Olisi mukava ajatella, että puolisoitaan pahoinpitelevät miehet ovat jokin erillinen ihmisryhmä. Että asia ei koske meitä normaaleja ihmisiä, jotka elämme tasa-arvoisessa Suomessa jossa kaikilla on samat oikeudet. Naisiin kohdistuva väkivalta kuuluu samaan kastiin köyhyyden, päihdeongelmien, mielenterveyden häiriöiden ja lasten kaltoinkohtelun kanssa. Sitä tapahtuu jossain muualla, sillä ei ole meidän tavallisten ihmisten kanssa mitään tekemistä. Me emme voi sille mitään, asia ei kuulu meille vaan poliisille ja sosiaalialan työntekijöille.


Naisiin kohdistuva syrjintä, vähättely, ahdistelu ja väkivalta on myös Suomessa rakenteellista eli osa yhteiskunnan hyväksyttyä toimintamallia. Se alkaa siitä, että lapsia kotona hoitava äiti on yhteiskunnalle hukkaan menevä voimavara, mutta koti-isä on palkitsemisen arvoinen arjen sankari. Se alkaa siitä, että opinto-ohjaaja koulussa ihmettelee, miksi tyttö haluaa autonasentajaksi eikä lähihoitajaksi. Se alkaa siitä, että lähes jokaista teini-ikäistä tyttöä on poikien – tai aikuisten miesten - toimesta nimitelty huoraksi. Se alkaa siitä, että mies voi puolustella naiseen käsiksi käymistä humalatilalla (omalla tai naisen).  Se jatkuu liian usein seksuaalisena ahdisteluna työpaikoilla ja kouluissa, seksiin pakottamisena, uhkailuna, ihmissuhteista eristämisenä, taloudellisena riistona ja henkisenä sekä suorana fyysisenä väkivaltana.

Irti väkivallan perinnöstä

Lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista suurin osa on todistanut ja kokenut kaikkia näitä väkivallan muotoja. Väkivallan kasvot ovat näiden lasten kokemusten myötä läsnä sijaiskodeissa. Haasteena on kasvattaa näistä pojista miehiä, jotka luovat ympärilleen enemmän turvallisuutta kuin pelkoa. Haasteena on kasvattaa näistä tytöistä naisia, jotka tuntevat oman arvonsa eivätkä uhriudu. Korjaava malli sisältää paitsi ehdottoman väkivallattomuuden ja turvan, myös asenteiden mallintamista. Meillä pitää olla sijaishuollossa aikuisia, jotka näyttävät omalla esimerkillään, että sukupuoli ei määrittele ihmisen toimintaa, oikeuksia tai arvoa. Tarvitsemme erilaisia miehen- ja naisenmalleja lasten ympärille.


Lapsikylän toimintamalli tuo perheeseemme sijoitetuille lapsille monta uutta ja erilaista aikuisen mallia. Se tuo mallin yhteistyöstä miesten ja naisten kesken. Se tuo mallin arjen ristiriitojen ja erimielisyyksien väkivallattomasta ratkomisesta.  Miesten erityinen arvo tässä työssä liittyy myös asennekasvatukseen. Vain turvallinen ja itseensä luottava mies voi opettaa lapsille, miten ylisukupolvinen väkivaltakehitys katkaistaan ja tilalle luodaan turvallinen yhteisen elämän malli. 


Eräs kylämme miespuolinen työntekijä kiteytti juuri saapuneelle lapselle kylämme sääntöjä seuraavasti: ”Ei oikeastaan tarvi muistaa kuin yksi asia: ketään ei saa vahingoittaa, ei itseäänkään.”


Turvallista vuotta 2016 kaikille!