Aluksi huoli-sana ainoastaan särähti korvassa, myöhemmin ärsytti ja turhautti ja lopuksi suututti. Viimeisten vuosien aikana olen pyrkinyt aktiivisesti häivyttämään huoli-sanaa lastensuojelun terminologiasta. Miksi näin?

Huoli on epämääräinen ilmaisu, joka osoittaa lähinnä huolestujan tunnetilaa, ei konkreettista ongelmaa. Sukulaissanoja huolelle ovat muun muassa murhe, pelko ja ahdistus. Lastensuojelun asiakkuus voi lastensuojelulain nojalla alkaa vasta kun sosiaalityöntekijä toteaa, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, tai lapsi itse käyttäytymisellään vaarantaa niitä.

Pelkkä huoli ei ylitä lastensuojelun asiakkuuden kynnystä – puhumattakaan siitä, että se oikeuttaisi puuttumaan lapsen ja hänen perheensä perus- ja ihmisoikeuksiin. Huoli ei kuulu lastensuojelun terminologiaan.

Selvitys konkretisoi muutostarpeet

Lastensuojelun asiakkuuden kynnys ylittyy, jos sosiaalityöntekijä toteaa riittävän laaja-alaisen ja monipuolisen selvityksen perusteella kasvuolosuhteisiin tai lapsen omaan käytökseen liittyvän tekijöitä, joiden tiedetään aiheuttavan vaaraa lapsen kehitykselle tai terveydelle. Selvityksen tarkoituksena on konkretisoida lapsen kehitykselle tai terveydelle vaaraa aiheuttavat ongelmat ja puutteet lapsen kasvuolosuhteissa tai omassa käytöksessä. Tällöin lastensuojelun tukitoimenpiteiden tarkoituksena oleva muutostyöskentely on mahdollista.

Perheen on huomattavan paljon helpompi lähteä ohjeiden ja neuvojen avulla työstämään lapsen perushoitoon (ravinto, vaatetus, puhtaus) tai kasvatukseen (ennakoitavuus, johdonmukaisuus, riittävät rajat) liittyviä puutteita kuin epämääräisesti ilmaistua lastensuojelullista huolta lapsen kasvuolosuhteista.

Lastensuojeluviranomaisen velvollisuutena on palvelutarpeen arvioinnin perusteella selvittää ja arvioida lapsen kasvuolosuhteita sekä lapsen hyvinvoinnista vastuussa olevien henkilöiden valmiuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta lapsen edun edellyttämällä tavalla.

Riittävän laaja-alaisen selvityksen ja jatkuvan arvioinnin tarkoituksena on löytää riittävät keinot tukea ja auttaa niin lasta kuin koko perhettä. Tavoitteena on, että jokainen lapsi saa lapsenhuoltolain 1 pykälässä säädetyn mukaisen tosiasiallisen huollon joko primäärissä kodissaan tai sijaishuollossa primäärin kodin ulkopuolella.

Säännös loistava työväline

Lastensuojelulain 4 pykälän 2 momentissa on säädetty yksittäisen lapsen edun määrittämiseen liittyvistä arviointiperusteista. Niiden avulla lapsen edun mukaisia toimenpide- ja ratkaisuvaihtoehtoja arvioidaan ja vertaillaan keskenään. Säännös on myös loistava työväline, kun lastensuojeluviranomainen konkretisoi lapsen kasvuolosuhteissa havaitut puutteet ja riskitekijät.

Säännöksen avulla lapsen edun mukaiseen huolenpitoon sisältyvät elementit voidaan käydä asiakasperheen kanssa kohta kohdalta läpi ja yhteisesti arvioida niiden toteutumista lapsen kotona verrattuna lapsenhuoltolain 1 pykälään sekä avata niiden vaikutusta lapsen kehitykseen ja terveyteen.

Avoimuus ja läpinäkyvyys lastensuojelussa sekä asiakasperheen arvostava kohtelu edellyttävät, että havaituista puutteista, riskitekijöistä ja ongelmista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Lapsen terveyttä tai kehitystä vaarantavaa tekijää lapsen kasvuolosuhteessa tai käyttäytymisessä ei saa kietoa enää huolen harmaaseen verhoon. Lapsen suojelu edellyttää ammattilaisilta rohkeutta myös sanavalintojen ja puheiden tasolla.