Suomessa on kuitenkin kymmeniä tuhansia nuoria, jotka eivät ole kirjoilla peruskoulun jälkeisissä opinnoissa tai mukana työelämässä. Erityisen haavoittuvaisessa asemassa ovat kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleet nuoret. Opiskelu edellyttää yhä enemmän itseohjautuvuutta ja kykyä omaksua asiat teorian kautta. Tekemisen kautta oppiminen vähenee, jonka myötä moni nuori kokee, ettei heille ole tarjolla sopivia opiskelupaikkoja. Nuori tarvitsee läheisten tukea ja vahvistusta omien taitojensa tunnistamisessa, mutta myös luvan etsiä oikeaa polkua ja muuttaa suuntaa huomatessaan kulkevansa väärään suuntaan.

Haastattelin tähän blogiin sosionomiopinnot aloittavaa Eveliinaa. Hän on yksi monista opiskelunsa aloittavista, lapsena huostaanotettuna olleista nuorista. Osa näistä opintonsa aloittavista nuorista on vielä jälkihuollossa. Sijaishuollossa kasvaminen on voinut vaikuttaa aikaisempiin kokemuksiin kouluyhteisöön kiinnittymisestä ja oman paikan löytämisestä koulun sosiaalisessa ympäristössä. Toisille peruskoulun suorittaminen on ollut työn ja tuskan takana, toisilla opiskelut ovat sujuneet siinä missä muillakin. Myönteinen kokemus peruskoulusta on ilmiselvästi vahvistanut myös Eveliinan opintoihin hakeutumista:

”Alkava opiskelu on erittäin kivaa, sillä olen kovasti halunnut päästä takaisin koulun penkille.”

Oppimista ja uusia kavereita

Erilaisten yksilöllisten kokemusten pohjalta teemme, tietoisesti tai tiedostamatta, myös tulevaisuuden valintojamme. Tämän takia on tärkeää, että lapsi saa elinympäristössään opiskeluihin kannustavia ja myöhemmin työelämään kiinnittymistä vahvistavia kokemuksia. Eveliina kertookin, että omalla elämänhistorialla on ollut merkitystä opiskelupaikan valintaan:

”Hain sosionomiksi, koska minulla on kokemusta lastensuojelusta ja haluan itse päästä kehittämään lastensuojelua, sekä pidän työskentelystä lasten ja nuorten kanssa.”

Uuden äärellä oleminen on toisaalta jännittävää, toisaalta innostavaa. Kouluinstituutioon kiinnittymisellä ja peruskoulun jälkeisten tutkintojen suorittamisella on tutkitusti merkitys ihmisen myöhempään pärjäämiseen elämässä. Kiinnittymistä ja opiskelumotivaatiota vahvistaa usein se, että nuori on löytänyt itselleen mieleisen alan ja kokee osallisuutta vertaisryhmässään. Uuden edessä nuorta opiskelijaa voi pohdituttaa, miten hän sopeutuu uuteen ympäristöön ja miten pääsee mukaan koulun sosiaaliseen toimintaan. Eveliina kuvaileekin uuden oppimisen rinnalla uusiin opiskelukavereihin tutustumisen olevan tärkeä osa opiskeluja:

”Odotan opiskeluista uusia näkökulmia opintoihin liittyviin asioihin ja itse oppimista. Odotan myös uusien, samasta alasta kiinnostuneiden, opiskelijoiden tapaamista.”

Arkirytmi takaisin

Eveliina kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että on päässyt opiskelemaa alaa, jolle on eniten halunnut. Hän kertoo saaneensa tuttaviltaan tietoa alasta ja koulutuksesta ennen opintoihin hakeutumista. Opintoihin siivittävät palava halu ja aito kiinnostus koulua kohtaan. Opiskelut tuovat myös rytmiä elämään ja lisäävät osallisuuden tunnetta yhteiskuntaan ja vertaisryhmään.  

”Innostaa myös ala, jolle pääsin ja en malta odottaa koulun alkamista. -- Opiskelun aloittamisen myötä saan paremman arjen rytmin takaisin.”

Uuden edessä nuori tarvitsee tukea läheisverkostoltaan. Tutkintoon suuntaavien opintojen aloittaminen voidaan nähdä yhtenä askeleena kohti aikuistumista vastuineen ja velvollisuuksineen. Intoa täynnä oleva opiskelija voi kuitenkin kohdata opiskelujen aikana yllättäviä tilanteita ja haasteita. Sen takia on tärkeää, että opiskelijan on tarvittaessa mahdollista saada tukea läheisiltään:

”Toivon saavani tukea vaikeisiin aiheisiin, joita en itse ymmärrä, ja tukea mahdollisesti myös henkiseen jaksamiseen. Tukea toivon saavani lähinnä poikaystävältäni ja jälkihuollon ohjaajaltani.”

Onnea ja menestystä kaikille opiskelunsa aloittaneille!