Itsenäisen elämän harjoituskierros

SOS-Lapsikylän Rytmi-päivätoiminnassa nuorelle opetetaan taitoja, joita hän itsenäistyessään tarvitsee. Mutta koska Rytmi on kuin koti, siellä saa myös vain olla.

Punatiilisen rivitalon päätyasunnon edessä Espoon Tapiolassa on värikäs kynnysmatto, jossa lukee HOME, koti. Sisällä kengät vaihdetaan villasukkiin. Keittiönpöydällä on lounaan jäljiltä puoliksi syöty vuoka makaronilaatikkoa, ketsuppipullo ja kannullinen punaista tiivistemehua. Salaattia jäi yli enemmänkin. Niin kuulemma käy aina.

Kolme päivää viikossa auki olevassa Rytmissä 16–21-vuotiaita koulu- ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria tuetaan arkirytmin löytämisessä ja ylläpidossa. Tavoitteena on saada nuori tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja löytämään voimavaroja, jonka jälkeen edellytykset tulevaisuuden suunnitteluun ja suunnitelmiin sitoutumiseen vahvistuvat. Tällä tavoin nuori kerää valmiuksia ja kokemuksia omaa itsenäistä elämäänsä varten.

Rytmin toiminta sai nimekseen siksi, että samankaltaisten asioiden säännöllinen toistaminen on elämää koossa pitävä hyvinvointia edistävä voima.

Viime vuosien aikana on puhuttu paljon syrjäytymisvaarassa olevista nuorista. Se ei ole pelkkää puhetta. Suomessa arvioidaan olevan ainakin 70 000 syrjäytynyttä, joista kaksi kolmasosaa on 15–29-vuotiaita nuoria. Tilastokeskuksen mukaan heistä 60 % kiipeää ennen pitkää ylös syrjäytyneiden joukosta, mutta harva onnistuu siinä ilman ulkopuolista apua.

SOS-Lapsikylän erityistyöntekijä Eija Leinonen antaa käytännön esimerkin polusta, joka voi viedä luisuun:

”Jos ammatilliset opinnot eivät sujukaan kuin Strömsössä, nuori saattaa jättää koulun kesken ja jäädä kotiin neljän seinän sisään. Kun sinne kerran jähmettyy, sieltä on vaikea tulla ulos. Pitää olla joku, joka välittää.”

Sattuvasti keittiön radiosta kantautuu Dingon Levottoman tuhkimon kertosäe, jossa lauletaan: ”elämä on helppoo silloin kun on joku, josta pitää kii”.

Koti eikä kerhohuone

Keinutuolissa kahvia Muumi-mukista hörppivällä Leinosella on kolmen vuosikymmenen kokemus lastensuojelutyöstä. Sinä aikana hän on ehtinyt nähdä monta nuhjuisiin lakanoihin makaamaan jäänyttä nuorta, joiden elämällä ei ole ollut suuntaa.

Hän muistaa ajatelleensa jo monta vuotta sitten Jyväskylässä työskennellessään, että olisipa näillä nuorilla jokin paikka, jonne he voisivat päivisin mennä ja olla osallisina jossakin.

”Viikossa kahdessa vuorokausirytmi muuttuu. Yöstä tulee päivä ja päivät nukutaan. Jos se jatkuu pitkään, sellaisesta tilanteesta on vaikea päästä takaisin kiinni normaaliin arkeen ja elämään, joka tuntuu merkitykselliseltä”, Leinonen summaa.

Niin. Merkitykselliseltä. Tuohon sanaan tiivistyy oikeastaan se perimmäisin, jota kaikki meistä ja etenkin elämänsä alkuvaiheessa oleva nuori ihminen kaipaavat.

”Täällä saa olla juuri sellainen kuin on. Arvokas ja merkityksellinen kaikessa keskeneräisyydessään. Sellainen paikka pitäisi olla jokaisella.”

Oikeastaan Leinonen tulee tässä kuvailleeksi kodin. Tästä syystä Rytmi ei ole mikään kalsea kerhohuone, vaan viihtyisäksi ajatuksella laitettu kodinomainen paikka: seinillä taulut, ikkunalaudoilla kukkaruukut ja olohuoneessa jalanpohjia mukavasti kutittava suuri karvamatto. Yläkerran makuuhuoneessa voi halutessaan käydä vaikka ottamassa nokoset.

Torstaisin Leinonen valmistaa Rytmissä päivällisen, jonne SOS-Lapsikylän nuoret ovat tervetulleita. Kuten päivällisellä on tapana, Rytminkin pöytään nostetaan silloin jotain vähän parempaa, vaikkapa lohta.

”Vaikka tarkoituksenamme on opettaa itsenäiseen asumiseen liittyviä taitoja, välillä on ihan jees istahtaa valmiiseen pöytään. Yksikin nuori sanoi tässä taannoin, ettei hajota niin paljon kun tietää, että joskus ruoka on valmiina”, Leinonen sanoo ja lisää sitten:”Samoinhan on niillä nuorilla aikuisilla, jotka käyvät omien vanhempiensa luona ruokailemassa. Se on sitä kodinomaisuutta.”

Syy nousta sängystä

Tärkeä osa arjen haltuunottoa on, että nuoret tulevat Rytmiin ennen aamukymmentä. Rytmissä opetellaan asioita, joita nuori tarvitsee arjessa; pyykinpesua, siivoamista, ruuanlaittoa ja rahankäyttöäkin voidaan harjoitella esimerkiksi tekemällä leikisti ostoksia netin ruokaupoissa tai vertailemalla asuntojen hintoja.

Ensimmäiset nuoret ovat käyneet Rytmissä parin viikon ajan. Sinä aikana on opeteltu hiljalleen arjen haltuunottamista. Nuoret ovat auttaneet ruuanlaitossa ja heidän kanssaan on käyty yhdessä muun muassa läheisessä ruokakaupassa ja pelattu pelejä. Aika paljon on istuttu sohvalla. Oltu vain.

Tapiolan lapsikylän vastaava sosiaalityöntekijä Tina Mäntymaa kertoo, että toiminta suunnitellaan kulloisenkin ryhmän ja yksilön omien tarpeiden mukaan.
”Joillain nuorilla on lyhytaikainen tarve, kun taas toiset kaipaavat tukea pidemmäksi aikaa”, Mäntymaa sanoo.

Ruokapöydän ympärillä on kahdeksan tuolia. Sen verran nuoria Rytmiin kerralla mahtuisi.

”Koska olemme vasta aivan alkuvaiheessa, on vaikea sanoa, millaiseksi Rytmin arki muovautuu ja kuinka hyvin saamme sitoutettua nuoret tähän,” Mäntymaa miettii.

Rytmi-päivätoiminnan kokeilu on saanut rahoituksensa lääkeyritys Janssen-Cilag Oy:ltä osana yrityksen yhteiskuntavastuuta. Rahaa on budjetoitu kolmen vuoden ajaksi. Janssen-Cilagin tuki ei ole pelkästään taloudellista, sillä yrityksen vapaaehtoiset tulevat olemaan mukana myös Rytmin arjessa esimerkiksi siten, että janssenilaiset pitävät työpajoja, joissa he voivat auttaa nuoria työelämään siirtymisessä oman ammattitaitonsa ja yhteistyöverkostonsa kautta. Yrityksen vapaaehtoiset myös valmistavat Rytmissä kerran kuussa sunnuntailounaan.

Pidemmällä tähtäimellä tavoitteena olisi saada Rytmi-toimintaa myös muualle kuin Espooseen. Pienistä onnistumisista kertoo jo se, että tällä hetkellä toiminnassa mukana olevat nuoret ovat saapuneet Rytmiin lähes joka päivä sen parin viikon aikana, kun he ovat olleet toiminnassa mukana. Jollekin nuorille Rytmiin saapuminen voi olla ainoa syy nousta sängystä, pukea päälle ja lähteä kotoa.

Oman elämän starttipaketti

Rytmissä opittavat arjen taidot tulevat nuorilla käyttöön, kun he jossain vaiheessa muuttavat omaan kotiinsa. Itsenäinen arki tuo mukanaan erilaisia ongelmia, jotka saattavat sekoittaa rytmin – tuon toimivan elämän koossapitävän liiman. Ratkaisuksi tähän Leinonen on kehittänyt SOS-Lapsikylän sijaishuollossa oleville nuorille aloitusboksin, josta löytyvien tarvikkeiden ja työvälineiden avulla nuori pystyy palauttamaan rytmin ilman suurempia ponnisteluita. Huomatessaan selviytyvänsä itsenäisesti, nuori saa onnistumisen kokemuksia omasta arjenhallinnastaan.

Leinonen nostaa sisustusarkkitehti Pauli Laitisen suunnitteleman ja puuseppämestari Kauko Ala-Lehtimäen tilaustyönä tekemän vanerilaatikon olohuoneen lattialle, avaa sen kannen ja kaivaa esiin ensimmäisenä herätyskellon.

”Vaikka jos kännykän herätys ei toimikaan eikä nuori omista herätyskelloa, päivä voi helposti mennä pilalle jo heti aamusta”, Leinonen sanoo.
Aloitusboksissa on palovaroitin, pyörän pumppu ja renkaanpaikkaustarvikkeet, pikaliimaa, tilanteesta kuin tilanteesta pelastavaa ”jeesusteippiä”, puhelinmuistio, kondomeja, Penninvenyttäjän keittokirja, ensiapupakkaus, työkalupakki ja kansioita, joiden muovitaskuihin nuoret voivat sujauttaa muun muassa todistukset ja muut tärkeät paperit.

Itsenäistymispakkauksia on tehty nyt neljäkymmentä ja lisää on tarkoitus tilata. Vastaanotto on ollut positiivista ja moni SOS-Lapsikylän ulkopuolinenkin on ilmaissut kiinnostuksensa hankkia moinen oman elämän starttipaketti esimerkiksi ylioppilaslahjaksi.

”Nuorella ihmisellä on omaan kotiin muuttaessaan monesti niin paljon pähkäiltävää, että on hyvä jos erilaiset tarvikkeet löytyvät kätevästi samasta paikasta”, Leinonen toteaa.

Lisäksi Fiskars on jo vuosien ajan lahjoittanut oman keittiön starttipaketin jokaiselle SOS-Lapsikylästä itsenäistyvälle nuorelle.

Leinonen ja Mäntymaa ovat yhtä mieltä siitä, että vielä arkirytmiä rakentavien rutiinien ja niissä auttavien työkalujenkin käytön opettelemista tärkeämpää on läsnäolo. Se on kaiken lähtökohta ja se muodostaa merkityksen.

”Nuorelle on tärkeintä, että joku on aidosti hänestä kiinnostunut. Yhteinen aika on paras apu. Se on samalla hoivaa ja huolenpitoa”, Mäntymaa sanoo.
Leinonen nyökkäilee vieressä ja jatkaa:

”Niin, sellainen hoitava arki. Se on parasta ja sitä me haluamme täällä tarjota. Rytmiin voi tulla tankkaamaan sitä, että jaksaa sitten jossain vaiheessa itsenäistyä.”

Teksti: Lena Nelskylä