Mielestäni kiintymyssuhteen syntymiseen tarvitaan turvallinen perusta, joka edellyttää, että suhteessa on tilaa kaikenlaisille tunteille. Sekä lapsen että aikuisen on tunnettava olonsa turvalliseksi ihmissuhteissaan. Se edellyttää mahdollisuutta ilmaista tunteita hyväksyvässä ja ymmärtävässä ilmapiirissä.

Tunteiden merkitys on noussut entistä enemmän esiin, kun olemme vuosien saatossa tehneet Pesäpuussa lastensuojelun perhehoidon kehittämistyötä yhdessä perhehoidon muiden toimijoiden kanssa. Tieto hyvästä vuorovaikutussuhteesta ja kiintymyssuhteen synnystä on lisääntynyt huimasti viime vuosien aikana. Lapsen ja vanhemman välisestä vuorovaikutussuhteesta ja siihen liittyvistä tunteista on jo helppo puhua.

Entä jos puhutaan muista tärkeistä ihmissuhteista perhehoidossa? Mistä tunteista sijoitettu lapsi voi puhua sijaisvanhemmilleen, omille vanhemmilleen, omalle sosiaalityöntekijälleen? Entäpä sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän suhde - aukeneeko tässä suhteessa tunteiden kirjo vai pysytäänkö ”asiatasolla”. Ja vaikka tunteita tunnistetaankin, uskalletaanko niistä puhua ja onko vastassa henkilö, joka jaksaa tai uskaltaa olla läsnä ja ottaa vastaan tunteiden moninaisen kirjon?

Sijaisvanhemmille on annettava mahdollisuus käsitellä omia tunteitaan, että he voivat auttaa lapsia. Mieli ei voi olla avoin, jos kantaa raskasta taakkaa. Sijaisvanhempien tukemisessa on tärkeää kuunnella, mitä heillä on sanottavanaan ja ottaa heidät mukaan kehittämistyöhön. Sekä sijaisvanhemman että myös perhehoidon sosiaalityöntekijän tulee kokea olonsa turvalliseksi keskinäisessä suhteessaan. Suhteessa pitää voida ilmaista kaikenlaisia tunteita.

Sijais- ja adoptiovanhempien ennakkovalmennus PRIDE, joka Suomessa on ollut käytössä jo yli 20 vuotta, kirkasti perhehoidon perusajatuksen - kukaan ei pärjää yksin. PRIDE-ohjelma lähtee syvästi lapsen tarpeista, joihin vastaa ammatillinen tiimi, jossa sijaisvanhemmat ja ammattilaiset toimivat tasavertaisina kumppaneina. Siksi toivonkin, ettei kehitetä sijaisvanhemmille tukea ilman sijaisvanhempien panosta, ei määritellä lapsen läheisiä kuulematta lasta, eikä kehitetä perhehoitoa ilman kaikkien perhehoidon toimijoiden tasavertaista osallistumista.