Esittelimme keskustelun pohjaksi ajatuksemme perheiden palvelujärjestelmän vallankumouksesta. Positiivisesta ja ajatuksia herättäneestä keskustelusta intoutuneena päätimme heti jakaa päällimmäiset havainnot kanssanne. Tutkijayhteisön kannustava ja kiittävä vastaanotto sai meidät uskomaan entistä vahvemmin, että olemme oikealla tiellä.  Arvokas ja inspiroiva keskustelu nosti esiin tärkeitä havaintoja, jotka haluamme välittömästi huomioida omassa ajattelussamme.

Yhteinen kieli avaa uusia mahdollisuuksia perheiden tukemiseen

Millaista kieltä ja käsitteitä käytämme perheitä tuettaessa, on todella merkityksellistä. Kieli ohjaa sitä, mitä näemme ja koemme. Kieli on myös mitä suurimmassa määrin vallankäytön väline ja sitä kautta perheitä tuettaessa kieli joko tukee tai estää tuen hyödyntämistä.

Jos haluamme vahvistaa ja valtauttaa ihmisiä omissa toimintaympäristöissään voi olla karhunpalvelus puhua asiakkuuksista ja asiakkaana olemisesta. Tärkeää olisi huomioida, että asiakkuuksista ja asiakkaista puhuminen kuuluu niihin yhteyksiin ja tilanteisiin, joissa se on tarkoituksenmukaista. Väärissä yhteyksissä se saattaa passivoida tai jopa rikkoa luonnollista yhteisöä. Teemme huomaamatta toisista ihmisistä kuluttajia ja käyttäjiä, mikä johtaa siihen, että hukkaamme samalla inhimillisyyden ja sosiaalisen yksilön. Tärkeää olisikin tiedostaa, että hyvää tarkoittava auttaminen saattaa murentaa olemassa olevia tukiverkostoja tai tehdä niistä vähemmän tärkeitä. Asetelma on kestämätön ja vaatii perinpohjaista palvelujärjestelmän uudelleen asemointia.

Koko palvelujärjestelmä rakentuu nykyisin yhä vahvemmin ajatukselle palveluiden käyttäjistä valintoja tekevinä kuluttajina. Tällainen asetelma ja sen johtaminen ei sisällä ajatusta kansalaisuuden tukemisesta. Mitäpä jos kaikki perheiden tukemiseen valjastetut ammattilaiset ajattelisivat itsensä kansalaisuuden vahvistajina? Tällöin auttamistyö sisältäisi itsestään selvästi tavoitteen tukea ihmisiä heidän omissa toimintaympäristöissään ja yhteisöjensä jäseninä. Kaiken tekemisen neuvolasta kouluihin ja perheneuvolasta nuorisopsykiatriaan tulisi tähdätä elinvoimaisen ja hyvinvoivan yhteisön tukemiseen sekä sosiaalisen kansalaisuuden vahvistumiseen. Silloin perheitä tukevat resurssit tulevat tarvittaessa lähelle, mutta ne osaavat myös loitontua.

Kiinnipitävien ympäristöjen rakentaminen

Miten voisimme tunnistaa positiivisella tavalla kiinnipitävät ympäristöt ja tukea niiden kehittymistä? Oleellista on löytää keinot monipuolisten ja rikkaiden, kansalaisista lähtevien ja heidän ympärilleen syntyvän yhteisöllisyyden tukemiseen. Tärkeää on tunnistaa tässäkin asiassa yhden totuuden ja vallankäytön vaara. Ei ole olemassa yhtä oikeaa yhteisöllisyyden muotoa, joka voitaisiin monistaa kaikkiin paikallisyhteisöihin.

Lisäksi voisimme pohtia sitä, miten rakennettu ympäristö tukisi sukupolvien välille syntyvää yhteisöllisyyttä. Millaisia olisivatkaan puistot, piha-alueet ja julkiset tilat, jotka saattelisivat sukupolvia yhteen positiivisella tavalla. Tässä ajassa olisi tilaus ympäristölle, joka luonnollisella tavalla rakentaisi ihmisten välille luottamusta. Luottamuskulttuurin rakentamista tulisi tehdä monella rintamalla yhtä aikaa. Luottamusta tulisi vahvistaa niin sukupolvien välillä kuin professioidenkin kesken. Tässä työssä esimerkiksi media on merkittävä asenneilmapiirin luoja.

Tässä joitakin ajatuksia tämän aamuisesta ajatusten ilotulituksesta. Paljon jäi vielä pureskeltavaa, mutta huomaamme olevamme edelleen toivoa täynnä. Iloksemme saamme koko ajan ympärillemme enemmän ja enemmän osaamista ja ihmisiä, mikä pitää tämän moottorin käynnissä. Keskustelu kansalaisten ja yhteisöjen hyvinvoinnista jatkukoon!