Me suomalaiset miellämme helposti luontosuhteemme olevan erityinen, kun käymme muutaman kerran vuodessa kesämökillämme, osallistumme lastemme koulun hiihtokilpailuihin tai paistamme laavulla makkaraa. Todellisuudessa yhä useampi meistä on vieraantunut luonnosta kaupungistumisen myötä niin paljon, että jo pelkästään metsään lähteminen voi tuntua suurelta haasteelta.

Pieni lapsi kyllä oivaltaa nopeasti metsän ja järvenrannan hauskuuden leikkipaikkana sekä unohtaa turhat ennakkoluulot ja mahdolliset pelot luontoa kohtaan. Tällaisessa tilanteessa aikuinen voi tehdä esimerkillään luonnossa leikkimisen ja luontoon tutustumisen mahdolliseksi. Aikuisen yksi tärkeimmistä tehtävistä on kasvattaa lasta esimerkillään. Esimerkin voimahan on kiistaton.

Tuntematon luonto voi pelottaa lasta

Lapsi tarvitsee eri ikäkausina erilaista opastajaa. Pienen lapsen ensimmäiset luontokokemukset ovat konkreettisia. Tällöin aikuisen rooli on olla lapsen lähellä ja opastaa tarvittaessa ihan kädestä pitäen. Hieman myöhemmin vanhempi voi antaa lapsen tutkia ympäristöään itsenäisemmin, sillä näin lapsi rohkaistuu tarttua haasteisiin myös muilla elämän osa-alueilla.

Esimerkiksi kaupunkiympäristössä kasvaneen nuoren kiinnostuksen herättäminen luontoa kohtaan ja sinne konkreettisesti lähteminen voi olla hankalaa jo pelkästään sen vuoksi, ettei nuori tiedä kuinka luonnossa kuuluisi toimia. Nuorelle ei ole välttämättä kehittynyt minkäänlaista luontosuhdetta elämänsä aikana, jos hänen oma kiinnostuksensa luontoa kohtaan ei ole herännyt eikä kukaan aikuinen ole ollut hänelle näyttämässä esimerkkiä omalla toiminnallaan.

Toisinaan pelkkä luontoretkelle lähteminen voi pelottaa nuorta niin paljon, että aikuisen on aluksi vain heräteltävä keskustelua aiheesta. Tällöin aikuisen tulee olla nuoren tukena, kulkea hänen rinnallaan ja auttaa häntä voittamaan pelkonsa.

Me aikuiset voimme vaikuttaa siihen, minkälaisessa ympäristössä lapsemme kasvavat. Lapsen suhde ympäristöönsä syntyy myös meidän vaikutuksesta. Olen itse saanut lastensuojelutyössä useaan kertaan kokea, kuinka erityistä tukea tarvitsevat nuoret ovat selkeästi rauhoittuneet ja jättäneet taka-alalle esittämänsä roolit. Luonnossa aikuinen ja nuori ovat täysin ”aseettomia” - vailla minkäänlaista keksittyä roolia.

Olen saanut kokea, miten nuori ei ole puhunut minulle sanaakaan, mutta luonnossa eteen tulleet haasteet ovat pakottaneet meidät pohtimaan tilannetta yhdessä ja puhaltamaan yhteen hiileen. Haasteet ovat kasvattaneet nuoren itseluottamusta, vahvistaneet sosiaalisia taitoja sekä luoneet tärkeitä onnistumisen kokemuksia.

Luonnon ilmaiset hyvinvointipalvelut

Suomessa on maailman mittakaavassakin ajateltuna valtava määrä arvokasta ja monipuolista luonnon luomaa leikkitilaa. Ymmärsit oikein: metsää, peltoa ja järvenrantaa. Ilman ihmisen kädenjälkeä muovautuneet kiipeilytelineet, mäenlaskuun oivallisesti soveltuvat rinteet sekä runsaasti vesihyönteisiä ja kaloja sisältävät vesistömme tarjoavat lapsille rajattoman määrän mahdollisuuksia eri leikkeihin ja ympäristön tutkimiseen.

Luonnossa lapsella on mahdollisuus kehittää motorisia taitoja, päättelykykyään ja muita elämän kannalta olennaisia taitoja. Lisäksi luonnon tarjoamat ilmaiset hyvinvointipalvelut laskevat tutkimusten mukaan stressihormonien tasoa, verenpainetta ja pulssia sekä myös parantavat mielialaamme ja fyysistä suorituskykyämme. Näitä luontokylpyjä voimme määrätä itsellemme ja lapsillemme sopivina annoksina.

Tärkeintä on muistaa, että luonto kasvattaa meitä ja me voimme kasvattaa luonnossa. Haluankin haastaa yhä useamman aikuisen viemään itsensä ja lapsensa luontoon. Siellä voitte löytää toisistanne aivan uusia piirteitä, joiden olemassaolosta ette olleet edes tietoisia!