Näyttää siltä, että valtakunnallisella tasolla hallitusohjelmaan (Katainen 2011) kirjatussa tavoitteessa ”Lastensuojelussa tehostetaan toimia huostaanottojen vähentämiseksi, painopistettä siirretään ennaltaehkäisyyn, varhaisiin tukipalveluihin ja laitosvaltaisuuden purkamiseen” on onnistuttu huonosti. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Tällä viikolla eduskunnassa pidetyssä seminaarissa esitimme, mihin meidän arviomme mukaan kulminoituu lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämisen esteet.

Ajattelumme perusviesti on, että lisätäksemme perheiden hyvinvointia Suomessa tarvitsemme isoja asenteellisia, rakenteellisia ja osaamisen johtamiseen perustuvia muutoksia. Ongelma ei siis ole lastensuojelussa, vaan koko lapsiperheiden palvelujärjestelmässä.
 

Este numero yksi: asiakkuuden kokonaiskuva on hukassa

 

Palvelujärjestelmä on pirstaleinen. Yksi perhe on lukuisien palveluiden asiakkaana puheterapiasta vanhempien päihdekuntoutukseen tai päivähoidosta mielenterveyspalveluihin. Esimerkiksi lastensuojelun asiakkaalla on tyypillisesti samaan aikaan myös viisi muuta asiakkuutta. Ongelma ei siten ole palveluiden määrä, vaan kokonaisuuden hallinta.

Ongelman taustalla on järjestelmä, jossa kunnat yrittävät suoriutua valtion heille määräämistä lakisääteisistä tehtävistä. Näitä tehtäviä on tällä hetkellä satoja. Tämä on johtanut toimintokeskeiseen järjestelmään, jossa perhe kokonaisuutena omassa elämäntilanteessaan ei tule kohdatuksi. Puhumattakaan siitä, että perheen avuntarve tulisi järjestelmässä joustavasti ja kokonaisvaltaisesti huomioiduksi.
 

Miksi lapsiperheiden palveluiden kustannuksia kannattaisi tarkastella kokonaisuuksina?

 

Lapsiperheiden tukemisen kokonaisvaltaisuus puuttuu myös talouden seurannasta. Kenelläkään ei ole käsitystä siitä, mitä yksittäisen perheen tukeminen kokonaisuudessaan kunnalle maksaa. Jos seuranta olisi perhekohtaista, voisi se avata uudenlaisia mahdollisuuksia ja luovia ratkaisuja palveluiden järjestämiseen.

Nykyinen seurantajärjestelmä suuntaa huomion yksittäisten palveluiden yksikkökustannuksiin ja määriin. Olisiko vaikuttavampaa kysyä, tuleeko perhe parhaiten autetuksi juuri kuuden palvelun avulla, vai tulisiko keskittyä neljään. Tai toisaalta, kannattaisiko perheen tukemiseen investoida tässä hetkessä kahdeksan palvelun kokonaisuudella, jotta voidaan välttyä muutoin ennakoitavissa olevalta merkittävältä kustannusten kasvulta kuuden kuukauden tai vuoden päästä.
 

Taloudelliset resurssit käytetään ongelmien korjaamiseen

 

Merkittävä haaste on myös taloudellisten resurssien kohdentuminen korjaavaan työhön. Vaikka tavoitetasolla usein puhutaan ennaltaehkäisevään työhön panostamisesta, niin todellisuudessa eurot jaetaan korjaavaan työhön. Ennaltaehkäisevän työn käsitteen varjolla tarkoitetaan usein jo ilmenneisiin ongelmien reagointia ja aidosti ongelmia ehkäisevät ja hyvinvointia rakentavat teot puuttuvat.
 

Ratkaisun avaimina uudenlainen palveluajattelu ja osaamisen johtaminen

 

Haasteet eivät ole uusia, emmekä me ole näiden havaintojemme kanssa yksin. Järjestelmästä, joka reagoi vasta kun ihmisillä on ongelmia, ollaan oltu laajalla rintamalla huolissaan jo pitkään. Missä ikinä olemme tästä asiasta puhuneet, keräämme ympärillemme enemmän ja enemmän tiedemaailman, politiikan, työelämän ja kuntasektorin asiantuntijoita, jotka ovat omalla innostuksellaan rohkaisseet meitä tiellämme. Myös erilaisilla lakiuudistuksilla, kuten tulevalla sosiaalihuoltolailla ja sote-uudistuksella, pyritään tilannetta korjaamaan. Uskallamme väittää, että mistään pienestä järjestelmän viilauksesta ei ole kysymys, vaan nyt tarvitaan isoja, vahvaan visioon perustuvia muutoksia, jotta perheiden tukijärjestelmä saataisiin hyvinvointia ja onnellisuutta aidosti edistäväksi.

Visiomme on seuraava. Siirrymme toimintojen johtamisesta asiakkuuksien johtamiseen. Professioista osaamisen johtamiseen. Siiloutuneista, pirstaleisista palveluista asiakkuuden tarpeiden pohjalta muotoutuviin palveluratkaisuihin. Tämä edellyttää kokonaisvaltaista merkittävää ajattelun muutosta siitä, miten yhteiskunta edistää lasten, perheiden ja yhteisöjen hyvinvointia.

Tässä blogissa tulemme seuraavaksi tarkastelemaan tarkemmin tekijöitä, joiden avulla voimme päästä lähemmäksi sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestäviä lapsiperheiden palveluja.