Kuntoutusta perheen ehdoilla

SOS-Lapsikylän Jyväskylässä toimiva perheterapeuttinen perhekuntoutusyksikkö auttaa koko perhettä pääsemään jaloilleen ja perheenjäseniä löytämään yhteyden toisiinsa. Perhetyön perimmäisenä tavoitteena on huostaanoton välttäminen.

Jyväskylän Haapaniemessä sijaitsevassa SOS-Lapsikylän perheterapeuttisessa perhekuntoutusyksikössä työskentelee kahdeksan vakituista ja yksi osa-aikainen työntekijä. Työ perheen kanssa alkaa kunnan sosiaalityöntekijän soitosta. 

”Sosiaalityöntekijä kertoo, millainen perhe on tulossa, ja mikä häntä perheen kohdalla huolettaa. Ihannetilanteessa perhe tulee aluksi tutustumaan yksikköön. Viime aikoina tapaukset ovat kuitenkin olleet niin kiireellisiä, että perheet ovat tulleet keskukseen suoraan”, kertoo SOS-Lapsikylän perheterapeuttisen perhekuntoutusyksikön johtaja Mari Tirkkonen.

Kesäkuussa avattuun kuntoutusyksikköön mahtuu kerrallaan neljä perhettä. Viime aikoina yksikköön on tullut paljon vauvaperheitä, minkä vuoksi on tarvittu avustavaa työvoimaa. 

”Tulevasta perheestä tiedämme yleensä etukäteen lasten iän, perheen tilanteen pääpiirteittäin sekä sen, mihin kuntoutuksella haetaan muutosta. Heille laitetaan asunto valmiiksi, ja valitaan kaksi omaohjaajaa, jotka työskentelevät heidän kanssaan koko kuntoutusjakson ajan”, Tirkkonen jatkaa. 

Alussa perheen kanssa tehtävä työ keskittyy tilanteen kartoittamiseen ja luottamuksen luomiseen. 

”Teemme tätä työtä suurella intensiteetillä, omana itsenämme. Luottamusta asiakkaan kanssa ei synny, jos piiloutuu roolin taakse”, toteaa perhekuntoutusyksikössä perhekuntoutuksen ohjaajana työskentelevä Sami Paltamaa.

Paltamaan mukaan saapuminen on herkkä hetki, joka vaikuttaa suuresti siihen, millainen suhde asiakkaan kanssa syntyy. 

”Perheiden kanssa tehtävä työ on alusta saakka läpinäkyvää. Käymme yhdessä läpi kuntoutuksen työskentelytavat ja tavoitteet. He myös tietävät, mitä kirjaamme heistä Nappula-asiakastietojärjestelmään, ja millainen tieto menee eteenpäin muille viranomaisille. Työskentelyssä korostetaan perheiden omaa toimijuutta sekä asiakkaiden osallisuutta”, Tirkkonen täydentää.

Ei huostaanottoa

Perheet asuvat kuntoutusyksikössä heille varatuissa asunnoissa. Näin arki säilyy niin normaalina kuin mahdollista. 

”Haluamme pitää kiinni niistä hyvistä asioista, joita perheessä on. Esimerkiksi töissä käyvät vanhemmat voivat jatkaa työssäkäyntiä mahdollisuuksien mukaan”, selvittää perhekuntoutusyksikön perhekuntoutuksen ohjaaja Mirka Saarela.

Perheiden luona työskennellään joka päivä useita tunteja kerrallaan. Kuntoutuksessa on työntekijä paikalla myös yöaikaan. Tukea sovitaan yöaikaan esimerkiksi silloin, kun lasten kanssa tarvitaan nukutusapua tai vanhempaa ahdistaa.

”Kun astun perheen kotiin, olen alueella, jossa oleminen tapahtuu heidän ehdoillaan. Keskustelemme aina perheen kanssa yhdessä, sekä jokaisen perheenjäsenen kanssa erikseen”, Saarela sanoo.

Kuntouttavan perhetyön tavoitteena on, että lapset saisivat asua kotonaan, omien vanhempiensa kanssa. Perhekuntoutustyö on myös inhimillisempi, lyhytaikaisempi ja kustannustehokkaampi tukimuoto kuin huostaanotto.

Uhkana ylisukupolvisuus

Perhekuntoutukseen tulevien perheiden taustalla on usein mielenterveysongelmia, päihteidenkäyttöä, traumoja, väkivaltaa ja kyvyttömyyttä kommunikoida. 

”Valitettavasti ongelmat periytyvät. Lapsen saaneella parilla ei välttämättä ole kotoa perittyä mallia siitä, miten olla vanhempi. Kommunikaatio perheen jäsenten välillä saattaa puuttua kokonaan, ja asioista viestitään vain huutamalla”, Tirkkonen sanoo.

Saarela ja Paltamaa toteavat yhdessä, että mitään valmista oppikirjaa perheen kanssa työskentelyyn ei ole. Jokaisen kanssa toimitaan yksilönä hänen omilla ehdoillaan. Lasten kanssa se voi tarkoittaa esimerkiksi leikkimistä. Kuntoutuksessa käytettävät keinot mietitään yhdessä perheen kanssa ja heidän tarpeidensa mukaan. Työmenetelminä käytetään muun muassa Theraplay®-terapiaa, jossa hoidetaan vanhemman ja lapsen suhdetta, pari- ja perheterapiaa. Vanhemmuustyöskentelyn ja terapian tavoitteena on luoda lapselle kasvua ja kehitystä tukeva arki.

”Tärkeintä on lähestyä jokaista ihmistä arvostavasti. Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa”, Paltamaa täydentää.

Perhe asuu kuntoutusyksikössä yleensä vähintään kolme kuukautta. Tämän jälkeen kuntoutuksessa opittuja toimintatapoja pyritään vahvistamaan kotikäynneillä tai videopuheluilla. Ihanteellisinta olisi, että sama työntekijä työskentelisi perheen kanssa intensiivisen kuntoutusjakson jälkeen perheen kotona. Pitkistä välimatkoista johtuen tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista.

”Vihdoinkin joku kuuntelee”

Perhekuntoutus on saanut toimintamallina paljon kiitosta asiakkailta. 

”Moni on kokenut, että ensimmäistä kertaa joku kuuntelee ja välittää heidän asioistaan. Perheiden elämä on usein melko näköalatonta, ja työmme tavoitteena on antaa ihmisille se kokemus, että he voivat itse vaikuttaa omiin asioihinsa”, Paltamaa selvittää.

Perhekuntoutusyksikössä perhe saa apua moniammatilliselta työryhmältä, johon kuuluu sosionomien lisäksi toimintaterapeutti ja perhepsykoterapeutti.

”Meiltä kotiutui juuri perhe, jossa vallitsi syvä puhumattomuuden kulttuuri. Vanhemmat eivät osanneet puhua kuin huutamalla. Kuntoutusjaksolla vanhemmat oppivat vuorovaikutustaitoja, ja samalla käsittelemään omia tunteitaan. Myös lapset muuttuivat kuntoutusjakson aikana. Heistä näki, että he saivat vanhemmiltaan sellaista ymmärrystä, mitä he eivät olleet ikinä ennen kokeneet”, Mirka kertoo.

Tirkkonen mainitsee esimerkkinä toisen perheen, jossa ongelmana oli päihteiden käyttö. Lapset olivat olleet hetken aikaa sijoituksessakin.

”Vanhemmat kertoivat, että heidän itsetuntonsa oli vahvistunut kuntoutuksen aikana. He saivat tietoa siitä, miten olla vanhempia. Koko perheen yhdessäolo muuttui ja perheenjäsenten väliset suhteet vahvistuivat. Nyt he leikkivät yhdessä ja lukevat lapsille satuja.”

Perhekuntoutuksessa syntynyt luottamus näkyy myös siinä, että asiakkaat uskaltavat antaa negatiivista palautetta. He saattavat esimerkiksi kertoa, etteivät pidä jonkun työntekijän työtavoista.

”On tietenkin ymmärrettävää, etteivät kaikkien työtavat ole yhtä mieluisia. On kuitenkin huomionarvoista, että ihmiset, joilla on ylipäätään suuria vaikeuksia tunnistaa tunteitaan, pystyvät antamaan näin suoraa palautetta”, Saarela huomauttaa.

Teksti: Matleena Merta