Lahtisten testamentissa toteutuu vahva rakkaus lapsiin

Else ja Pentti Lahtinen testamenttasivat miljoonaomaisuutensa SOS-Lapsikylälle. Pariskunta ei saanut koskaan omia lapsia, mutta he kohtasivat työnsä kautta paljon lapsia, joita rakastivat ja joista pitivät hyvää huolta opetustyön yhteydessä.

Läpi koko yhteiselämän heitä yhdisti rakkaus lapsiin sekä myös Lappiin, jossa he asuivat pitkän ajan elämästään. Vielä myöhemminkin, muutettuaan asumaan Etelä-Suomeen, he viettivät paljon vapaa-aikaansa Lapissa.

Työpaikkaromantiikkaa ja erämaaelämää Lapissa

Suoritettuaan ylioppilastutkinnon vuonna 1943 Else opiskeli kansakoulunopettajaksi Jyväskylän Kasvatusopillisessa Korkeakoulussa eli Jyväskylän yliopistossa. Vastavalmistuneena opettajana hän toimi eri paikkakunnilla. Lappi veti puoleensa etelän tyttöä, ja Inarissa hän tutustui Penttiin, tulevaan puolisoonsa. Else ja Pentti avioituivat vuonna 1948, ja vuonna 1952 Else sai viran Törmäsen koulusta, jossa Pentti oli ollut opettajana jo useamman vuoden, olihan hän valmistunut kansakoulun opettajaksi ennen sotia.

Törmäsessä Lahtisille kypsyi ajatus jatkaa opiskeluja Jyväskylän yliopistossa, jossa Else varsin ripeästi valmistui filosofian maisteriksi ja Pentti humanististen tieteiden kandidaatiksi. Uusien tutkintojen myötä myös työtehtävät vaihtuivat. Uusi koulu oli Ivalossa, jossa Pentti toimi äidinkielen lehtorina ja Else lehtorina sekä myös rehtorina. Kouluhallintoon perehdyttyään Else oli myös koulutoimen tarkastajana sekä Lapin läänissä että myöhemmin Hämeen läänissä. 

Else ja Pentti olivat intohimoisia eräretkeilijöitä. Innokkaana luontoihmisenä Pentti rakensi Lapissa Metsähallituksen vuokratontille pienen kämpän jo keväällä 1947 yhdessä silloisen opettajakaverinsa kanssa. Pentti etsiskeli paitsi kalastusmahdollisuutta, myös paikkaa yksinoloon ja rauhoittumiseen, jota hän sodan jälkeen kaipasi. Pentti oli ollut kalamies pikkupojasta saakka ja oli lukenut Metsästys ja kalastus -lehdestä Peltojoen alueesta, joka teki häneen vaikutuksen.

Paikka tuntui ainutlaatuiselta. Niinpä Pentti alkoi puuhata majaa ja rakensi pikkiriikkisen ”Lahtisen kämpän” maassa lojuvista honkien palasista ja paikalle kuljettamistaan laudoista Muotkan Ruoktuun, lähelle Peltojokea. Kämppä oli todella pieni, vain kaksi kertaa kaksi neliömetriä.

Myöhemmin Lahtiset hankkivat Lapista kelohonkahuvilan vapaa-ajan asunnokseen.  Hämeenlinnaan muutettuaan Else ja Pentti hankkivat Luopioisista kesäpaikan, josta he tosin luopuivat Pentin vielä eläessä.

Ahkeruus, rehellisyys ja halu vaikuttaa

Else oli elinikäinen oppija jo ennen kuin ilmiöstä tuli yleinen. Kansakoulun opettajan ja filosofian maisterin tutkintojen lisäksi opettajana, lehtorina, rehtorina ja koulutoimen tarkastajana toiminut Else opiskeli myös kouluhallintoa, psykologiaa, sosiologiaa ja kirkkohistoriaa.

Työkaverit ovat luonnehtineet Elseä suoraselkäiseksi, rehelliseksi, työteliääksi ja vastuuntuntoiseksi. Hänen kerrotaan etsineen perusteellisesti ja itsenäisesti asioihin ratkaisuja ja olleen hyvä organisoija sekä iloisen ilmapiirin luoja. Hänellä oli asioista varmat mielipiteet. Elsen veljentytär Päivi Aro muistuttaa Elsen olleen lisäksi hyvin vaatimaton. Hän ei tuonut saavutuksiaan esiin.

Äidinkielen opettajana toimineen Pentin erikoistaitona oli pikakirjoitus, jonka hän oli oppinut eduskuntatalon järjestämällä kurssilla. Tätä taitoaan hän käytti muun muassa tehdessään muistiinpanoja lukemiinsa romaaneihin. Pentti oli rauhaa rakastava, hieman erakkouteen taipuva luonne, mutta myös hauska tarinoiden kertoja. 

Sekä Elsellä että Pentillä oli Lapin läänissä paljon yhteiskunnallisia luottamustehtäviä. Suomen Kunnallisliitto antoi kummallekin vuonna 1976 hopeisen ansiomerkin tunnustukseksi 25-vuotisesta ansiokkaasta kunnallisesta toiminnasta. Elselle tasavallan presidentti myönsi 6.12.1980 Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkin ja kunniakirjan.

”Eläkkeelle jäätyään Else neuloi villasukkia vuosittain 150–200 sukkaparia”, Päivi Aro kertoo.

”Hän lähetti niitä jouluisin sukulaisille ja lahjoitti paljon myös hyväntekeväisyyteen. Viimeiset sukkapaketit hän lähetti sukulaisille heinä–elokuun vaihteessa vähän ennen kuolemaansa.”

Elsen pää pysyi terävänä ja ajatus kirkkaana loppuun asti. Hän oli innokas ristisanojen täyttäjä ja hoiti viimeiseen asti kaikki asiansa itse. Taloudellisista sijoituksistaan hän oli tarkka ja tietoinen ja seurasi aktiivisesti ajan tapahtumia. Päivi Aron käsityksen mukaan Else teki vuosien ajan SOS-Lapsikylälle lahjoituksen joka kuukausi jo eläessään.

Testamentti apua tarvitsevien lasten hyväksi

Else ja Pentti tekivät testamenttinsa SOS-Lapsikylälle vuonna 1977. Veljentyttären mukaan Else oli kertonut itse keksineensä sen, että koko omaisuus testamentataan SOS-Lapsikylälle. Hän halusi, että kaikki omaisuus käytetään lasten hyväksi.

”Pentin menehdyttyä ennen vaimoaan Else eli edelleen vaatimattomasti ja halusi uskollisesti huolehtia, että lasten auttamiseksi jätettävä omaisuus pysyy mahdollisimman suurena”, Päivi Aro kertoo.

”Testamentti oli Elselle kunnia-asia.”


Else 1924–2016
Pentti 1915–2001

Teksti: Aija Rikala
Kuva: Elsen ja Pentin kotialbumi

Lue lisää: Testamentti SOS-Lapsikylälle

Tee testamentti SOS-Lapsikylälle

Testamentilla jätät jälkeesi vaikeissa oloissa kasvaville lapsille mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.

Testamenttien merkitys SOS-Lapsikylän toiminnassa on merkittävä perustamisesta lähtien ja niiden avulla on saatu paljon aikaan.  

Testamenttiasiassa pääsee alkuun esimerkiksi ottamalla yhteyttä SOS-Lapsikylään. Voit kysyä lisätietoja tai tilata testamenttiesitteemme numerosta (09) 4257 9830 tai sähköpostitse lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi.