Ennen joulua on siivottu koti lattiasta kattoon, tehty itse jokainen perinteinen joululaatikko, piparitalo ja joululimppu. Stressiä tai ahdistusta ei ole, vaan kaikki tapahtuu tunnelmallisen joulumusiikin soidessa taustalla, ja kaikki kulminoituu aattoiltaan. Näin kaikissa suomalaisissa perheissä vietetään joulua ja se on ainoa oikea tapa, jolla lapselle syntyy hyvä joulumuisto. Vai onko?


Monenlaisia tapoja viettää joulua


Joulu voi olla tärkeä tai olla olematta. Lahjoja voi olla röykkiöittäin tai niitä voi olla olematta yhtään. Lahjat voivat olla ostettuna jo viikkoja ennen aattoa ja kaikki joulupukille kirjoitetun kirjeen toiveet voivat löytyä kuusen alta. Toisaalta lahjojen saamista on voitu jännittää viimeisiin päiviin asti: ehtivätkö vapaaehtoiset jakaa keräyksiin lahjoitetut joulupaketit koteihin ennen joulua? Onko kukaan kääräissyt pakettiin 14-vuotiaan pojan toivomaa hupparia?

Voi olla, että lapsi asuu toisen vanhempansa kanssa ja aattoilta vietetään kaksin kaupunkiasunnossa. Ulkona on pimeää, sataa vettä ja laatikotkin on ostettu edeltävänä päivänä alennuksella lähikaupasta. Seuraavana päivänä vuorossa saattaa olla siirtyminen toisen vanhemman luokse, jossa vietetään uutta jouluaattoa. 

Sijaisperheessä joulua viettää erilaisista perheistä lähtöisin olevia lapsia. Jokainen tuo jouluun omat perinteensä, tottumuksensa ja tapansa. Samalla opetellaan yhteistä joulua, johon kuuluvat vierailut myös lasten biologisten vanhempien luona.


Hampurilaisia haudoilla käynnin sijaan 


Joku lapsi taas viettää joulua vastaanottokeskuksessa – vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta tarjota sellaista arkea tai joulua, jossa lapsi voisi kasvaa. Vastaanottokeskuksessa on jouluvalot, koristeltu kuusi ja pukkikin ilmestyy paikalle. Syntyy erilainen ja lapselle aivan uudenlainen jouluperinne.
Perheryhmäkodissa osa opettelee suomalaista joulua, osa ei sitä halua viettää. Rauhoitutaan kuitenkin ja syödään yhdessä hyvä ateria.

Jossain perheessä joulua ei vietetä lainkaan. ’’Hyvää joulua’’ -toivotuksiin vastataan nyökkäyksellä ja päivät ovat oikeastaan vain ylimääräisiä vapaapäiviä. Ne täyttyvät olemisesta, hampurilaisten syönnistä sekä elokuvien katsomisesta. Ei käydä haudoilla sytyttämässä kynttilää. Perinteisen Lumiukon sijaan katsotaan aivan muita elokuvia.

Toisessa perheessä joulunviettoon jää aikaa vain muutama tunti vanhempien työvuorojen vuoksi: sinä aikana ehditään kuitenkin kokoontua yhteen, kuunnella joululauluja ja pelata korttia.


Tärkeintä olla lapselle läsnä


Lastensuojelun sosiaalityössä näkee monenlaisia ihmisiä, perheitä ja perinteitä. Työni on opettanut sen, ettei mikään joulu ole toista parempi tai huonompi, niin kauan kuin lapsella on turvallinen ja hyvä olla. Lapselle tärkeät ja parhaat muistot syntyvät yhdessäolosta mahdollisuuksien mukaan ja siitä, ettei tarvitse pelätä. Aikuisena ei muista saamiaan joululahjoja, vaan jouluna vallinneen tunnelman. Lapsi ei huomaa joulupöydästä puuttuvaa lohta tai kaipaa mielikuvien perinnejouluja, mutta tärkeän aikuisen läsnäolon puutteen hän havaitsee.

Tänä jouluna toivon, ettei kenenkään tarvitse kokea huonoa omatuntoa tai stressiä, mikäli joulu ei muistuta perinteistä idylliä. Toivon myös kaikille lapsille ja perheille lämmintä ja rauhallista joulunaikaa riippumatta siitä vietetäänkö sitä itse paistettujen joulutorttujen ääressä ja riippumatta perheen kokoonpanosta tai määritelmästä. Kunhan se tuntuu itsestä oikealta ja lapsista turvalliselta, silloin se on oikea joulu.