Lapsen oikeuksien sopimuksen 25 artikla edellyttää sijaishuollossa olevien lasten hoidon ja olosuhteiden valvontaa. Lastensuojelulain 53 §:n mukaan lapselle on järjestettävä riittävä mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti hänen asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää.

Lapsella tulee olla oikeus vapaasti kertoa omista olosuhteistaan sijaishuoltopaikassa sekä tuoda esiin omia näkemyksiään ja kokemiaan epäkohtia sijaishuoltopaikassa. Lapsen henkilökohtainen tapaaminen ja hänen kuulemisensa sekä muu keskinäiseen vuorovaikutukseen perustuva havainnointi ovat välttämätön osa lapsen kohtelun asianmukaista valvontaa.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava lapsen huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoituksen aikana, onko sijoituksen jatkaminen hänen sijaishuoltopaikassaan lapsen edun mukaista. Valvonnan tulee sisältää lapsen henkilökohtaisten tapaamisten ja muun lapseen pidettävän yhteydenpidon lisäksi keskustelut laitoksen henkilökunnan kanssa. Sosiaalityöntekijän on arvioitava rajoituspäätösten lisäksi lapsesta laadittuja päivittäismerkintöjä erityisesti silloin, jos lapseen on kohdistettu sijaishuoltopaikassa rajoitustoimenpiteitä tai lapsen kertoma tai käyttäytyminen (esimerkiksi karkumatkat) sitä edellyttävät.

Sijaishuollon järjestäminen kuuluu lapsen huostaanottaneelle toimielimelle. Käytännössä lapsen sosiaalityöntekijän velvollisuuksiin kuuluu huolehtia siitä, minkä sisältöistä sijaishuoltoa lapselle järjestetään sijaishuoltopaikassa. Laitos ei voi omilla ratkaisuillaan ohittaa sosiaalityöntekijälle kuuluvaa sijaishuollon järjestämisen sisältöön liittyvää määräysvaltaa. Sijaishuollosta vastuussa oleva toimielin vastaa siitä, että sen alaiset viranhaltijat ja työntekijät voivat tosiasiassa suoriutua tehtävistään. Sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on velvollisuus huolehtia siitä, että sillä on käytettävissään riittävät määrärahat ja vakanssit toimialaansa kuuluvien tehtävien hoitoon.

Mikäli sosiaalityöntekijällä on liikaa asiakasperheitä, voi yksittäisen lapsen etu vaarantua eikä sosiaalityöntekijällä ole käytännössä mahdollisuuksia selviytyä lastensuojelulaissa nimenomaan sosiaalityöntekijälle määrätyistä tehtävistään. 

Kirjoittaja Tapio Räty on esittelijäneuvos eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa.

Tapio Rädyn kirjasta ’Lastensuojelulaki - käytäntö ja soveltaminen’ ilmestyy uusi painos lokakuussa 2019.

Teksti on ilmestynyt Uudistuva lastensuojelu -lehden numerossa 2/2019.