Ollaan läksiäisissä. Lapsi lähtee takaisin kotiinsa, josta hän muutti joitakin vuosia sitten lapsikylään. Kotiin palaamiseen on vielä muutama päivä aikaa, mutta olemme kokoontuneet yhteen, jotta mahdollisimman moni ehtisi hyvästellä Pikku Kalastajan.

Hänen harrastuksensa on hyvin tiedossa ja siitä syystä läksiäislahjatkin liittyvät aiheeseen; on viehettä, vapaa ja pilkkionkea, mukana myös kalankuvainen tyynyliina.

Rakkaudella on hintansa

Paikalla on paljon hyvästelijöitä, aikuisia ja lapsia. Leikitään leikkejä, tarjolla on herkkuja. Kaiken kruunaa PowerPoint-esitys, jonka lapsikylävanhempi on tehnyt lapsikylävaiheista.

Katsomossa hymyillään: voi miten pieniä me oltiin. Voi kun oli ihana kesä! Voi kun me voitimme sählyturnauksen! Voi kun oli ensimmäinen koulupäivä! Voi kun tuli talvi! Ja kesä! Ja taas talvi.

Aika kului. Monet ihmiset, tapahtumat, tunteet ja tunnelmat ovat liittyneet arkeen ja juhlaan. Tähänkin tilanteeseen liittyy monenlaisia tunteita, kuten ilo siitä, että vanhemmat ovat kuntoutuneet ja lapsi voi palata kotiin. Mutta myös ikävä ja kaipaus, koska meilläkin on kiinnytty. Rakkaudella on hintansa.

Joku voi tuntea kateuttakin, koska haluaisi itse olla lähtijän paikalla.

Hyvä, että täältä ”ei lähdetä kuin torpasta” vaan avoimesti ja toinen toistamme hyvästellen. Hyvä, että kukaan ”ei vaan katoa” maisemista. Hyvä, että saamme hyvästellä muuttajan.

Vain harva huostaan otettu lapsi palaa kotiinsa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaan otetuista lapsista palasi kotiinsa muuttuneen elämäntilanteen vuoksi ja näistäkin lapsista vajaa kolmannes otettiin myöhemmin uudelleen huostaan.

Tutkimukseen osallistuneista vajaasta sadasta lapsesta vain 11 palasi kotiinsa huostaanottoa seuranneiden viiden vuoden aikana. Tutkimuksessa selvitettiin vuonna 2006 huostaan otettujen lasten tilannetta viisi vuotta huostaanoton jälkeen, eli vuonna 2011. Tutkimuksessa oli mukana 97 lasta.

Saa nähdä, kuuluuko pikku kalastaja siihen vähemmistöön, joka aikuistuu omien vanhempien huomasta. Vai palaako hän sijaishuoltoon. Ja jos palaa, niin tuleeko hän meille.

Me SOS-Lapsikylässä toivomme, että voisimme sijaishuoltopaikkana tulla tarpeettomiksi, jotta kaikki lapset voisivat asua omien vanhempiensa kanssa. Tiedämme, että se on utopiaa; toivomme sitä silti.

Nyt meiltä lähtee Pikku Kalastaja sinne, minne hän kuuluukin eli omien vanhempien luokse. Hyvää matkaa! Kireitä siimoja!