Tiedetään, että sijoitetuilla lapsilla kaveripiiri muuttuu heidän ikätovereitaan useammin. Kaverisuhteiden ylläpitäminen ei ole aina mahdollista esimerkiksi välimatkan takia ja lasten kokemuksissa perheenjäsenten ja kaverien käynnit sijaishuoltopaikassa ovat harvinaisia. 

Lapset ovat tuoneet esille, että laitoskäytännöissä ystävyyden ylläpitoon voi vaikuttaa niin sanottu kaveriaika, jonka rajoittamista voidaan käyttää kasvatuksellisena toimenpiteenä (ks. Riitta Laakso: Ne näki musta). Tämä on toki yleinen toimintatapa muissakin perheissä, enkä väitäkään, että kavereiden kanssa vietettävän ajan rajoittaminen olisi kyseenalaista, jos lapsi ei hoida hänelle kuuluvia vastuita, kuten koulunkäyntiä. Huomioni kuitenkin kiinnittyi kaveriaika-käsitteeseen, mikä henkii vahvasti laitosmaista retoriikkaa. On eroa, todetaanko nuorelle: ”Et voi olla kaverin kanssa, koska…” tai ”Et voi käyttää kaveriaikaasi, koska…”.

Jälkimmäinen osoittaa selkeästi, että lapsen kaverisuhdetta määritellään osin institutionaalisin toimenpitein.

Vähemmän laitoselämää

Voimme edistää sijoitettujen nuorten kaverisuhteiden ylläpitoa sanavalintojen lisäksi toiminnallisilla valinnoilla. Lapsen mielessä institutionaalisia rakenteita ja elämän laitosmaisuutta murtaa yhteinen tekeminen saman ikäisten ja samanlaisia mielenkiinnonkohteita jakavien ihmisten kanssa. Aikuisina voimme vahvistaa lasten kiinnittymistä sellaisiin turvallisiin verkostoihin, joissa he voivat asettua tasavertaisesti muiden rinnalle. 

Erilaisiin lastensuojelun ulkopuolisiin verkostoihin liittyminen mahdollistaa lapselle elämän mittaisiakin ihmissuhteita, joissa lastensuojelu on vain sivujuonne ihmisen elämässä.  Tämän takia on merkityksellistä, millaisiin tapahtumiin ja tilanteisiin lapsia kannustetaan osallistumaan. Yhtä tärkeää on opettaa lapsille turvataitoja myös kaverisuhteissa: mikä on sallittua ja miten suojelen itseäni fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa.

Ystävyyden malli siirtyy seuraavalle sukupolvelle

Nuoruudessa syntyneet kaverisuhteet voivat muodostua hyvinkin merkityksellisiksi myöhemmin aikuisuudessa. Nuoren itsenäistyessä aiemmat kaverisuhteet saattavat jäädä taakse opiskelujen, työelämän ja lopulta perhe-elämän ottaessa osansa hänen ajankäytöstään. Siinä missä myönteiset lapsuuden kokemukset hyväksytyksi tulemisesta ja tasavertaisuudesta rohkaisevat heittäytymään uusiin kaverisuhteisiin aikuisuudessa, ne voivat myös vaikuttaa siihen minkälaisiin ystävyyssuhteisiin aikuisena hakeutuu. Keiden keskellä tunnen oloni hyväksytyksi ja miten omat arvoni resonoivat yhdessä jaettujen arvojen kanssa? Miten saan irrottauduttua omaa hyvinvointiani uhkaavista suhteista?

Muiden läheisten ihmisten lisäksi ystävien kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut. Taustasi ei määritä ystävyyttä, vaan se, millaisia arvoja kannat ja mihin olet tulevaisuutesi kanssa suuntaamassa. Omaa mielen hyvinvointia ja itseluottamusta voi vahvistaa se, että huomaa edenneensä elämässä siinä missä muutkin. Menneisyys saa vertailukohtia kavereiden kertomuksista, joissa he jakavat tarinoita omasta lapsuudestaan ja perhesuhteistaan. Pitkien ystävyyssuhteiden vaikutukset voivat olla jopa ylisukupolvisia, sillä lapset ottavat mallia aikuisten välisistä ystävyyssuhteista.