Tiedän, että nämä asiat ovat todellisia ja vaativat muutosta. Mietin kuitenkin, että millainen merkitys näillä asioilla on meihin ja varsinkin elämäänsä rakentaviin nuoriin? Voimmeko olettaa, että nuoret suhtautuvat myönteisesti tulevaisuuteen, jos itse nostamme esille yhteiskunnan ja maailman tilanteiden negatiiviset puolet, kykenemättä kuitenkaan muuttamaan asioita parempaan?

Meidän aikuisten tuleekin olla huolissaan nuorista ja heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan. Olemme lastaamassa heidän maksettavakseen eläkkeidemme lisäksi entistä jalostuneemmat toiveemme palveluiden laadusta ja vaikuttavuudesta hyvän loppuelämämme varmistamiseksi. Minä ensin -asenne on ihmiselle ominainen tapa tarkastella asioita. Uskon, että objektiivinen asioiden tarkastelu on nopeassa informaatioähky-yhteiskunnassamme päivä päivältä vaikeampaa. Vähintään tämän takia itsekäs huolemme tulee saada valjastettua nuorten hyvinvoinnin vahvistamisen edistämiseksi jo nyt. 

Sote-uudistus karahti, nuorten mielenterveyspalvelujen jonot pitenevät, opiskelujen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten määrä on merkittävä ja suomalaisten lasten koulumenestys tipahtaa kansainvälisessä vertailussa. Näitä ongelmia emme saa kaataa nuorten niskaan. Suuren mittakaavan epäkohtien ratkaisemiseen yksittäinen nuori ei voi vaikuttaa. Mikä avuksi?

Myönteisellä asenteella eteenpäin

Meillä entisillä nuorilla on suuri vastuu luoda todellinen tahtotila nuorten asioiden edistämiseksi. Tämä tahtotila tulee rakentaa yhdessä nuorten kanssa. Nykypäivän nuoret ovat entistä tietoisempia maailman tapahtumista. Tänä totuuden jälkeiseksikin tituleerattuna aikana nuoret ovat heitä, joiden arvojen pohjalle tulevaisuuden yhteiskunnat rakentuvat. Kiinnostus nuorten mielipiteisiin, arvoihin ja osaamiseen on ensisijaista sopeutuaksemme tulevaan. Voimme yrittää vaikuttaa kasvatuksen ja opetuksen kautta nuorten käsityksiin maailmasta ja sen eettisistä arvoista, mutta suurella todennäköisyydellä mielipiteemme ja ajatuksemme jäävät vain mutinaksi tuuleen sosiaalisen median tarjoaman ideologiakasvatuksen rinnalla. Onko tämä hyvä vai huono asia, se jää nähtäväksi. Toisaalta, nykytilanne huomioiden, emme ole ilman someakaan päässeet yhteiskunnassamme kovin mairittelevaan lopputulokseen.

Voisimmeko kuitenkin pyrkiä rakentamaan mielikuvaa vehreästä ja hyvinvoivasta Suomesta? Nautitaan syksyn väreistä ja kynttilän loimusta. Muistetaan, että myönteinen elämänasenne edistää myönteisiä kehityskulkuja ja myönteiset elämäntapahtumat edistävät mielenterveyttä. Tarjotaan nuorille todellisia vaikuttamisen väyliä poliittisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen saralla. Otetaan nuorten mielipiteet ja osaaminen osaksi toimintastrategioita ja tehdään päätöksiä tulevaisuusorientoituneesti. Kun kohtaat nuoren, hymyile ja kysy: miten menee?