Lapsi tarvitsee aikuisen tukea kaikessa kehityksessään. Lapsen päivä rytmittyy siten, että hän siirtyy aktiviteetista ja toiminnasta toiseen aikuisen ohjaamana. Samoin kuin kaikella arjen toiminnalla, myös jokaisella sadulla ja tarinalla on alku, keskikohta ja loppu. Kun iltasatuhetki toistuu säännöllisesti, oppii lapsi ennakoimaan, että iltasadun jälkeen, tai sen aikana, on unen aika. Vanhemman ollessa lähellä ja lukiessa iltasatua lapsi voi rauhoittua ja nukahtaa kuunnellen rakasta, tuttua ja turvallista ääntä.  

Pysähtymällä keskittymiskyky kasvaa

Lapsen sanavarasto kehittyy arkisessa vuorovaikutuksessa, kun vanhempi sanoittaa päivittäistä toimintaa ja nimeää ympäristön esineitä. Vanhempi auttaa lasta suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan yhteiseen huomion kohteeseen. Moni vanhempi muistaa sen varhaisen lapsen kanssa yhdessä koetun riemun hetken, kun vanhemman osoittaessa kuvaa kirjassa tai lamppua katossa, lapsi sen monen monituisen toiston jälkeen itsekin nimeää.

Lukiessaan lapselleen, vanhempi oppii huomaamaan, millaiset sadut ja tarinat lasta erityisesti kiinnostavat ja kuinka kauan lapsi jaksaa keskittyä kuuntelemaan. Pysähtyminen mielenkiintoisen tarinan äärelle kehittää lapsen keskittymiskykyä.

Sadut ja tarinat ovat myös oppia elämää varten. Lapsi pääsee hyödyntämään ja harjoittelemaan elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja leikin avulla. Sitä, kuinka tullaan toimeen muiden kanssa, kuinka selviydytään erilaisista pulmatilanteista, mitä ovat rohkeus, myötätunto, moraali, hyvä ja paha.

Tuttu ja turvallinen ääni rauhoittaa

Vanhemman itse itselleen asettamien hyvän vanhemmuuden vaatimuksiin saattaa sisältyä myös jokailtainen iltasatuhetki. Ja sen seurauksena syyllisyyden tunne, jos satuhetki ei toteudukaan. Satuja voi kuunnella myös valmiiksi äänitettynä silloin, kun ei itse ehdi tai pysty. Myös äänitetty satu voi toimia siltana unten maille tai tarjota lapselle muuna aikana pysähtymishetken tarinan äärelle. Entäpä, jos vanhempi, isovanhempi tai muu lapselle tärkeä henkilö äänittäisi itse lukemiaan satuja valmiiksi myöhempää kuuntelua varten?

Oma kirjastokortti merkitsee lapselle eräänlaista siirtymäriittiä– opittuaan lukemaan hän pystyy itsekin valitsemaan itselleen mieluisaa lukemista ja lukemaan sitten omaan tahtiinsa. Onneksi kirjastolaitoksemme varmistaa kirjallisuuden olevan kaikkien ulottuvilla!

Ja silloinkin, kun lapsi osaa jo lukea, tekee vanhemman läsnäolo ja ääneen lukema tarina lukuhetkestä erityisen sekä lapselle että vanhemmalle. Aito läsnäolo ja läheisyys ovat tärkeitä kaikenikäisille. Voisivathan vanhemmatkin lukea toinen toisilleen. Vaikka vuoroilloin nukkumaan mennessä. Ja nukahtaa tutun ja turvallisen äänen saattelemana. 

Kirjoittaja Hillevi Westman on SOS-Lapsikylän psykologi ja perhepsykoterapeutti.

DNA ja SOS-Lapsikylä haluavat tarjota kaikille perheille yhteisiä satuhetkiä uniikkien sisältöjen parissa ja muistuttaa satujen tärkeydestä lapsen kehityksessä, unohtamatta yhdessä vietetyn ajan merkitystä kiireisen arjen keskellä. Satuillaan yhdessä, koko perheen kanssa!
www.dna.fi/satuillaan

Sunnuntaina 8. syyskuuta vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää.