Ihmisen lapsi tarvitsee toista ihmistä läpi elämän, mutta erityisesti elämänsä alkutaipaleella. Kun vauvaa hoidetaan, hän tuntee olevansa hyväksytty ja tärkeä. Vauva tarvitsee vuorovaikutusta, koska ihmisen elämän varhaiset vaiheet muokkaavat aivoja enemmän kuin myöhäisemmät kehitysvaiheet. Jos vanhemmat eivät jaksa hoivata, itsetunnon ja empatiakyvyn rakentuminen vaarantuu. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että hänellä on ainakin yksi pysyvä ihmissuhde, joka mahdollistaa turvallisen varhaislapsuuden.

Apua on tarjolla niille, jotka jaksavat kysyä

Samaan aikaan, kun me tuoreet isovanhemmat jonotamme vauvan sylissäpitovuoroa, en voi olla ajattelematta niitä tuhansia pieniä lapsia, joilla ei ole elämässään yhtään turvallista aikuista.

Suomessa lähes 18 000 lasta on eri syistä sijoitettu syntymäkotinsa ulkopuolelle. Toistaiseksi huostaanotot eivät ole merkittävästi vähentyneet, vaikka syntyvyys laskee. Laskeeko syntyvyys Suomessa siksi, että perheet eivät saa tarvitsemaansa tukea vanhemmuuteen? Alle kolmevuotiaiden lasten vanhemmat eroavat Suomessa eniten. Monen huostaanoton taustalla on uupunut yksinhuoltaja.

Jo muutamia kuukausia syntymän jälkeen vauvat reagoivat ympäröivien ihmisten ahdinkoon aivan kuin se olisi heidän omaansa. Siksi vanhemman uupumukseen on reagoitava nopeasti! Paras havainnointipiste tähän on neuvola. Tunnistaako neuvola riittävän hyvin orastavat ongelmat, joita vanhemmat eivät kehtaa nostaa esiin? Usein ongelmat ovat alussa pieniä ja niiden korjaamiseksi tarvittaisiin vain toinen käsipari tai varasyli.

Avun kynnystä madallettava entisestään

Kunnat pyrkivät madaltamaan kynnystä kotipalveluiden saamiselle, mutta edelleen tarpeen tarkka perustelu on monelle apua tarvitsevalle liian haastavaa. Yksi neuvolan vinkistä apua hakeneista äideistä kertoo viimeistelleensä graduaan huonosti nukkuvan yksivuotiaan ja selkäkipujen kanssa. Tilanne oli haastava, vaikka lapsen isä pystyi töiden jälkeen illalla auttamaan lapsen hoidossa. Kymmenen kolmen tunnin kotikäyntiä oli perheelle lottovoitto ja nyt elämä taas sujuu ilman apua.

Seurakunnat järjestävät lapsiperheille monenlaista apua - päiväkerhot ja iltapäiväkerhot pyörivät viitenä päivänä viikossa. Helsingin Lauttasaaren seurakunta on mennyt asiassa vielä askelen eteenpäin ja alkanut tänä keväänä tarjota koteihin ilmaisia lastenhoitokeikkoja, joita he kutsuvat avioerojen vastaiseksi työksi. Loistava idea!

Mitä jos ei vaan jaksa?

Jos ei vaan jaksa, on hyvä saada joku rinnalle kulkemaan. SOS-Lapsikylän perhekumppani tulee perheen avuksi, auttaa selvittämään ongelmien syitä ja etsii yhdessä perheen kanssa vaikuttavaa apua ajoissa ennen sijoitustarpeen syntymistä. Tuemme vanhempien jaksamista myös kouluttamalla tukiperheitä. Tukiperheeseen lapset voivat mennä säännöllisesti viikonloppua viettämään. Ajan myötä tukiperheestä tulee lapselle tuttu ja turvallinen paikka, johon on kiva mennä, ja vanhemmilla on hetki aikaa ladata akkujaan. Tukiperheeksi etsitään ihan tavallisia perheitä, joissa on tilaa vieraalle lapselle, ja joiden elämäntilanne on vakaa.

Joskus vanhempi ja lapsi löytävät rytmin elämäänsä perhekuntoutuksessa, joskus apu voi olla jotain muuta. Äärimmäisenä vaihtoehtona, jos ongelmat ovat liian vaikeita ratkaistaviksi, tarjoamme hyvän sijaisperheen.

SOS-Lapsikylän visio on, että jokainen lapsi kasvaa perheessä rakastettuna, arvostettuna ja turvassa. Saman vision jaan omassa elämässäni. Maltan tuskin odottaa, että saan kasvaa oman lapsenlapseni kanssa. Haluan olla varasyli lapselle ja varaventtiili hänen vanhemmilleen.