Keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa. Kun ympäristö tai vuorovaikutustilanne koetaan uhkaavana, aktivoituu psykofyysinen hälytysjärjestelmä automaattisesti: pelko täyttää mielen, sydämen syke nousee ja hengitys tihentyy. Pakenemme, hyökkäämme tai jähmetymme. Miellyttävässä ja turvalliseksi koetussa ympäristössä tai vuorovaikutussuhteessa keho on rentoutunut ja tunnekokemus neutraali tai ilontäyteinen.

Ihmisen perustunteita ovat ilo, suru, viha, pelko, hämmästys, inho ja kiinnostus. Kulttuurista riippumatta ihmiset sijoittivat saman tunnetilan samaan kohtaan kehossaan.

Vanhemmat auttavat säätelemään tunteita

Oman tahdon ilmaisemisen harjoittelu kestää oikeastaan läpi elämän. Uhmaikäisellä lapsella on vielä vähän keinoja käytössään. Nuoruusikäisellä ilmaisuun löytyy jo enemmän välineitä. Nuori ilmaisee mielipiteitään lähinnä sanallisesti, toki joskus oviakin saatetaan paiskoa. Lapsen viesti on: ”Minä olen tärkeä ja mielipiteilläni on väliä.”

Omat varhaiset kiintymyssuhteemme ja kuulluksi tulemisen kokemuksemme vaikuttavat siihen, kuinka kykenemme ottamaan vastaan lapsen tunteet. Olemmeko voineet kokea itsemme hyväksytyiksi ja ymmärretyiksi kaikkine tunteinemme? Vai olemmeko kenties joutuneet tukahduttamaan tunteemme, jotta vanhemmillemme ei tulisi paha mieli?

On hyvä osata sanoa vastaan

Vanhemman tehtävä on auttaa lasta säätelemään tunteitaan ja käyttäytymistään. Näin lapsi kykenee kasvaessaan selviytymään erilaisista vuorovaikutustilanteista itsenäisesti. Hän uskaltaa myös ilmaista mielipiteensä niin parisuhteissa kuin työelämän haasteissa.

Usein lapsen sukupuoli vaikuttaa siihen, millaista käyttäytymistä pidetään soveliaana. Laajassa suomalaisessa pitkittäistutkimuksessa seurattiin samoja henkilöitä eri ikäkausina. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi lapsuusajan kielellinen aggressiivisuus ei ennustanut henkilön muuttuvan epäsosiaaliseksi aikuisena. Sen sijaan aggressiivisuus kääntyi jopa voimavaraksi erityisesti tyttöjen kohdalla. He olivat aikuisina energisiä, uskalsivat ottaa riskejä ja pitivät puolensa. Vanhemmat voivatkin olla itseensä tyytyväisiä, jos lapsi uskaltaa haastaa heitä.

Jos vanhemman omien tunteiden osoittaminen on lapsuusaikana tukahdutettu, voi hän päättää, että omien lasten kohdalla toimii toisin. Se ei ole helppoa, mutta se kannattaa. Ja se tuntuu hyvältä, myös sydämessä!