mittareissa. Kohderyhmän kokemus hyvinvoinnistaan ja sen muutoksista on tärkeä mittari, mutta tarvitaan myös rakenteisiin ja talouteen liittyviä mittareita.

"On seurattava esimerkiksi sitä, miten nuoret kyseisessä kunnassa kiinnittyvät opiskelu- ja työelämään sekä paljonko käytetään rahaa korjaaviin toimenpiteisiin, kuten huostaanottoihin."

"Sosiaalipalveluiden vaikuttavuudesta on tehty vain vähän akateemista tutkimusta, joka helpottaisi lastensuojelutyössä käytettävien menetelmien valintaa ja niihin liittyvien mittaristojen määrittelyä. Toinen haaste on seurantamahdollisuuksien puute: jotta toimenpiteiden vaikutusta voitaisiin arvioida, asiakasperheen elämäntilannetta tulisi voida seurata vähintään yhdestä viiteen vuoteen. Tämä on nykyjärjestelmässä vaikeaa."

SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Hannu Rusama tuntee lastensuojelun laitosmaailman. Hän muistuttaa, että sitä saadaan, mitä mitataan.

"Jos mitataan liian yleisellä tasolla, esimerkiksi perheen vanhempien työllisyyden merkitys voi peittää alleen palveluiden vaikutukset."

Toisaalta yksityiskohtaisetkaan mittarit eivät ole yksiselitteisiä.

"Jos vaikkapa perhekodin niin sanottujen hatkavuorokausien määrä vähenee 100:sta 20:een, jotakin on tapahtunut. Aina pitää kuitenkin selvittää, mitä: onko sijoitettujen nuorten ja henkilökunnan välinen luottamus kasvanut, vai onko nuori vain alistunut tilanteeseen, eikä todellista muutosta ole tapahtunut."

Rusama muistuttaa, että kun sosiaalipalveluiden tuloksellisuutta mitataan, ollaan tekemisissä monimutkaisten vaikutussuhteiden kanssa.

"Mitä mittareita käytetään, jos tutkitaan perhehoidon vaikutusta puolivuotiaana huostaanotetun nuoren hyvinvointiin? Tutkimuskohteena on koko elämä, eikä vertailuryhmää ole."

"Pitäisi kokeilla erilaisia mittaamisen tapoja, ja luopua sellaisen tiedon keräämisestä, jolla ei toimintaa pystytä ohjaamaan."

Varkaudessa uskotaan ennaltaehkäisevään työhön

Mallinnustyö on pisimmällä ennaltaehkäisevässä työssä, josta esimerkkinä toimii Varkaudessa kehitetty SOS-kumppanuus. Sen kulmakiviä ovat palveluiden annon etupainotteisuus, erikoistuneen ammattiosaamisen, kuten lastenpsykiatrian, vieminen eturintamaan ja palveluiden yhteensovittaminen niin, että asiakkaalle syntyy kokemus vain yhdestä saadusta palvelusta.

"Varkaudessa uskotaan, että huostaanottojen määrä vähenee ennaltaehkäisevällä työllä."

Tämä merkitsee, että myös palveluiden vaikuttavuutta kuvaavassa mittaristossa pitää ottaa huomioon syrjäytymistä ehkäisevät tekijät, kuten koulunkäynti, päättötodistus, harrastukset ja ystävyyssuhteet, Palsanen toteaa.

"Toisaalta on seurattava asioita, jotka liittyvät kohonneeseen syrjäytymisriskiin: vanhempien alhainen koulutustaso, perheen rikkoutuminen, mielenterveysongelmat ja päihteet. Näistä tekijöistä mikään ei yksinään välttämättä aiheuta ongelmia, mutta useampi voi jo tuoda haasteita."

Ennaltaehkäisevään työhön kannattaa valjastaa myös paikalliset yhdistykset.

"Voidaan esimerkiksi houkutella kouluihin lasten tueksi varamummoja ja -pappoja. Jos lasten vanhemmilla ei ole töitä, heille voidaan kansalaistoiminnan avulla järjestää muita merkityksellisyyden kokemuksen mahdollistavia aktiviteetteja."

Perhekuntoutus kannattaa, jos vaihto-ehtona on huostaanotto

Palsanen harmittelee sitä, että Suomessa on paljon tietoa, mutta palvelujärjestelmäämme ei johdeta tiedolla.

Rusama korostaa, että vaikuttava sosiaalityö vaatii myös palveluiden ostajalta kykyä nähdä, milloin kalliimpi investointi tuleekin halvemmaksi. Hän nostaa esimerkiksi lastensuojelutaustaisille nuorille vanhemmille tarjottavan tuen.

"Säästyttäisiin monilta murheilta, jos ne vanhemmat, jotka ovat itse olleet sijoitettuina, saisivat perheellistyttyään viivytyksettä tukea."

"Jollei kotiapu riittäisi, pitäisi tarjota esimerkiksi intensiivistä perhekuntoutusta. Se jo maksaisi, mutta ehkäisisi monta pitkäkestoista huostaanottoa."

Teksti: Minna Seppä
Kuva: Pekka Lähteenmäki

SOS-Lapsikylä tutkii ja kehittää palveluidensa vaikuttavuutta.

 

Vanhempien työllisyys vaikuttaa paljon perheiden hyvinvointiin. Syrjäytymisriskissä oleva perheen hyvinvointi kohenisi paljon, jos se saisi tuekseen nimetyn, sosiaalityöntekijästä ja työvoimahallinnon virkailijasta koostuvan työparin, Hannu Rusama ja Kati Palsanen sanovat.