Suurella osalla lapsista on takanaan useita eri muuttoja ja tukitoimia, katkenneita ihmissuhteita ja pettymyksiä aikuisten antamiin lupauksiin. Lasten perusluottamus aikuisiin on usein vaurioitunut, ja heidän voi olla vaikea uskoa, että aikuiset pysyvät heidän elämässään.

Monesti oletamme, että sijaishuoltoon siirtyessään lapsi muodostaa heti turvallisen suhteen paikan aikuisiin ja alkaa luottaa heihin. Ihmettelemme ehkä, miksi lapsi välttelee, testaa tai kapinoi. Luottamuksen muodostuminen vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä. Lapsen tulee saada kokemus siitä, että aikuinen on luottamuksen arvoinen ja pysyy rinnalla mahdollisista kasvukivuista huolimatta. Kaikki lapset tarvitsevat samoja perusasioita hyvään lapsuuteen: turvallisuudentunnetta ja luottamusta siihen, etteivät tärkeät ihmiset katoa ympäriltä.

Kolme vuotta on lapselle lyhyt aika

Sijaishuollon työntekijöiden lisäksi lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulisi olla pysyvä. Joskus ajatellaan pysyvyyden olevan sitä, että sama sosiaalityöntekijä on ollut lapsen asioissa mukana vuoden. Lapselle vaihtuvien aikuisten maailmassa vuosi on lopulta melko lyhyt aika. Eräs lapsi totesi kerran tärkeän aikuisen olevan ’’kiva ja luotettava’’. Hän kuitenkin muistutti heti perään, että ’’en mä siihen voi täysin vielä luottaa, kun ei ole tunnettu kuin vasta kolme vuotta’’.

Pysyvyys kaikessa sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kohdalla on joskus tavoitteena mahdoton. Lohdullista on, että myös lyhyemmät suhteet voivat olla merkittäviä ja kantaa. Hyvä varhainen vuorovaikutus voi pelastaa lapsen kovastikin muuttuneissa olosuhteissa ja se vain pari vuotta elämässä vaikuttanut työntekijä on voinut antaa eväät loppuelämään. Tämä vaatii aikuiselta kuitenkin aitoa vuorovaikutusta lapsen kanssa.

Ammattilainen, laita itsesi likoon

Lapsensuojelussa ammatillisuus käsitetään liian usein etäisyydeksi. Olisiko todella kovin vaarallista kertoa lapselle itsekin tykänneensä matematiikasta koulussa ja myöskin rakastavansa yli kaiken irtokarkkeja? Laittamalla itseään likoon voi viranomainenkin olla lapsen elämässä tärkeä. Vaikka suhde jäisi kolmeen vuoteen, voi kokemus siitä, että on erityinen ja jonkun mielessä ratkaista koko elämän kohtalon.

Lapset eivät voi valita, minne ja millaisiin oloihin se syntyvät. Hän on olemassa ja elää täysin riippuvaisena siitä, millaisia päätöksiä me aikuiset hänen elämässään teemme, niin isoissa kuin pienemmissäkin asioissa. Jos fraaseissamme puhumme pysyvistä ja turvallisista kasvuoloista, tulee yhteiskunnan pyrkiä kaikin keinoin niitä lapselle turvaamaan. Tämä on asia, johon lapsen on voitava myös luottaa.

Kahden vuodenkin mittainen yhteinen matka nuoren ja työntekijän välillä voi poikia seuraavaa: Sijaishuollon jo päätyttyä lähes kaksi vuotta aiemmin erään työntekijän postien joukosta löytyi ylioppilaskuva. Nuori kaunis nainen syli täynnä valkoisia ruusuja. Kuvan päälle oli kirjoitettu teksti: ”Jos työsi tuntuu merkityksettömältä, katso tätä kuvaa.”

Kirjoittajat ovat SOS-Lapsikylän laatukoordinaattori ja Turun kaupungin sosiaalityöntekijä.