***

Viimeaikaisessa keskustelussa ovat nousseet esiin vanhustenhuoltoon ja -hoivaan liittyvät laatukysymykset. Samat teemat liittyvät myös muihin sosiaalihuollon palveluihin, kuten lastensuojeluun. Laatu otetaan keskusteluun annettuna määreenä, eikä sen sisällöstä ole juuri käyty keskustelua. Laatu käsitteenä on typistynyt henkilöstömitoituksiin, seiniin ja tehtyihin dokumentteihin.

Kaikki edellä mainitut ovat ehdottoman tärkeitä, ne ovat välttämättömiä turvallisille palveluille. Ovatko ne kuitenkaan laatua? Eikö riittävän henkilöstön, turvallisten rakennusten ja ajan tasalla olevien asiakirjojen pitäisi olla perustasoa, minimivaatimuksia?

Vaikuttaisi siltä, että keskustelun perusteella sosiaalihuollon palveluiden laadussa ei tavoitella kovin suuria. Riittää, kun on minimihenkilöstö, jolla jotenkuten tullaan toimeen. Riittää, että yövuorossa on yksi henkilö ja rakennuksessa hätäpoistumistie.

Minä en suostu, että minulle rakkaalla alalla ja yhteiskunnan tärkeimmällä tehtäväalueella mennään siitä, mistä aita on matalin. Haluan, että niin minulle kuin kaikille muillekin tarvitseville tarjotaan sellaisia palveluita ja tukea, josta saa oikeasti apua. Sellaista, jossa ihminen on todentotta muutakin kuin desimaali: ihminen on kokonainen, kohtaamassa toista kokonaista. Sosiaalihuollossa tarvitaan riittävästi ihmisiä kuuntelemaan, pitämään kädestä ja kulkemaan rinnalla.

Meidän tulee ja pitää voida luottaa siihen, että resursseja on riittävästi. Meidän tulee voida luottaa siihen, että rakennukset ovat turvallisia ja ihmiset osaavia. Se ei kuitenkaan ole vielä laatua, vaan perusasioita hyvinvointivaltion palveluissa.

***

Miksi puhumme laadusta, kun oikeastaan puhumme välttämättömyydestä? Laatupuhe antaa käsityksen luksuksesta, kuin palveluilta vaadittaisiin korkeuksia – antaako se mahdollisuuden myös silloin vastustaa liiallista laatua. Viranomaisten edellytykset ja vaatimukset palveluille ovat jo asiakasturvallisuuden edellytyksiä. Nyt käytävä puhe liittyy vähimmäisvaatimuksiin ja keskustelkaamme sitten rehellisesti siitä: millaiset vähimmäisvaatimukset haluamme sosiaalipalveluihin asettaa? Minkä ajattelemme olevan turvallista?

Laadusta tulee keskustella myös, ehdottomasti. Tällöin pitää haastaa laadun sisältöä. Se tarkoittaa jatkuvaa kehittymistä, asiakaspalautteen perusteella toimimista, uuden oppimista ja parantamista. Laadusta puhumme silloin, kun mietimme asiakkaan kokemusta palvelusta tai palvelun vaikuttavuutta. Laatua on työn kehittäminen laatupoikkeamien säännönmukaisen tilastoinnin pohjalta. Laatua on henkilöstö, joka ei vain ole olemassa vaan myös voi hyvin ja kehittyy jatkuvasti.

***

Haastan kaikki laatukeskusteluun osallistuvat poliitikot, toimittajat ja muut vaikuttajat pohtimaan, mistä haluamme puhua ja miten. Haluammeko, että laatu tarkoittaa sosiaalihuollossa minimiä?

Laatu ei ole perusasioita. Laatu on paljon enemmän.


Lue lisää SOS-Lapsikylän ajatuksista lastensuojelun laatuun ja siinä tarvittaviin lupauksiin (kannanotto STM:lle 19.2.2019)