Sri Lankassa lapsikylä tukee koko yhteisöä

Päivi Vahvaselkä-Valkonen ja Hannele Pohjola matkustivat keväällä Sri Lankaan tutustumaan kahteen lapsikylään. Kokemus oli rikastuttava: moni asia oli eri tavalla kuin Suomessa, mutta työtä tehdään kummassakin maassa lasten hyväksi.

Lapsikylävanhempi Päivi Vahvaselkä-Valkonen opiskelee yhteisöpedagogiikkaa ja Sri Lankan vierailu liittyi hänen opintoihinsa. Hän ei ollut aiemmin vieraillut lapsikylissä ulkomailla. Lapsikylävanhemman sijainen Hannele Pohjola oli puolestaan käynyt tutustumassa aiemmin Itävallan ja Saksan lapsikyliin.

"Päällimmäisenä Sri Lankasta jäi mieleen lasten hyvä käytös ja kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan. Minulle tuli mieleen oma lapsuuteni 50-luvulla, jolloin Suomessakin kaikki lapset nousivat seisomaan, kun huoneeseen astui vanhempi ihminen", Hannele kertoo.

Apua koko yhteisölle

Piliyandalan kylä on Sri Lankan SOS-lapsikyläjärjestön hallinnollinen keskus.

"Piliynadalassa on 19 lapsikyläkotia. Kodit ovat paljon suurempia kuin Suomessa, sillä jokaisessa asuu keskimäärin kymmenen lasta lapsikylä-äidin kanssa", Päivi kertoo.

Piliyandalan SOS-lapsikylä on perustettu vuonna 1982. Kylässä on oma esikoulu ja koulu sekä terveysasema.

"Koulussa saavat käydä myös kylän ulkopuoliset vähävaraiset lapset. Myös terveysasema on heidän käytössään. Lapsikylä avustaakin monella tapaa omaa yhteisöään ja meille kerrottiin, että he auttavat säännöllisesti 500 kylän ulkopuolella asuvaa", Hannele kertoo.

Suurin osa sijoitetuista lapsista on orpoja. Vuonna 2004 tsunamissa menehtyi Sri Lankassa 50 000 ihmistä. Sri Lankan sisällissotaa käytiin vuosina 1982–2009. Sodassa kuoli ainakin 40 000 ihmistä.

"Sisällissota on edelleen vaiettu asia. Tsunamista puhuivat kaikki tuktuk-kuskeista SOS-lapsikylän johtajaan, mutta sodasta ei kukaan maininnut kertaakaan", naiset toteavat.

Kaikki oli tip top

"Kyselin, miten kylän nuoret itsenäistyvät, kun alkavat lähestyä täysi-ikäisyyttä. Oppaamme selitti, että tytöt harjoittelevat kodinhoitotaitoja ja opiskelevat. Tytöille tyypillinen valinta on kouluttautua sairaanhoitajaksi. Koulutus on Sri Lankassa yliopistoa myöten ilmaista, mutta SOS-lapsikylät tukevat nuoriaan asumisessa sekä opiskelutarvikkeiden hankinnassa", Päivi kertoo.

Pojat siirtyvät lapsikyläkodeista neljätoistavuotiaina omaan asumisyksikköönsä, jossa heistä huolehtii yksi kylässä itsekin asuva miesohjaaja perheineen sekä yksi päivätyötä tekevä ohjaaja. Monet pojat valitsevat armeijauran.

"Yhdessä huoneessa asuu neljä lasta. Jokaisella lapsella on yksi pystykaappi henkilökohtaisen omaisuuden säilyttämistä varten. Tavaroita ja leluja on paljon vähemmän kuin suomalaisilla lapsilla. Lattioilla ei loju leluja, vaatteita tai muuta sälää. Huoneet olivat paljon siistimmässä kunnossa kuin lasten huoneet suomalaisissa kylissä", naiset naurahtavat.

Vain äidit kelpaavat

Naiset vierailivat myös Gallen SOS-lapsikylässä.

"Kylä oli kaunis. Kaikkialla näkyi, kuinka huolellisesti aluetta ja koteja hoidetaan. SOS-lapsikylän piha-alueet on selkeästi jaettu eri toimintojen mukaan leikki-, esikoulu- ja koulualueiksi. Lapsikylien ulkopuolella tienvarret ja ihmisten pihat ovat usein roskaisia ja rojujen peitossa, mutta kylät olivat erittäin hyvin hoidettuja ja siistejä."

"Saimme oppaaksemme kylän johtajan, joka kertoi tehneensä työtä Gallen kylässä 25 vuotta, joista johtajana hän oli ollut viimeiset viisi vuotta. Nainen puhui sujuvinta englantia, mitä siihen mennessä olimme Sri Lankassa kuulleet, joten keskustelumme hänen kanssaan sai uudenlaista syvyyttä", Päivi kertoo.

Johtaja kertoi, että lapsikylävanhemmiksi valitaan perheettömiä naisia. Puutteellisten lasten- ja kodinhoitotaitojen vuoksi he harjoittelevat kaksi vuotta kokeneemman lapsikylä-äidin opastuksella, ennen kuin saavat oman kodin ja sinne noin kymmenen lasta
kasvatettavakseen.

Suomessa SOS-Lapsikylän sijaisvanhemmista monilla on omia biologisia lapsia ja vanhempina on paljon pariskuntia.

"Tämä kaikki hämmästytti isäntiämme. Sri Lankassa lapsikylistä kerrotaan näkyvästi, porteilla on kyltit ja monet esineet on merkitty lapsikylän logolla."

"Kyliin sijoitetut lapset ovat etuoikeutetussa asemassa, heillä asiat ovat erinomaisen hyvin verrattuna moniin muihin lapsiin", naiset toteavat.

Teksti: Pirkko Soininen
Kuvat: Hannele Pohjola ja kansainvälinen SOS-lapsikyläjärjestö

Sri Lanka pähkinänkuoressa

  • Väkiluku 21,8 miljoonaa
  • Pääkaupunki Colombo
  • Itsenäinen vuodesta 1948
  • Demokraattinen sosialistinen tasavalta
  • Suurimmat etniset ryhmät: singaleesit, Sri Lankan moorit ja Intian tamilit
  • Viralliset kielet sinhali ja tamili
  • Uskonnot: buddhalaisia 69,1 %, muslimeja 7,6 %, hinduja 7,1 %, kristittyjä 6,2 %, ei eritelty 10 %