Terveisiä Kreikasta: ”Kylämme on kuin iso perhe”

Suomalais-kreikkalainen Paraskevi "Vive" Toufexi työskentelee sosiaalityöntekijänä Pohjois-Kreikan Alexandroupolin SOS-lapsikylässä. Vaikka resurssit ovat niukat, työtä tehdään täydestä sydämestä.

Miten SOS-Lapsikylä toimii Kreikassa?

Ateenassa ja Thessalonikissa toimivat isommat, noin 50 lapsen kylät. Alexandroupolin kylä on selvästi pienempi, sillä lapsia on enimmillään 20. Neljättä kylää rakennetaan parhaillaan Kreetalle. Lisäksi 16-18 -vuotiaille on kaksi nuorisokotia ja perheille keskuksia, joista nämä voivat saada ongelmiinsa sekä materiaalista että henkistä tukea.

Kuinka kylänne toiminta eroaa Suomen SOS-Lapsikylistä?

Meillä lapsista pitävät huolen äidit ja tädit, eikä kylissä asu pariskuntia kuten Suomessa. Miehen mallia näyttävät kylän kaksi miespedagogia. Lapset pitävät yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja nämä käyvät mahdollisuuksien mukaan tapaamassa lapsia kylässä, mutta lapset eivät käy kotilomilla. Teoriassa lapset voivat palata kylästä takaisin biologisten vanhempiensa luo, mutta käytännössä näin ei ole tapahtunut vielä kertakaan.

Millaista kylän arki on?

Aamulla lapset lähtevät kouluun, osa koulubussilla ja osan viemme autolla. He käyvät eri kouluissa, jotta voivat itsenäistyä paremmin. Iltapäivällä koulun jälkeen lapset leikkivät ja pelaavat yhteisellä pihalla. Illallisen he syövät kotitaloissaan. Tämän jälkeen lapsilla on terapiaa ja erilaista toimintaa pedagogien kanssa. Kylässä käy myös vapaaehtoisia auttamassa esimerkiksi läksyissä tai askartelemassa lasten kanssa.

Mikä työssäsi on palkitsevinta?

Parasta on työntekijöidemme yhteishenki ja sitoutuminen työhönsä sekä se, kun pääsen seuraamaan, kuinka todella vaikeista perhetilanteista tulevat lapset kehittyvät. Sellaisinakin iltoina joina olen todella väsynyt töistä, tiedän, että olen saanut hyviä asioita aikaiseksi.

Mitä haasteita lastensuojelulla on Kreikassa?

Koska maan sosiaalitoimi on huono, lapset voivat joutua elämään pitkään vaikeissa perhetilanteissa. Suuri ongelma Kreikassa on, että ei ole lainkaan väliaikaisia vastaanottokoteja, joissa huostaanotetut lapset voisivat asua odottaessaan sijoituspaikkaa. Koska lapset täytyy sijoittaa heti, heidät laitetaan perinteisellä mallilla toimiviin lastenkoteihin. Valitettavasti monista lastenkodeista tulee laitosmaisia, koska lapsia on paljon hoitajien määrään ja resursseihin nähden.

Vaikuttaako Kreikan huono taloustilanne toimintaanne?

Rahoituksemme on täysin lahjoitusten varassa, mutta onneksi olemme toistaiseksi saaneet niitä sen verran, että pystymme jatkamaan toimintaa. Resursseja ei kuitenkaan ole mihinkään ylimääräiseen. Talouskriisi näkyy Kreikassa siinä, että apua tarvitsevien perheiden määrä on kasvanut hurjasti.

Mitä suomalaiset voisivat oppia teiltä?

Kreikkalaiset ovat erittäin perhekeskeisiä. Myös meidän kylässämme perheen tunnelma on todella välitön, ja halaamme ja kosketamme paljon. Ehkä suomalaiset voisivat oppia tällaista tunteiden näyttämistä ja ulospäinsuuntautuneisuutta.

Teksti: Ruut Tolonen