Pidin seminaarissa alustuksen siitä, mitä elementtejä onnistuneessa kumppanuuteen perustuvassa perhekeskusyhteistyössä on huomioitava johtamisen näkökulmasta. Tilaisuudessa saimme kuulla myös sote-palveluista vastaavan Siun soten, kunnan edustajien sekä järjestöjen ajatuksia tulevasta yhteistyöstä perhekeskuksissa ja kohtaamispaikoissa. 

Monet osallistujat pohtivat, miten oman toimen ohessa tehtävä perhekeskustoiminnan ja kohtaamispaikkojen käynnistäminen ja koordinointi asettuvat jo valmiiksi kiireisen työn arkeen. Paikallisen verkoston aktivointi uudenlaiseen ajatteluun ei synny itsestään.

Resurssipula ajaa lyhytnäköisiin ratkaisuihin

Puheenvuorot saivat pohtimaan niukkuuden tematiikkaa, jota myös Harvardin ja Princetonin yliopistojen professorit Sendhil Mullainathan ja Elder Sharif jäsentävät teoksessaan Scarcity – Why Having Too Little Means So Much (2013). He kuvaavat jatkuvassa taloudellisessa köyhyydessä elämisen kapeutta-van ihmisen kognitiivista kapasiteettia. Elämästä tulee kuin jonglöörausta, jossa on keskityttävä saamaan koppi seuraavaksi putoavasta pallosta. Pitkäjänteiselle suunnittelulle ei ole aikaa.

Mullainathan ja Sharif kuvaavat samaa niukkuuden problematiikkaa myös organisaatioiden ja kiireisten ihmisten toiminnassa. Jatkuva pula ajasta ja taloudellisista resursseista ajaa lyhytnäköisyyteen ja epärationaalisiin ratkaisuihin. Pitkäjänteisten tavoitteiden tarve tiedostetaan, mutta ensin täytyisi kuitenkin hoitaa ne kiireellisemmät asiat. Aikaa muuhun ei tunnu lopulta koskaan löytyvän. Kuulostaako tutulta?

Pitkäjänteinen panostus on perusteltava päättäjille

Onneksi seminaarissamme tuli esiin positiivisiakin esimerkkejä ratkaisuista, joilla ollaan onnistuttu kääntämään kelkkaa perheiden ongelmia ennaltaehkäisevään suuntaan. Esimerkiksi koulukuraattorin ryhdyttyä työskentelemään vahvemmin perheiden kanssa, on pitkällä aikavälillä onnistuttu vähentämään merkittävästi lasten tarvetta yksilölliseen koulukuraattorin ohjaukseen. Kun koulun tuki ja perheiden kanssa työskentely nivoutuvat yhteen, panostus maksaa itsensä lopulta takaisin. Lisäksi perhekeskusten kohtaamispaikat nähtiin hyvänä alustana tehdä uudenlaista yhteistyötä ja havainnoida alueellisia lasten ja perheiden tarpeita. 

Kuntien edustajat pitivät keskeisenä sitä, että perhekeskustoiminta noteerataan kunnan talousarviossa ja strategiassa, kun sote-palvelut toteuttaa erillinen hyvinvointikuntayhtymä. Tarvitaan paljon poliittista vaikuttamistyötä, jotta myös kuntapäättäjät ymmärtävät, mitä perhekeskuksen toiminnalla tavoitellaan ja miksi pitkäjänteinen panostus kannattaa.

Karsi turha, keskity olennaiseen

Mullainathan ja Sharif antavat teoksessaan myös ohjeita, joiden avulla niukkuuden problematiikka on mahdollista selättää. Mitään mullistavaa hekään eivät ole keksineet. He ohjaavat organisaatioita arvioimaan työprosesseja kriittisesti ja karsimaan työntekijöiden näkökulmasta turhia työn osa-alueita ja käytäntöjä minimiin. Tässä prosessissa myös ulkopuoliset silmät voivat olla hyödyksi.

Organisaatioiden tulisi panostaa ennen kaikkea rakenteisiin, jotka tukevat pitkäjänteisen kehittymisen tavoitetta. Siksi on tärkeää, että esimerkiksi perhekeskuksen johtamisen ratkaisut ja käytännöt rakennetaan kokouskäytäntöjä myöten tavalla, joka edesauttaa verkostossa tapahtuvaa tavoitteellista ja pitkäjänteistä johtamista ja asioiden eteenpäin viemistä. Otamme tämän haasteen vastaan, kun käynnistämme lokakuussa alueellisten perhekeskusten johtoryhmien yhteiset strategiatyöpajat.