Toivo paremmasta huomisesta auttaa nuorta elämässä eteenpäin

Jälkihuolto, tukiverkosto ja taito hakea apua tarvittaessa auttavat sijaishuollosta itsenäistyvää nuorta aikuiselämän ensiaskelilla. Tärkeintä on saada nuori uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa.

Lapsen huostaanotto on raskas päätös, jonka taustalla on aina useampia ongelmia.

- Pienten lasten kohdalla kyse on usein vanhempien ongelmista, kuten esimerkiksi uupumuksesta, liiallisesta päihteidenkäytöstä, mielenterveys- tai parisuhdeongelmista. Nuorten kohdalla huostaanottojen taustalla on lisäksi usein koulunkäyntivaikeuksia, mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä, kuljeskelua ja normirikkomuksia, toteaa Nuorisotutkimusseuran tutkija Elina Pekkarinen.

Huostaan otettujen lasten kohdalla vaarana on ongelmien ylisukupolvistuminen, eli elämänhallinnan vaikeuksien ja muiden haasteiden siirtyminen sukupolvelta toiselle.

- Lapset voivat toistaa malleja, jotka ovat oppineet vanhemmiltaan, lasten ja nuorten syrjäytymistä tutkinut Pekkarinen selvittää.

- On hankalaa muuttaa käyttäytymistään, jos ei omassa elämänpiirissään edes näe muita tapoja reagoida, täydentää SOS-Lapsikylästä itsenäistynyt 21-vuotias Linda Santonen.

Santonen ja Pekkarinen osallistuivat yhteiskunnalliseen keskusteluun keskittyvään SuomiAreena-tapahtumaan SOS-Lapsikylän kutsumina panelisteina. Heinäkuussa Porissa käydyn keskustelun otsikkona oli ”Mun taustalla ketä tahansa pelottais, et miten pärjää omillaan”. Sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren kohtaamia haasteita käsittelevässä paneelissa olivat mukana myös Perussuomalaisten kansanedustaja Tiina Elovaara, SOS-Lapsikylän sosiaalityöntekijä Tina Mäntymaa sekä SOS-Lapsikylälle vapaaehtoistyötä tekevä Tuija Backman.

- Yhdellä ihmisellä voi olla todella suuri merkitys siihen, mihin suuntaan nuoren elämä lähtee. Tulen itse hankalista oloista, sillä isäni oli alkoholisti, ja olen ollut lyhyen aikaa myös sijaishuollossa. Isosiskoni on ollut tukenani koko elämäni ajan. En tiedä, olisinko tässä ilman häntä, kertoo kansanedustajana työskentelevä Elovaara.

Myös Santonen ja Pekkarinen korostavat tukihenkilöiden tärkeyttä.

- Omalla kohdallani kuntien välinen yhteistyö ei aina toiminut, ja sosiaalityöntekijät olivat liian työllistettyjä. SOS-lapsikyläperhe on ollut minulle tosi tärkeä, ja pidän yhä yhteyttä SOS-äitini ja -sisarusteni kanssa, Santonen kertoo.

Tukea myös aikuisena

Tuskin kukaan kasvaa aikuiseksi yhdessä yössä täytettyään 18 vuotta. Sijaishuollosta itsenäistyvillä nuorilla onkin oikeus jälkihuoltoon 21-vuotiaaksi asti. Jälkihuollossa nuori saa apua tavallisissa arjen toimissa: miten maksetaan laskut, tai hankitaan asunto tai työpaikka. Tarvittaessa nuori saa myös taloudellista tukea. Jälkihuolto on nuorelle vapaaehtoista, ja valitettavasti monella mahdollisuus saada apua jää väliin.

- Monilla sijaishuollossa kasvaneilla nuorilla on vahva tarve pärjätä yksin, eivätkä he luota yhteiskuntaan. Taito pyytää apua ja vastaanottaa sitä suojaisi kuitenkin syrjäytymiseltä, Pekkarinen huomauttaa.

Pekkarisen mukaan sijaishuollon piirissä olevat ja siitä itsenäistyvät nuoret tarvitsisivat muita enemmän mielenterveyspalveluita, joita ei valitettavasti tällä hetkellä ole tarjolla tarpeeksi. Jälkihuoltoon käytettävät varat ovat huomattavasti pienempiä kuin ne summat, jotka käytetään sijoituksen aikana.

- On sääli, ettei jälkihuoltoon panosteta. Riittämätön jälkihuolto voi pilata sijoituksen aikana saavutetut tulokset nopeasti, jolloin sijoitukseen käytetyt resurssit menevät hukkaan.

SOS-Lapsikylä tarjoaa apua itsenäistyville nuorille sekä ohjauksen että esimerkiksi tukiasuntojen muodossa. Itsenäiseen tukiasuntoon pääsee asumaan 17-vuotiaana.

- Sain itsekin asua SOS-Lapsikylän tukiasunnossa hetken aikaa, kun muutin Helsinkiin opiskelemaan. Lapsikylän ohjaaja auttoi minua myös hommaamaan HSL:n kortin, jolla pääsee käyttämään julkista liikennettä, Santonen sanoo.

- Ohjaajat auttavat itsenäistyviä nuoria jokapäiväisissä asioissa. Esimerkiksi yhden tuttuni luona ohjaaja kävi auttamassa asunnon siivoamisessa, hän lisää.

Koripallo antoi näkökulmia

Tilastojen valossa koulutus, työllistyminen sekä asunnon ja toimeentulon saaminen suojaavat syrjäytymiseltä. Yhteiskunnallisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa nuoren elämään tarjoamalla hänelle mahdollisuuksia, joita oma perhe ei välttämättä pysty tarjoamaan.

- Sosiaalitoimi maksoi lukiokirjani. Ilman tätä pientä panostusta en olisi pystynyt kouluttautumaan. Lisäksi he maksoivat koripallo harrastukseni. Ne hetket, kun hurautin bussilla pois betonilähiöstä keskustaan treenaamaan, antoivat minulle perspektiiviä elämään, sillä joukkueessamme oli ihmisiä aivan kaikenlaisista taustoista. Olen todella kiitollinen näistä mahdollisuuksista, joita en olisi saanut ilman yhteiskunnan tukea, Elovaara kertoo.

Santosen mukaan SOS-Lapsikylän jälkihuolto kustantaa nuorelle yhden harrastuksen. Perspektiivin ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten tapaamisen lisäksi harrastus luo parhaimmillaan myös jatkuvuutta nuoren muuten epätasaiseen elämään.

Apua koko perheelle

- Tekemissäni tutkimushaastatteluissa yksi sana nousi esiin yli muiden: äiti. Äiti on tärkeä henkilö, oli hän sitten millainen äiti tahansa. Siksi sosiaalityössä olisikin tärkeää auttaa myös vanhempia. Usein vanhempien tilanne pahenee dramaattisesti huostaanoton jälkeen, Pekkarinen toteaa.

Myös Santonen ja Elovaara ovat yhtä mieltä siitä, että sosiaalityössä pitäisi auttaa koko perhettä.

- Pahimmillaan vanhempien epäluottamus viranomaisia kohtaan johtaa hirveisiin konflikteihin, joissa asioita puidaan oikeusteitse. Mielestäni sosiaalityöntekijän lisäksi tarvittaisiin neutraaleja tukihenkilöitä, jotka voisivat riitatilanteissa toimia sovittelijoina. Tällainen henkilö voisi toimia tukena myös sosiaalityöntekijöille, Elovaara pohtii.

Santosen mukaan vuorovaikutus biologisten vanhempien ja sijaisäidin kanssa on toiminut SOS-Lapsikylässä hyvin ainakin hänen kohdallaan.

- Koen, että minulla on kaksi äitiä, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä. Tietenkin kavereille puhuessa erottelen, kummasta äidistä on kyse, mutta kutsun heitä molempia äidiksi.

Kotoa pois muuttamisen lisäksi moni sijaishuollosta itsenäistynyt nuori kokee kriisin silloin, kun tulee itse vanhemmaksi.

- Vanhemmuus on haastavaa kenelle tahansa, ja moni tavallisessakin perheessä kasvanut käy vauvan saatuaan läpi omaa lapsuuttaan ja kipukohtiaan. Erityisen haastavaksi vanhemmuus käy kuitenkin silloin, kun omasta elämästä ei löydy mallia sellaisesta kodista, jonka itse haluaisi omalle lapselleen tarjota. Jos ahdistus käy liian suureksi, eikä apua jaksa tai halua pyytää, riskinä on ongelmien siirtyminen seuraavalle sukupolvelle, Pekkarinen sanoo.

- Usein unohdetaan, että rikkinäinen koti seuraa ihmistä myös aikuisena. Ihmisillä, jotka on huostaan otettu nuorena, ei välttämättä ole aikuisena ketään, joka tukisi heitä vanhemmuudessa, Elovaara muistuttaa.

Uskoa elämään

Pekkarisen mukaan karkeasti ottaen yksi kolmasosa sijaishuollossa olleista pärjää hyvin ilman tukea ja yksi kolmasosa kevyen tuen avulla. Valitettavasti jäljelle jääneelle kolmasosalle ongelmat kasaantuvat. Hän kuitenkin muistuttaa, että ihmiset ovat aina yksilöitä, ja tilastojen tarkoituksena on lähinnä tukea poliittista päätöksentekoa.

- Keskustelu näistä asioista on usein hirveän negatiivista. Jos minulle olisi nuorena näytetty noita tilastoja, olisin varmaan lannistunut täysin. Itse haluaisin muistuttaa siitä, että jokaisesta voi tulla ihan mitä vain, ja rikkinäinen tausta voi olla myös voimavara. Vaikka ihmisessä olisi miten paljon säröjä, ne säröt voivat olla kohtia, joista valo pääsee sisään, Elovaara sanoo.

- On myös hyvä muistaa, että ongelmat eivät koske vain tiettyä osaa ihmisistä. Kenelle tahansa voi sattua mitä vain: voi jäädä työttömäksi tai tulla ero. Tällaisissa tilanteissa kuka vain saattaa tarvita ulkopuolista apua, Pekkarinen muistuttaa.

Tärkeää olisikin antaa itsenäistyvälle nuorelle taloudellisen ja sosiaalisen tuen lisäksi toivoa ja uskoa tulevaan. Kun ihmisellä on unelmia ja päämääriä, hän jaksaa kamppailla vastoinkäymisten keskellä.

Santosella itsenäistyminen sijaishuollosta on sujunut hyvin. Hän valmistui ylioppilaaksi ja opiskelee nyt teologiaa Helsingin yliopistossa. Myös tukiverkko on kunnossa.

- Pidän lähes päivittäin yhteyttä SOS-sisarusteni ja -äitini kanssa. Jos minusta ei ole kuulunut muutamaan päivään, sijaisäitini soittaa ja kysyy, onko kaikki kunnossa. Ihan kuten muidenkin lasten äidit, Linda hymyilee.

Teksti: Matleena Merta