Kaikki tunteet voimaantumisesta lamaantumiseen ovat oikeutettuja. Enemmän merkitystä on sillä, miten tunteisiin reagoi, sillä niihin suhtautuminen vaikuttaa myös tulevaisuuden valintoihin.  

Puhumme paljon perheiden repaleisesta arjesta, jota värittävät aikuisten työ, lasten koulu ja perheenjäsenten harrastukset sekä muu tärkeä vapaa-ajan tekeminen. Kannamme huolta pikkulapsiperheiden jaksamisesta. Näemme vanhemman ja lapsen välisen kiintymyssuhteen olevan ensisijaista myöhemmin elämässä pärjäämiselle. Tiedämme nuoren aivojen uudelleenjärjestymisen aiheuttavan murrosiän tunnemyrskyjä. Mutta kuinka paljon tiedämme nuoren aikuisuuden aikaisten elämänmuutosten ja -tapahtumien vaikutuksista nuoren psyykkiseen hyvinvointiin?

Nuori aikuinen tarvitsee tietoa ja tukiverkkoja

Millaista tukea aikuistumisen kynnyksellä oleva nuori tarvitsee, kun opiskelupaikka on jäänyt saamatta? Oletammeko, että täysi-ikäisyyden saavuttaessaan ihminen on valmis ja kykenevä tekemään elämänvalintoja siinä missä kuka tahansa aikuinen? Nuoren kohdalla opiskelupaikan valintaan vaikuttavat voimakkaasti mielikuva itse opiskelusta ja opiskelupaikasta, eikä nuorella välttämättä ole käsitystä alasta, jolle hän on suuntaamassa. 

Aikuisuuden alku on elämänvaihe, joka on täynnä uusien asioiden nopeaa ja tehokasta oppimista. Siksi varsinkin niille nuorille, jotka vielä etsivät omaa polkuaan, tulisi tarjota mahdollisuuksia nähdä ja kokea konkreettisesti työelämää. 

Monet nuoren aikuisen elämää mullistavat tapahtumat ajoittuvat yleensä samaan ajankohtaan: opiskelujen aloittaminen, muuttaminen pois lapsuudenkodista, oman arjen ja talouden pyörittämisen opettelu, sekä nuoruuden etsikkoaikaan kuuluva sosiaalinen hapuilu. 

Meidän aikuisten tulisikin pitää huolta siitä, että nuorella on hänen tarvitsemansa sosiaalinen tukiverkosto tässä elämänvaiheessa. Mikäli nuorelle ei luonnostaan tällaista verkostoa rakennu, tulee yhteiskunnan varmistaa, että nuoren tarpeet, huolet ja ilot kuullaan nuorille suunnatuissa palveluissa.

Resursseja nuorten tukemiseen

Nuorten kuuleminen ja tukeminen vaativat tietenkin riittäviä resursseja niin yksittäisen työntekijän kuin organisaatioiden näkökulmista, mutta myös olemassa olevien palvelurakenteiden kriittistä tarkastelua. Usein me ammattilaiset kannamme haluamattammekin historiallisia organisaatiossa vallitsevia toimintamalleja neuvottelupöytiin. Nykyään on kuitenkin olemassa myös helposti lähestyttäviä ja joustavia palvelumuotoja nuorten opinto- ja työllistymispolkujen vahvistamiseksi. 

Palveluiden tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla pyrkimys nuoren motivaation ja itseluottamuksen vahvistumiseen. Yhtä lailla nuorelle pitää syntyä realistinen käsitys niistä velvoitteista, joista jokaisen kansalaisen oletetaan kantavan itsellinen vastuu. Yhteiskunnan raameihin asettuminen vaatii kuitenkin sen, että nuorelle mahdollistetaan riittävän turvallinen ympäristö identiteetin ja resilienssin vahvistumiseen. 

Nuori aikuinen, kuten jokainen meistä, reflektoi minäkuvansa kautta rooliaan ja asemaansa yhteiskunnassa. Kysymys on pitkälti siitä, että olemme palveluita kehittäessämme yhteiskunnallisten vaikutusten lisäksi kiinnostuneita nuorten aikuisten hyvinvoinnista yksilön tasolla. Opintojen ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria ei saa hylätä, vaan yhteiskunnan tulee tukea heitä siinä missä muitakin nuoria.