Kiireellinen sijoitus on äkillisen luonteensa vuoksi voimakkain väliintulo lapsen ja perheen elämään. Lastensuojelussa on aina käytettävä lievintä riittävää keinoa lapsen tilanteen hoitamiseksi. Kiireelliseen sijoitukseen voidaan ryhtyä vain, jos mitään muuta keinoa lapsen turvallisuuden takaamiseksi ei ole. Kiireelliseen sijoitukseen voidaan päätyä myös silloin, kun perhe ei suostu lievempään lastensuojelun tukeen tai kunnassa ei ole käytettävissä sopivia kevyempiä lastensuojelun palveluja.

Luottamus on kaiken perusta

Kiireellisten sijoitusten määrän kasvussa on kyse lastensuojelua vaivaavasta henkilöstöresurssien, ajan ja osittain myös osaamisen vajeista.

Työntekijällä pitää olla aikaa paneutua perheen tilanteeseen, jotta luottamus perheen ja työntekijän välillä voi syntyä. Luottamus työntekijään ja hänen vilpittömään haluunsa auttaa, on usein edellytys sille, että perhe suostuu vastaanottamaan tarjottuja palveluja. Sosiaalityöntekijöiden ja muiden lastensuojelutyöntekijöiden puute ja vaihtuvuus sekä kohtuuttomat asiakasmäärät vaikeuttavat intensiivistä perheiden tukemista. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, Valviran, mukaan vain puolessa Suomen kunnista lastensuojelussa toimivilla on kohtuullisena pidettävä asiakasmäärä.
 

Tulipalojen sammuttelusta varhaiseen auttamiseen

Lastensuojeluosaaminen vaatii vahvaa ammattitaitoa, koulutusta ja kokemusta. Kolmannes lastensuojelun tehtävissä toimivista on kuitenkin epäpäteviä. Uskon, että kiireellisten sijoitusten määrän jatkuva kasvu johtuu resurssi- ja aikapulan lisäksi ainakin osittain myös siitä, että työntekijällä ei ole osaamista eikä rohkeutta puuttua lasten ja perheiden elämään. Epävarma ja epäpätevä työntekijä odottaa helposti konkreettista vaaratilannetta ennen kuin hän uskaltaa ryhtyä toimenpiteisiin, jolloin ei ole tehtävissä muuta kuin kiireellinen sijoitus. Tällöin lastensuojelu on muuttunut perheiden ja lasten mahdollisimman varhaisesta auttamisesta tulipalojen sammuttamiseksi.

Parhaimmillaan kiireellinen sijoitus ”herättää” vanhemmat niin, että heidän kanssaan päästään työskentelemään intensiivisesti. Vaarana kuitenkin on, että perhe – niin lapsi kuin vanhemmat – kokevat kiireellisen sijoituksen erittäin kielteisenä, jopa traumaattisena tapahtumana. Tällöin kiireellinen sijoitus uhkaa vakavasti työntekijän mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä ja auttaa perhettä jatkossa.  

On välttämätöntä aina vakavasti harkita, voidaanko kiireellisen sijoituksen sijasta löytää joku sellainen vaihtoehto – esim. koko perheen sijoitus perhekuntoutukseen - joka varmistaa lapsen turvallisuuden, mutta mahdollistaa paremman yhteistyön ja perheen auttamisen jatkossa.