Lapsikylä on tapa toimia, ei rajattu alue

Olin viikko sitten lasten ja aikuisten yhteisellä yön yli retkellä saaressa. Pelaamisen, melomisen, saunomisen ja uimisen lomassa työstimme yhdessä unelmiemme kylää. Kylä rakentui alustalle erilaisista luonnon antimista, väreistä ja liimasta. Kylä oli selkeästi rajattu alue. Siellä oli koti ja kodissa aikuisia ja lapsia. Kodissa oli kauniita värejä. Kylässä oli eläimiä, puita ja kukkia. Kyläalueella pystyi uimaan, pelaamaan ja leikkimään. Taivaalla paistoi aurinko ja siellä oli sateenkaari. Mikä erityistä, kyläalueella oli liikkuva yhteistalo.

Se oli lasten näkemys uudesta lapsikylästä, jota SOS-Lapsikylä on rakentamassa Espoon Niittykumpuun ja Vantaan Kivistöön. Tavoitteenamme on rakentaa kylät, joissa tapahtuu myönteisiä muutoksia lasten elämässä. Lapsikylä on enemmänkin tapa toimia ja olla vuorovaikutuksessa kuin fyysisesti määritelty alue. Sen toiminta ulottuu erilaisiin perheisiin ja monenlaisiin lapsiin ja nuoriin. Sitä varten tarvitaan sitä liikkuvaa yhteistaloa. Jos talo ei välttämättä liikukaan, liikkuvat tukityöntekijät sinne, missä tukea tarvitaan. Lapsikylä pitää ääntä sen puolesta, että päätöksentekijät asettaisivat hyvän lapsuuden tulostavoitteita ohjaavaksi normiksi.

Ero vanhemmista voi olla elämän kestävä suru

Toki lapsikylä säilyttää oman erityisyytensä jatkossakin. Lapsikylä huolehtii erityisesti niistä lapsista, joilla ei ole mahdollisuutta elää perheessä, johon he ovat syntyneet. Vuosien työni lastensuojelussa näiden lasten parissa on opettanut minut ymmärtämään, kuinka iso menetys se on lapselle. Usein se on läpi elämän kestävä suru. Sen vuoksi se pakottaa meidät aikuiset löytämään keinoja, joilla voimme joko ehkäistä tuon menetyksen tai mahdollistaa vähiten kipua tuottavan vaihtoehdon rakentamisen.

Myös uudentyyppisessä lapsikylässä on koteja näille lapsille. Ne ovat sijaiskoteja, joiden toivoisin olevan nimestään huolimatta ihan oikeita koteja. Niissä sijaisvanhemmat huolehtivat arkivanhemmuudesta saaden apua ja tukea. Lapsikylässä on myös perheasuntoja, joissa sijaiskodeissa asuvat lapset voivat aika ajoin elää arkea vanhempiensa ja muiden läheistensä kanssa. Lasten läheiset ovat osa lapsikylää ja sen elämää; osallisia lasten arjessa ja kylän tapahtumissa.

Aitoa välittämistä ja arvostusta

Taannoin kuulin nuorten ihmettelyä siitä, miksi lasten ja nuorten pariin ajautuu työntekijöitä, jotka eivät tunnu edes pitävän lapsista. Minun unelmakylässäni tämä ei ole mahdollista. Siellä lapset kokevat arvostusta ja heitä huomioivaa vuorovaikutusta. Heillä on elämässään useita heistä aidosti välittäviä aikuisia. Aikuisten toiminta on ennakoitavissa olevaa. Lapset kokevat turvallisuutta ja hyväksyntää. Lapsista huolehtivat aikuiset ovat inhimillisiä omine puutteineen, mutta eivät lasta vahingoittavia. Myös aikuiset kokevat tulleensa tarpeineen kuulluiksi. Kun yksittäinen aikuinen ei jaksa, on kylä, joka kannattelee.

Vaikka emme välttämättä onnistuisi rakentamaan unelmien kylää, voimme rakentaa kylän, jossa uskalletaan unelmoida. Se kantaa sateenkaaren tuolle puolen. 

 

Lue lisää:

Uudistuva SOS-Lapsikylä pääkaupunkiseudulla
Sinustako sijaisvanhempi Vantaalle tai Espooseen?