On todennäköistä, että vaikeimmat sote-väännöt ovat vielä käymättä ja koko sote-kokonaisuus voi vielä muuttua merkittävästi tämän kevään aikana. Kysyä voi, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja toimijat voivat varautua tulevaan?

Mitään yksinkertaista vastausta tähän kysymykseen ei ole antaa, mutta yritän itse ajatella asiaa mahdollisimman rakentavasti.

Voi aika suurella varmuudella sanoa, että töitä on tarjolla niin sosiaali- kuin terveydenhuollon ammattilaisille. Sosiaali- ja terveysalalla on monilla alueilla työntekijäpula eikä mikään uudistus tule ainakaan lyhyellä tähtäimellä muuttamaan tätä tilannetta.

Voidaan myös paikantaa joitain laajoja kehityssuuntia, jotka suurella todennäköisyydellä vaikuttavat myös Suomen sosiaali- ja terveyspalvelurakenteeseen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjät ovat tulevaisuudessa suomalaista keskivertokuntaa suurempia organisaatiokokonaisuuksia, kävi soten miten tahansa. Tästä viestivät paitsi ne edistysaskeleet mitä ollaan tehty maakuntauudistuksen valmistelutyössä, mutta myös pohjoismaiset esimerkit: norjalainen fylke ja ruotsalainen region.

Tosiasiana voidaan myös pitää sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta kilpaillaan laajemmin kuin aikaisemmin. Tämä asia herättää suuria ristiriitaisia tunteita, mutta se on samalla sellainen kehityssuunta, joka on ohjannut julkista sektoria vahvemmin kuin mikään muu trendi. Julkisesta rahasta kilpaillaan niin rakennus-, liikenne- kuin energia-alalla ja tulevaisuudessa, enenevässä määrin myös sosiaali- ja terveysalalla. Keskeiset kysymykset ovat, millä kaikilla sosiaali- ja terveyspalveluiden osa-alueilla kilpaillaan ja ennen kaikkea miten?

Ymmärrän, että maakuntauudistusta ja kilpailutuksen laajentamista vastustetaan. Itse pyrin kuitenkin löytämään paikkani laajempia kehityssuuntia tarkastelemalla, vaikka maakunta- ja valinnanvapausmallin yksityiskohdat ovat vielä epävarmat.