Viranomaiset ovat tehneet herkemmin ilmoituksia muun muassa lasten ja nuorten oireilusta päivähoidossa, koulussa tai harrastustoimissa. Ilmoitusherkkyydellä on voitu taata se, että perheiden mahdollisiin haasteisiin on voitu varhaisessa vaiheessa kiinnittää huomiota, ja perheille on voitu tarjota oikea-aikaisia ja ennaltaehkäiseviä tukimuotoja. 

Poikkeustilan myötä lastensuojeluilmoitukset ovat kuitenkin selvästi kääntyneet laskuun. Samaan aikaan poikkeustila ajaa yhä useampia perheitä ahdinkoon; vanhemmat ovat saattaneet kohdata yllättävän työttömyyden ja perheen taloudellinen tilanne aiheuttaa heille ahdistusta, lapset purkavat pettymystään ja pahaa oloaan, huoli läheisistä kasvaa, sosiaaliset suhteet ovat vähentyneet ja yksinäisyys painaa. Perheet joutuvat siis elämään keskellä lukuisia huolta herättäviä tekijöitä yhteiskunnallisesti hyvin epävarmassa tilanteessa. Monessa lapsiperheessä vanhempien voimavarat voivat nyt joutua entistä kovemmalle koetukselle. Perheiden kasvava ahdinko voi pahimmillaan lisätä muun muassa perheväkivaltaa sekä päihde- ja mielenterveysongelmia, mutta osataanko niihin poikkeustilan keskellä kiinnittää riittävästi huomiota? 

Lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat nyt erityistä tukea

Poikkeustilan aikana on erityisen tärkeää keskittyä lapsiperheiden jaksamisen ja voimavarojen tukemiseen. Perheille tulee aktiivisesti tarjota erilaisia matalan kynnyksen tukimuotoja, kuten erilaisia keskusteluverkostoja. Tärkeää on myös tehdä näkyväksi lasten ja nuorten henkilökohtaiset kokemukset, ja lasten tietämystä esimerkiksi erilaisista digitaalisen tuen kanavista tulee vahvistaa. 

Sosiaalinen media ja erilaiset digitaaliset ympäristöt ovat lapsille ja nuorille ominainen toimintaympäristö, ja niistä saa apua paikasta ja ajasta riippumatta. SOS-Lapsikylä tarjoaa muun muassa puhelimeen ladattavan Ylitse MentorApp -sovelluksen, jonka välityksellä lastensuojelun piirissä kasvaneet nuoret voivat hakea samanlaisen taustan omaavilta vertaismentoreilta matalalla kynnyksellä vertaistukea esimerkiksi opiskeluun tai mielenterveyteen liittyen. 

Keskeistä on muistaa, että meistä jokainen tuntee yksilöllisesti erilaisia tuntemuksia, niin ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta kuin surua. Erilaiset tunteet ovat täysin normaaleja, mutta on tärkeää, ettei niiden kanssa jäädä yksin. Avun pyytäminen on suuri vahvuus, ei heikkous. Jos siis tunnet, että voimavarasi ja jaksamisesi ovat koetuksella, hae rohkeasti apua!