Kaikille oikeus harrastaa

Kun perheen rahat ovat tiukassa, lasten harrastuksista on pakko luopua. SOS-Lapsikylä tukee vähävaraisten perheiden harrastustoimintaa Varkaudessa, jotta kaikki lapset saisivat tasapuoliset mahdollisuudet.

Nelilapsisessa perheessä rahat ovat aina olleet tiukassa, eikä avioero helpottanut asiaa. Liisa ja Petri erosivat vuonna 2011.

"Emme me kurjuudessa elä, mutta kyllä elämä on sellaista jatkuvaa rahasta murehtimista. Kaikki eivät ansaitse 7 000 euroa kuukaudessa. Meillä jokainen talouteen tuleva euro on tärkeä", Petri toteaa.

Liisalla ja Petrillä on neljä lasta, joilla on kaikilla omat harrastukset. 17-vuotias Aliisa opiskelee urheilulukiossa ja harrastaa yleisurheilua. Leevi on 13-vuotias yläkoululainen, joka pelasi aiemmin tennistä, mutta vaihtoi lajin sählyyn seurojen vähyyden vuoksi. 11-vuotias Anna yleisurheilee isosiskonsa tavoin ja kuopus, 8-vuotias Emma, soittaa pianoa.

"Kyllä me olemme monta kertaa keskustelleet siitä, onko meillä oikeasti varaa näihin harrastuksiin. Saan kuntoutustukea, eikä minun tuellani makseta kuin ihan pakolliset menot, ruoka ja vaatteet", Liisa huokaa.

Kaupan alalla työskentelevän Petrinkin palkka jää melko pieneksi. Keväällä 2016 Petri ja Liisa saivat koulun Wilma-järjestelmän kautta viestin, jossa kerrottiin mahdollisuudesta hakea taloudellista tukea lasten harrastustoimintaa kumpikaan ei ollut aikaisemmin kuullut.

"Tuen hakeminen sujui helposti. Lähetämme urheiluseuroilta tulevat laskut SOS-Lapsikylän koordinaattorille, joka hoitaa maksut puolestamme", Petri selvittää.

Kaikki lapset ovat olleet mukana omissa harrastuksissaan useamman vuoden ajan. Liisan mukaan harrastaminen on auttanut lapsia myös pääsemään yli perhettä kohdanneista muutoksista, kuten vanhempien avioerosta.

"Harrastusten ansiosta lapset ovat saaneet kavereita ja näkevät, millaista elämä on kodin tai koulun ulkopuolella. Etenkin yleisurheilua harrastaville Aliisalle ja Annalle hyvässä kunnossa pysyminen on tärkeä asia", Liisa kertoo.

Apua tunteiden käsittelyyn

"Harrastustuki on osa SOS-Lapsikylän ennaltaehkäisevää työtä, jota teemme yhdessä Varkauden kaupungin kanssa. Varat tukitoimintaan tulevat yrityksiltä ja yksityisiltä lahjoittajilta", kertoo SOS-Lapsikylän kehittäjäkonsultti Miia Lahtela.

Tähän mennessä SOS-Lapsikylä on tarjonnut tukea lähes 50 varkautelaiselle lapselle. Tarvetta olisi enemmänkin, sillä Lahtela kertoo saavansa viikoittain aiheeseen liittyviä yhteydenottoja.

"Toivoisimme myös voivamme tarjota tuen jatkossakin sitä jo saaville perheille, sillä pitkäjänteisyys on tärkeä osa ennaltaehkäisevää työtä. Harrastusmahdollisuuden tarjoaminen kaikille lapsille perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta koetaan tärkeäksi valtion tasolla asti, ja painotamme yhteiskuntavastuunäkökulmaa myös lahjoittajillemme.

Liisan mukaan urheileminen on opettanut lapsille tärkeää tiimipelaamista. Se on myös auttanut kohtaamaan ja käsittelemään häviämistä ja siihen liittyviä tunteita.

"Kyllä sillä on lapsille tosi tärkeä merkitys henkisesti. Lisäksi Aliisalla ja Annalla on diabetes, joten hyvässä kunnossa pysyminen on tärkeää myös sairauden hallinnan kannalta."

Perheen vanhimmalle tyttärelle Aliisalle yleisurheiluharrastus voi olla tie tulevalle uralle.

"Aliisa haaveilee liikunnanopettajan opinnoista."

Tiedotus on tärkeää

Vaikka tuen hakeminen sujui Petrin mukaan helposti, hän toivoisi, että vastaavista mahdollisuuksista kerrottaisiin laajemminkin ja ne kohdistettaisiin nimenomaan apua eniten tarvitseville.

"Ei kukaan halua olla siinä tilanteessa, että joutuu ottamaan rahaa vastaan. Mutta kun tällainen tilanne tulee, olisi todella tärkeää, että ihmiset saisivat tietää, että heidän on mahdollista saada tukea."

SOS-Lapsikylän Miia Lahtelan mukaan Varkaudessa harrastustuesta päädyttiin kertomaan koulun kautta, koska tuki haluttiin kohdistaa nimenomaan kouluikäisille.

"Päädyimme siihen, että koulukuraattori oli paras henkilö ottamaan vastaan hakemukset, sillä hän tunsi jokaisen perheen tilanteen."

Juustoa leivän päälle

Kolmen lapsen yksinhuoltaja Leena on saanut tukea nuorimman tyttärensä ratsastusharrastukseen. Tuesta hän kuuli koulun opinto-ohjaajalta ja terveydenhoitajalta.

"Ilman tukea ratsastusharrastus ei olisi ollut mitenkään mahdollinen. Nuorin tyttäreni on teini-ikäinen ja kaksi vanhempaa sisarusta opiskelevat ammattiin.  Elämämme on suoraan sanottuna köyhyysrajalla kituuttamista. Opiskelin aikaisemmin työttömyystuella uuteen ammattiin ja valmistuin hiljattain, mutta töistä ei ole vieläkään tietoa", Leena huokaa.

Leenan mukaan harrastustuella oli perheelle äärettömän suuri merkitys, vaikka teini-ikäinen tytär onkin jo ehtinyt lopettaa hevosharrastuksen.

"Tuen ansiosta meillä jäi enemmän rahaa ruokaan. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta muuten meillä olisi ollut varaa vain leipään ja voihin."

Petrikin kertoo, että harrastustuen ansiosta esimerkiksi ruuasta ei ole tarvinnut tinkiä yhtä paljon kuin ilman tukea.

"Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsilla pitää olla joku harrastus. Tuen ansiosta lapset ovat voineet harrastaa ja säästyneillä rahoilla on voinut sitten hankkia juustoa leivän päälle."

Paljon iloa tallilta

Marjan 12-vuotias tytär Liina on harrastanut ratsastusta 7-vuotiaasta saakka. Hevoset ja ratsastus ovat tytölle hyvin rakkaita.

"Kesän lopussa emme olleet vielä saaneet koulusta lukujärjestyksiä, emmekä tienneet, ehtiikö Liina ratsastamaan koulun jälkeen. Hän totesi, että lopettaa mieluummin koulun kuin ratsastuksen", Marja nauraa.

Liinan harrastuksen jatkuminen on kuitenkin ollut vaakalaudalla perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Marja on itse pienipalkkaisella hoitoalalla ja hänen miehensä
työkyvyttömyyseläkkeellä. Perhe on saanut harrastustukea vuoden verran.

"Ratsastaminen on kallis harrastus ja tuen saaminen on perheellemme todella iso helpotus. Välillä olen miettinyt, miten tämä voi olla edes mahdollista."

Ratsastus on vahvistanut Liinan itseluottamusta. Tallilla käyvät ihmiset ovat Liinalle tärkeä yhteisö, jossa hän saa kasvaa ja kehittyä.

"Suuren eläimen hallinta tuo itsevarmuutta ja onhan ratsastus myös kokonaisvaltaista liikuntaa. Käymme tallilla yleensä yhdessä, ja joskus Liina on myös käynyt kahdestaan ystävänsä kanssa."

Marja kiittelee kaikkia harrastustukeen rahaa lahjoittaneita ja toivoo, että perhe saisi tukea vastakin.

"Tämä on Liinalle tärkeää. Hän saa tallilta niin paljon iloa."

Kaikkien harrastustukea saaneiden perheenjäsenten nimet sekä lasten iät on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamiseksi.

Teksti: Matleena Merta
Kuvat: Dreamstime

Harrastusmahdollisuus kaventaa hyvinvointieroja

SOS-Lapsikylän harrastustuki Varkaudessa on osa laajempaa yhteistyötä Varkauden kaupungin kanssa.

"Olemme aloittaneet harrastustuen pilottina Varkaudessa, mutta tulevaisuudessa tavoitteena on laajentaa toimintaa koko maahan. Tarkoituksenamme ei ole
sulkea pois valtion tai seurojen tarjoamia harrastustukimuotoja, vaan toimia niiden rinnalla", selvittää SOS-Lapsikylän kehittäjäkonsultti Miia Lahtela.

Harrastustoiminnan tukemisen taustalla on halu kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja, jotka syntyvät jo henkilön varhaislapsuudessa.

"Harrastus voi olla hyvin edullinen keino ehkäistä lapsen syrjäytymistä myöhemmin elämässä."

Lahtela kuitenkin huomauttaa, että pelkkä taloudellinen tuki ei riitä lapsen harrastuksen
mahdollistamiseen.

"Tarvitaan myös henkilöitä, jotka kuljettavat lapset harrastuspaikoille. Jos vanhemmat eivät tähän kykene, auttaja voi olla vaikka kummi tai sukulainen."

Haluatko tukea lasten harrastustoimintaa Varkaudessa?

Saaja: SOS-lapsikyläsäätiö
Tili: Nordea FI27 2386 1800 0100 66
Viite: 2202