Millaista on olla äiti, kun on joutunut elämään suuren osan lapsuuttaan tuntosarvet hälytystilassa, valmiina soittamaan milloin ambulanssin, milloin poliisin ja pyytää hakemaan äiti pois? Millaista on olla äiti, kun on itse 12-vuotiaana joutunut vaatimaan sosiaalityöntekijältä päästä pois kotoa lastenkotiin?  

Tuo nuori nainen kertoi minulle, että koska hänellä ei ole sisäsyntyistä tietoa siitä, miten olla hyvä äiti lapsilleen, hänen pitää toistuvasti varmistaa lähellään olevilta aikuisilta – mieheltään, päiväkodista, koulusta, neuvolasta – onko se, miten hän toimii, riittävän hyvää äitiyttä ja lasta vahvistavaa ja tukevaa eikä lasta vahingoittavaa.

Tämä äiti sanoi pelkäävänsä eniten sitä, että toistaakin tavalla tai toisella oman äitinsä käyttäytymismallia ja että tapahtuu jotain sellaista, joka saa lastensuojelulle aiheen puuttua heidän elämäänsä.

Lapsikylässä äskettäin tehdyn selvityksen mukaan noin kolmasosalla sijoitettuina olleiden lasten (168 lasta) äideistä oli itsellään ollut lastensuojeluasiakkuus lapsena. Isien osalta vastaava luku oli 15 prosenttia. Yli 50 prosenttia lasten vanhempien lastensuojeluasiakkuudesta jäi selvittämättä, koska tietoa ei ollut. Tunnemme siis aivan liian huonosti sijoitettuina olleiden lasten perheiden taustoja. Selvää kuitenkin on, että lastensuojelun ylisukupolvistuminen on merkittävä ilmiö ja ilmiö, josta tiedetään liian vähän.

Lastensuojelun ja syrjäytymisen ylisukupolvistumisen kierteen katkaiseminen edellyttää monia toimia eivätkä ongelmat ole ratkaistavissa pelkästään lastensuojelun keinoin. Hyvin toimiva lastensuojelun jälkihuolto eli 18–21 -vuotiaiden tuki on kuitenkin edellytys sille, että lastensuojelutyö on vaikuttavaa. Jälkihuollon tavoitteena on, että lapsi tai nuori saatetaan itsenäiseen elämään, omillaan toimeentulevaksi aikuiseksi, jolla on oma sosiaalinen verkosto tukenaan. Tästä huolimatta julkisen talouden kiristyminen on vaikuttanut niin, että jälkihuollon toteutuksesta on lyhytnäköisesti alettu tinkiä. 

SOS-Lapsikylän kokemus on, että monet sijoitettuina olleet tarvitsevat tukea vielä 21 ikävuoden jälkeen. Tästä syystä Lapsikylä tukee aikuistuneita sijoitettuina olleita silloinkin, kun kunnan velvollisuus jälkihuoltoon päättyy. Omat varhaislapsuuden vaille jäämisen kokemukset aktivoituvat usein aikuistuttaessa ja omien lasten syntymän myötä. Nämä ovat hetkiä, jolloin on erityisen tärkeää varmistaa, että lastensuojelun piiristä aikuistuneet saavat apua ja tukea elämänhistoriansa käsittelyyn ja tietoa kokemustensa vaikutuksista vanhemmuuteen.

Lapsikylä aikoo tarttua ylisukupolvisen lastensuojeluasiakkuuden ehkäisemisen teemaan ja tehdä asialle jotain. Seuraa blogiamme.